Kollegamme, säveltäjä ja kapellimestari Kari Tikka (s. 1946) poistui keskuudestamme 17.10.2022, käytyään pitkän taistelun haimasyöpää vastaan.

Hän aloitti muusikonuransa oboistina helsinkiläisorkestereissa 1960-luvun loppupuolella perusteellisten opintojen jälkeen. Oboediplomin jälkeen hän suoritti Sibelius-Akatemiassa kapellimestaridiplomin Jorma Panulan luokalla ja jatko-opiskeli Roomassa, Salzburgissa ja Leningradissa. Sävellyksenopettajina hänellä olivat Joonas Kokkonen ja Einojuhani Rautavaara.

Kapellimestarina Kari toimi yli 40 vuotta vakituisin kiinnityksin RSO:ssa, Tukholman kuninkaallisessa oopperassa ja pisimpään Suomen Kansallisoopperassa, jossa hän ehti johtaa yhteensä yli 1 300 esitystä. Ulkomailla hän vieraili Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa, mutta myös Venäjällä, USA:ssa ja Israelissa.

Säveltäminen kulki johtamisen rinnalla koko ajan ja muuttui vähitellen päätoimeksi. Isoimmat crescendot huipentuivat kuuteen oopperaan: Toivon ja rakkauden muruset (1979), Frieda (1995), Luther (2000), Tuuli puhaltaa (2010), Judit eli Iloinen sydän (2012) sekä Rakkaus on väkevä kuin kuolema (2015). Fennica Gehrman, Sulasol sekä Edition Tilli ovat kustantaneet Karin tuotantoa, johon kuuluu yli 300 kuoro- tai yksinlaulun lisäksi myös kamari- ja orkesterimusiikkia. Viimeiseksi teokseksi jäi vuosi sitten valmistunut Concertino sellolle ja jousille.

Kari Tikan musiikille on tunnusomaista melodisuus ja kerronnallinen kokonaisvaltaisuus, joka lähtee usein hengellisestä tekstistä. Ehkä juuri laulumuodoista kehkeytyi oopperakohtausten lopuille usein harmonisia luuppeja ja kertosäkeitä: Tikka kertoikin ylittävänsä tietoisesti tyylien rajoja. Hänen musiikissaan voi kuulla myös minimalistisia piirteitä, staattista rekisterinkäyttöä ja pitkiä rytmillisiä jatkumoita. Toisaalta esimerkiksi orkesteriteoksesta Due pezzi vuodelta 1973 löytyy ohjattua aleatoriikkaa ja yksi 12-sävelrivikin.

Karilla oli alusta saakka vahva draaman taju ja voimakas musiikillinen tahto. Tutustuin häneen Kansallisoopperassa, kun hän pyysi minut assistentikseen moneen johtamaansa oopperaan ja sitä kautta muihinkin tuotantoihin 1990-luvulla. Hänen johtamisensa oli tavattoman intensiivistä. Valtava draivi, suggestiivinen elekieli. Paita siinä kastui, mutta kenellekään ei jäänyt epäselvyyttä siitä, miten piti soittaa ja miten artikuloida!

Kari oli monelle muusikolle esikuva, mahdollistaja ja polun avaaja – ei vähiten niille nuorille, joita hän johti perustamassaan Vivo-sinfoniaorkesterissa.

Karista säteili loppumaton innostus, sisäinen palo ja pyyteetön lähimmäisenrakkaus, joka näkyi viimeisinä vuosina myös hänen Facebook-sivujensa laajan ystäväpiirin kautta. Taistelu ylivoimaista sairautta vastaan ei suinkaan johtanut katkeruuteen tai kyynisyyteen, vaan päivityksistä välittyi aina positiivinen, aseistariisuvan luottavainen kristillinen elämänkatsomus. Tuskin on sattumaa, että tämän armoitetun muusikon eniten esitetty sävellys on Armolaulu ja eniten, kymmeniä esityksiä saanut ooppera nimeltään Luther.

