Suomen Säveltäjät ry:n uusi toiminnanjohtaja Vappu Verronen on ehtinyt ottaa tonttiaan haltuun vasta muutaman kuukauden ajan. Toimistolla on eteenpäinmenon tunnelmaa; suunnitteilla on ainakin edunvalvonta erityisesti tekijänoikeus- ja sosiaaliturva-asioissa, yhdistyksen ja jäsenistön näkyvyyden parantaminen ja jäsenistön tarpeiden kartoittaminen. Uudistuksia tehdään hallituksen kanssa tiiviissä yhteistyössä.
Vappu Verronen oli vanhempainvapaalla, kun hän kuuli Taidehallin talouspäälliköksi siirtyvältä Annu Mikkoselta vapautuvasta Suomen Säveltäjät ry:n toiminnanjohtajan paikasta.
”Minulle tuli oikein sellainen palo, että tuonne haluan ehdottomasti hakea. Tuntui, että voisin kokemukseni ja osaamiseni kautta olla säveltäjille hyödyksi.”
Verronen on opiskellut lakia ja englannin kielen kääntämistä, mutta suuren osan tähänastisesta työurastaan hän on tehnyt Teostossa tekijänoikeuksien ja lisensoinnin parissa. Ajatus urasta firman juristina tai asianajajana vieroksutti jo opiskeluaikana oikeustieteellisessä, mutta muusikkotuttaviensa kautta Verronen pääsi – tai joutui – perehtymään taiteilijoiden sosiaaliturva- ja tekijänoikeusasioihin. Niistä hän kiinnostui, teki aiheeseen liittyvän opinnäytetyön ja haki Teostoon ensin kesätyöntekijäksi ja sittemmin kokoaikaiseksi.
15 Teosto-vuoden jälkeen Verronen sai apurahan ja alkoi tehdä tutkimusta Kelalle. Aiheena oli tietysti sosiaaliturva, ja tarkemmin Kelan päätösten ymmärrettävyys. Vuonna 2019 syntyi lapsi, mutta vanhempainvapaiden jälkeen tutkimus sai kuitenkin jäädä taka-alalle, kun Säveltäjien toiminnanjohtajan paikka aukeni.
Kaukana kvartaalitalouden maailmasta
Suomen Säveltäjät ry:n hallituksen puheenjohtaja Antti Auvisen mielestä Verrosen sosiaaliturvaan ja tekijänoikeusasioihin liittyvä osaaminen ja kiinnostus sopivat oivallisesti säveltäjäjärjestön toiminnanjohtajan rooliin:
”On ollut suuri ilo nähdä miten luontevasti, määrätietoisin ja harkituin askelin Vappu on ottanut erittäin vaativaa toiminnanjohtajan tehtäväkenttää haltuunsa”, Auvinen toteaa.
”Hänen tekemisensä taso, kuten myös koulutuksensa ja aiempi työkokemuksensa ovat yhdistyksellemme ja sen jäsenistölle huikea voimavara, olipa kyse sitten edunvalvonnasta, edistämisestä tai jäsenistön tarpeista.”
Verrosen kiinnostus taidemusiikkia kohtaan on jo lapsuudenkodin peruja, ja Teosto-uransa aikana hän tutustui Suomen Säveltäjiin järjestönä. Hän kertoo aina arvostaneensa yhdistystä ja sen toimintaa. Myös säveltäjän työ on hänestä kiehtovaa:
”Säveltäjän ammatissa minua viehättää ennen kaikkea pitkäkaarinen ajattelu, perusteellinen koulutus ja kypsyminen. Säveltäminen on kaukana kvartaalitalouden maailmasta, jossa tulosta tehdään neljännesvuosittain. Se on varmasti myös aika vaikeaa monella tasolla.”
Verronen arvostaa jäsenistön kriittisyyttä ja sivistystä.
”En tiedä, saisiko nykypäivänä enää käyttää sanaa sivistys”, hän naurahtaa. ”Minusta siinä ei kuitenkaan ole mitään elitististä. Arvostan perusteellista ja syvällistä ajattelua, jota Suomen Säveltäjät ry:n jäsenistöllä on.”
Myös alan sisäänrakennettu kansainvälisyys vetoaa:
”Mielestäni se kertoo ammatista ja alasta jotain. Ei olla sulkeuduttuja.”
Jäsenistön monikielisyys ja -kulttuurisuus ovat merkittävä voimavara, ja Verronen haluaakin kuulla jäsenistöä ja kehittää yhdistyksen toimintaa niin, että tätä voimavaraa otetaan yhä enemmän huomioon.
Hyvää energiaa yhteistyöstä
Vappu Verronen tuli säveltäjäjärjestön toiminnanjohtajaksi monessa mielessä poikkeuksellisena aikana. 75-vuotisjuhlallisuudet oli toki suunniteltu etukäteen, mutta koronaviruspandemian takia juhlien lisäksi monet muutkin toiminnot muuttuivat lennossa.
”Vaikka useat jäsenet ovat esimerkiksi peruuntuneiden tilausten vuoksi nyt taloudellisesti ahtaalla, säveltäjät pystyvät kuitenkin pääasiassa työskentelemään kuten ennenkin – verrattuna esimerkiksi muusikoihin. Juhlavuotta vietetään osittain etänä, ja syksyn aikana järjestetään keväältä peruuntuneen jäsenseminaarin sijasta apurahakoulutusta etäyhteydellä.”
Verrosen mielestä tärkeintä poikkeustilanteessa on saada rahaa jakoon suoraan säveltäjille tukien ja apurahojen muodossa. Yhdistys käyttääkin tähän paljon resursseja.