Karia jäivät kaipaamaan teologivaimo Eeva ja neljä lasta – sekä poikkeuksellisen iso määrä meitä muusikkokollegoita ja ystäviä.

Tapio Tuomela

Kuva: Eeva Tikka

Lue lisää

Ensikosketukseni Ilkkaan oli 1970-luvulla Helsingin Konservatoriossa, jossa opetin musiikin teoriaa ja säveltapailua. Jo silloin kiinnitin huomioni Ilkan älykkyyteen, impulsiivisuuteen sekä luovaan asennoitumiseen kaikkeen opettamaani ja jopa sen ohi. Ilkkahan opiskeli Konservatoriossa kitaraa ja yleisiä aineita.

Jäimme monesti Ilkan kanssa juttelemaan tunnin jälkeen musiikin teoreettisista aiheista sekä eri klassisten säveltäjien tyyleistä ja sävellyksistä. Hän oli jo silloin kiinnostunut erilaisten soittimien sointiväreistä, rakenteista ja käyttöliittymistä.

Näiden turinoiden myötä välillemme kehittyi vankka ystävyys, jossa yhdistyivät kiinnostuksemme musiikin akustiikkaan, teoriaan, historiaan sekä teknohörhöilyyn. Ymmärrän nyt hyvin sen, että Ilkka ryhtyi myöhemmin kehittelemään erilaisia elektronis-mekaanisia käyttöliittymiä ollessaan CARTESissa tuottajana.

Ilkka vieraili usein myös Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen studiolla, jossa kokeilimme erilaisia sähköisiä äänenkäsittelyn mahdollisuuksia. Niissä ympyröissä tutustuimme myös Esa Kotilaiseen, joka Moog-virtuoosina sopi loistavasti meidän teknokuvioihimme. Meidän kolmen sähkönörtin ystävyys kulminoitui perustamaamme Neum-yhtyeeseen, jossa esitimme elektronimusiikkia livenä. Tämä tarkoitti sitä, että emme käyttäneet valmiita taustanauhoja. Neumin ensimmäinen julkinen esiintyminen oli 1974 Dimensio-taideryhmän näyttelyssä Amos Andersonin taidemuseossa.

Ilkka toi musikaalisuutensa, innovatiivisuutensa sekä organisointikykynsä mukaan sataprosenttisesti toimiessaan CARTESissa tuottajana. Siinä roolissa hän muun muassa järjesti useita konsertteja, sävelsi kokeellisia teoksia, innovoi uusia soittimia ja niiden käyttöliittymiä.

Viime aikoina Ilkka kiinnostui äänen ja visuaalisuuden yhdistämisestä. Hän kehitti interaktiivisia työkaluja musiikillisten prosessien sekä niihin tehtyjen tietokoneanimaatioiden ohjaamiseen ja esittämiseen.

Jään syvästi ikävöimään ystävääni Ilkkaa: aina avuliasta, epäitsekästä, viisasta ja mukaan tempautuvaa taiteilijaa sekä innovaattoria. Hän oli myös loistava ja laajan yleistietämyksen omaava seuramies sekä vannoutunut gurmeetikko.

Otto Romanowski

Lue lisää

Teksti: Sanna Ahvenjärvi

Terveisiä Uudesta-Seelannista ISCM:n (International Society for Contemporary Music) World New Music Days 2022 -festivaalilta. Festivaalin piti alun perin olla huhtikuussa 2020, sitten syksyllä 2021, mutta molemmat peruuntuivat koronan vuoksi. Elokuussa 2022 festivaali vihdoin toteutui!

Valitettavasti Suomen Säveltäjien jäsenten Jouni Hirvelän ja Ville Raasakan esitykset jäivät lopulta toteutumatta festivaalilla koronasta johtuvista syistä.

Saavuin Aucklandiin maanantaina 22.8.2022. 45 tuntia kestänyt matka oli monivivahteinen: matkalle mahtui mm. nukkumista, säveltämistä, noin 500 kyykkyä levottomien jalkojen helpottamiseksi sekä elokuvien katsomista.

Tiistaiaamuna ehdin tutustua hieman Aucklandin kaupunkiin kävellen. Iltapäivällä oli festivaalin avajaiset, joissa kuulimme Māori-musiikkia sekä soitettuna perinteisin Taonga pūoro -soittimin että laulettuna. Tiistaina oli mm. elektronisen musiikin konsertti Audio Foundation studiolla.

Keskiviikon 24.8.  ja lauantain 27.8. välillä järjestettiin ISCM:n yleiskokoukset, joissa toimin Suomen Säveltäjien kokousedustajana. Yhtenä tärkeänä asiana kokouksissa oli pohtia ISCM-festivaalien tulevaisuutta. Festivaalin järjestämiskustannukset nousevat jatkuvasti, eikä kovin monella ISCM-sektiolla ole mahdollisuutta järjestää kallista festivaalia. Toinen tärkeä kysymys on, miten voitaisiin pienentää festivaalin hiilijalanjälkeä. Millaisia uudenlaisia toteutustapoja teknologia tarjoaa festivaalille? Olipa toteutustapa mikä tahansa, olisi kuitenkin erittäin tärkeää tulevaisuudessakin säilyttää mahdollisuus verkostoitumiseen ja kontaktien luomiseen festivaalin aikana.

Keskiviikkoaamupäivän kokouksen jälkeen oli huikea lyömäsoitintaiteilija Justin DeHartin soolokonsertti. Illalla kuulimme kuoromusiikkia Aucklandin yliopiston Auckland Chamber Choirin tulkitsemana.

Torstain kokouksen jälkeen minulla oli alttoviulisti Mark Menziesin kanssa sävellykseni ”No Piece by Violance” harjoitukset perjantain konserttia varten. Huippumuusikko, joka oli tutkinut nuotin pienintä yksityiskohtaa myöten ja toteutti kaiken aivan loistavasti! Ja kaiken lisäksi sydämellinen ihminen! Mikä ilo saada tehdä yhteistyötä hänen kanssaan! Harjoitusten jälkeen lähdimme bussilla Aucklandin lähistöllä sijaitsevaan Titirangiin. Siellä nykytaidemuseossa järjestetyssä konsertissa kuulimme mm. Lukas Ligetin soittamana syntetisaattoripioneeri Donald Buchin suunnittelemaa marimba luminaa, jossa oli uskomaton määrä erilaisia soundeja. Illalla oli vielä Composer Collider, jossa oli erilaisia tutustumis- ja ryhmäytymistehtäviä säveltäjien kesken, sekä ruokaa ja juomaa.

Perjantaiaamuna oli kolmas kokous, jossa oli mm. tilannekatsaus vuoden 2023 festivaaliin, joka tulee olemaan Etelä-Afrikassa. Festivaalin järjestämisestä vastaava Lukas Ligeti kertoi, että ensimmäistä kertaa Afrikassa järjestettävä festivaali tulee olemaan hyvin erilainen kuin mitkään aiemmat festivaalit monestakin syystä. Afrikka festivaalipaikkana tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta myös paljon haasteita.

Kokouksen jälkeen oli pianisti Gabriela Glapskan soolopianokonsertti. Useammassa teoksessa oli mukana myös elektroniikkaosuus. Konsertin jälkeen menin käymään Sky Towerissa, joka on 328 metriä korkea pilvenpiirtäjä. Korkeuksista pääsi näkemään hienosti koko Aucklandin kaupungin ja lähialueen saaret. Perjantaina illalla oli Mark Menziesin konsertti. Sain sävellykselleni aivan loistavan esityksen, jonka Radio New Zealand taltioi. Olin todella tyytyväinen!

Lauantaina olikin viimeinen kokouspäivä ja festivaalipäivä Aucklandissa. Kokouksissa oli perjantaina ja lauantaina käsiteltävänä asioita, jotka kiristivät yleistä tunnelmaa, mutta lopulta asioille löydettiin kaikkia osapuolia tyydyttävät ratkaisut ja yleiskokous päästiin lopettamaan hyvissä tunnelmissa. Iltapäivällä oli vielä yksi kamarimusiikkikonsertti ja illalla muutaman musiikkivideon julkistuskonsertti, jonka jälkeen vietettiin Aucklandin festivaaliosuuden päätöstilaisuutta.