Joulukuussa 2020 Verronen on toiminut tehtävässään muutaman kuukauden ajan.
”Ensivaikutelmani on, että jäsenistö on valovoimaista ja sitoutunutta – olen saanut valtavan kivoja yhteydenottoja säveltäjiltä ja päässyt heti luontevaan vuorovaikutukseen heidän kanssaan”, hän kertoo.
Omaa työnkuvaansa hän luonnehtii monipuoliseksi ja vauhdikkaaksi. Yhteistyö järjestön hallituksen kanssa sujuu yhteen hiileen puhaltaen:
”Tunnelma on todella hyvä, ja minulla on täysi luottamus yhteistyön toimintaan. Tavoitteet ovat yhteiset, ja hallituksen jäsenillä on paljon hyviä ajatuksia. Minun tehtäväni on sitten kanavoida ideat toteutettaviksi kokonaisuuksiksi.”
Antti Auvinen on samoilla linjoilla:
”Toimistossa on hyvää energiaa. Huomaan, että vaikka monimutkaisia asioita on todella paljon ja että ammattikuntamme – ja yhdistyksenkin – toimintaympäristö on monin tavoin haastava, Vapun rauhallisuus, hyvät vuorovaikutustaidot ja aurinkoinen luonne rakentavat erinomaisesti ja laajasti siltoja.”
Lähitulevaisuuden suunnitelmia
Verronen kerää parhaillaan tietoa jäsenistöstä; suunnitteilla on muun muassa jäsenkysely, ja hallituksen työpöydällä puolestaan strategiatyö. Uudistusten aika tulee ensi vuonna:
”Suuntaviivoja ja painotuksia mietitään hallituksen kanssa. Jollain tavalla toimintaan olisi hyvä tuoda lisää systemaattisuutta – asetetaan tavoitteet, ja mietitään toimenpiteet niin, että ne järkevästi ja realistisesti palvelevat tavoitetta”, Verronen selventää. Strategiatyö on vielä kesken, mutta yksi akuutti tavoite Verrosella on.
”On epäreilua, että tekijänoikeuskorvaukset leikkaavat sosiaalietuuksia, mutta eivät kerrytä niitä. Sosiaaliturvakomitea saisi muutenkin puuttua siihen, millä lailla taiteellinen työ ja erilaiset etuudet sopivat yhteen. Tällä hetkellä tilanne on työelämän realiteetteihin nähden vanhentunut.”
Edunvalvonnassa ensi vuosi on tekijänoikeuden kannalta merkittävä, kun esimerkiksi DSM-tekijänoikeusdirektiivi saatetaan osaksi kotimaista lainsäädäntöä. Tärkeää on myös jatkuvasti seurata ja vaikuttaa Teostoon:
”Aika pieneltäkin kuulostava muutos tilitysperiaatteissa voi todella vaikuttaa musiikkielämäämme”, Verronen huomauttaa.
Koronaviruspandemian aikana musiikkialan järjestöt ovat tehneet yhteistyötä ja hyödyntäneet keskinäisiä verkostojaan aiempaa enemmän. Vappu Verrosen mukaan tällaista käytäntöä kannattaa ehdottomasti jatkaa erityisesti päättäjille suunnatun vaikuttamisen ja edunvalvonnan suhteen. Muiden järjestöjen kanssa kannattaa miettiä linjoja ja tavoitteita, ja Arkadianmäelle suunnata keskitetyin voimin. Toisaalta taidemusiikkisäveltäjien tilanne on myös uniikki, eivätkä tavoitteet aina osu yksiin muiden alan järjestöjen suhteen.
”Se on totta, että edunvalvonnassa kukaan muu ei aja suoraan meidän asiaamme. Silloin se on minun tehtäväni”, Verronen toteaa.
Verronen haluaa pohtia myös yhdistyksen ja sen jäsenistön näkyvyyttä.
”Säveltäjissä saattaa olla tiettyä vaatimattomuutta, eikä suomalaiselle ole muutenkaan helppoa tuoda itseään esiin. Jos yhdistys voi tarjota tässä jotain työkaluja, se olisi hyvä alku.”
Sosiaaliturva- ja edunvalvonta-asioiden lisäksi yhdenvertaisuus- ja koulutustyö ovat Verrosen suunnitelmissa säveltäjäjärjestön tulevaisuutta ajateltaessa. Yhdenvertaisuuskysymys on monitahoinen, ja sitä onkin syytä tarkastella monesta näkökulmasta. Verronen pohtii muun muassa sitä, millaisia yhdenvertaisuutta edistäviä toimenpiteitä Suomen Säveltäjät voisi järjestönä tehdä säveltäjän ammattikentällä, mutta katsoo myös konkreettisia toimenpiteitä laajemmalle:
”Miten voisimme vaikuttaa yhteiskunnallisiin rakenteisiin niin, että kuka tahansa voisi halutessaan nähdä itsensä säveltäjänä. Ettei mielikuva ammattisäveltäjästä olisi liian kapea, ja kuka tahansa voisi hakeutua alan koulutukseen. Koulutus on tietysti asia, johon on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota.”
Näissä asioissa Verrosella on ajatus hyödyntää Suomen Säveltäjät ry:n jäsenistön laajaa osaamista, sitoutuneisuutta ja kiinnostusta myös hallituksen ja työryhmien ulkopuolella.
”Toiminnan läpinäkyvyys, ja että ovet ovat auki – se on myös yksi tavoitteeni.”
Teksti: Hanna Isolammi
Kuvat: Maarit Kytöharju
Artikkelista on julkaistu lyhyt versio Kompositiossa 2/2020