Sunnuntaina osa festivaaliseurueesta jatkoi kohti Christchurchia ja toiset minä mukaanlukien aloittivat kotimatkan. Sain tutustua festivaaliviikon aikana moniin mukaviin nykymusiikista innostuneisiin ihmisiin, joten tuntui haikealta lähteä kesken festivaalin kotiin. Christchurchissa WNMD-festivaalille liittyi mukaan ACL (Asian Composers League). Oli kiva kotoa käsin seurata sosiaalisessa mediassa ISCM-kavereiden matkapäiväkirjoja upeine luontokuvineen.

Artikkelikuva: alttoviulisti Mark Menzies ja Sanna Ahvenjärvi konsertin jälkeen

Lue lisää

Teksti: Kimmo Hakola

Suuri osa säveltäjistä työskentelee erilaisten apurahojen turvin. Kilpailu rahoituksesta on kovaa, joten on tärkeää, että rahoitushakemus on valmisteltu huolella ja että hakemuksen arvioija saa tarkan kuvan hakijan projektista ja ansioista. Mutta millainen on hyvä apurahahakemus? Miten vakuuttaa arvioija projektin laadusta ja toteutettavuudesta? Ohjeita apurahan hakemiseen antaa tässä artikkelissa säveltäjä Kimmo Hakola, joka on toiminut kotimaassa eri säätiöiden ja Taiken vertaisarvioijana ja asiantuntijana yli 20 vuotta. Hän on kysytty neuvonantaja myös kansainvälisissä yhteyksissä.

Perusasiat kuntoon

Lue apurahan hakuilmoitus huolellisesti. Merkitse hakuilmoituksesta viimeinen hakupäivä kalenteriisi. Hakemusten on usein oltava perillä viimeisenä hakupäivänä klo 16. Sen jälkeen saapuneita hakemuksia ei käsitellä, vaikka syy olisi miten ymmärrettävä hyvänsä. Vaatimukset ovat kaikille samat.

Varaa hakemuksen tekemiseen, tekstien hahmottelemiseen ja hiomiseen useita päiviä aikaa. Älä jätä työtä viimeiseen päivään. Kokenut arvioija tunnistaa viime tingassa tehdyn hakemuksen – se kertoo paljon hakijan asenteesta.

Edelleen: lue jälleen hakuilmoitus ja ohjeet huolellisesti ennen kuin siirryt hakemuksen täyttämiseen. Tarkista ilmoituksesta, mille vuodelle haettava apuraha on tarkoitettu. Kohdista työsuunnitelmasi sen mukaan. Hakemusta ei käsitellä, jos se kohdistuu väärälle vuodelle.

Hae realistista summaa, jonka suhde kokonaisuuteen on mielekäs. Tutustu myöntäjän aikaisemmin päätettyjen apurahojen summiin. Selvitä myös, minkä summan alle esimerkiksi kohdeapurahoja ei myönnetä. Taikella tämä summa on 2 500 euroa – myöntäjä ei voi nostaa haettua summaa.

Työskentelyapurahan suuruuden voi laskea valtion taiteilija-apurahan kuukausisumman perusteella. Apuraha voidaan toki hakea tasasummana.

Valtion taiteilija-apurahojen pituudet vaihtelevat puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Lisäksi joillakin taiteenaloilla on määräajoin jaettavana enintään 10-vuotisia taiteilija-apurahoja. Pitkät apurahat myönnetään lain mukaan kokeneille hakijoille.

Taiken apurahat on tarkoitettu ammattilaisille. Apurahaa ei myönnetä ammatilliseen perustutkintoon eikä alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon liittyvän opiskelun tai opinnäytetyön tukemiseen. Jatkotutkintojen apurahoista eri rahoittajilla on erilaisia käytänteitä.

Huolehdi tarkasti mahdollisista eläkemaksuista (Mela), jotka sisältyvät apurahaan. Työskentelyyn myönnettävä apuraha on ulosottokelpoinen.

Apurahan työsuunnitelma

Kirjoita hakemukseen selkeä ja ymmärrettävä työsuunnitelma. Apurahahakemus ei ole oikea foorumi kryptisille ja filosofisille pohdinnoille työstäsi ja tavoitteistasi, vaikka olisit muuten taipuvainen tämänkaltaisten tekstien kirjoittamiseen. Luetuta hakemustekstisi luotetulla henkilöllä varmistuaksesi tekstin ymmärrettävyydestä.

Tiivistä tekstiin olennaiset asiat. Perustele hankkeesi toteutettavuus ja se, miten hanke palvelee tavoitteitasi taiteilijana juuri nyt. Voit myös kertoa, miten työsi palvelee laajemmin kulttuurielämää. Kaikki kirjoittamasi kertoo osaamisestasi.

Mainitse hankkeen tarkka ajankohta. Mitä esitetään, miten, milloin, missä, miksi, kenen kanssa ja kenelle. Ei ole haitaksi, jos kaikkia yksityiskohtia ei ole vielä sopimustasolla päätetty – mutta ole rehellinen. Älä viljele epämääräisyyksiä. Arvioijat tarkastavat taustoja.

Jos työsuunnitelma koskee useita vuosia, suunnitelman on katettava tämä ajanjakso. Taiteilijat ovat yhä tottuneempia käyttämään projektinsuunnitteluohjelmia. Niillä viikkojen työvaiheet on helppo havainnollistaa. Ja muista, että taiteilija saa pitää myös lomaa. Sekin on hyvä oppia suunnittelemaan.

Hyvä hakemus on tiivis ja selkeä. Siitä käy ilmi työsuunnitelma tai hankkeen idea. Talousarvion tulee olla realistinen ja toteutettava. Hakemuksen täytyy kohdistua hakuilmoituksessa rahoitettaviin asioihin. Jos ideasi on uusi ja koet että rahoittaja ei suoraan ehkä tue aiettasi, ota yhteyttä rahoittajaan. On heidän etunsa auttaa hakijoita.

Hyvin laadittu hakemus ja hakijan aikaisempi toiminta vakuuttavat päättäjän siitä, että olet juuri oikea tekijä projektisi toteuttamiseen.

Talousarvio: rahoitussuunnitelma ja kustannusarvio

Esitä talousarviossa hankkeen tulot (rahoitussuunnitelma) ja menot (kustannusarvio). Ylimitoitettu hakusumma vie hankkeelta uskottavuuden. Projektilta edellytetään usein omarahoitusta: jos tätä ei mainita myöntäjän sivuilla, kysy sitä. Suureen hankkeeseen kannattaa hakea avustusta monelta taholta.

On tärkeää, että esitetyssä arviossa tulot ja menot ovat samansuuruisia. Tämä on kokemattoman hakijan yleinen virhe. Jos mahdollisia tuloja on enemmän kuin menoja, voidaan katsoa, ettet tarvitse hakemaasi rahoitusta.

Erittele menot eri käyttökohteisiin: kokonaissumma ei riitä. Rahoitussuunnitelmasta on käytävä ilmi myös omarahoitusosuus, jos sellainen vaaditaan, sekä samaan hankkeeseen muualta haettava tai saatu rahoitus sekä muu varmistunut tulo. Jos haet vain osarahoitusta, sinun on kuitenkin esitettävä projektin kokonaisbudjetti.

Valtionavustus (Taike) ei saa kattaa hankkeen kulujen täyttä määrää, ellei tähän ole erityistä syytä.

Jos rahoitustilanne muuttuu hakuajan jälkeen, hyvä tapa on ilmoittaa muutoksista. Se ei heikennä mahdollisuuksiasi, vaan päättäjä saa projektin kehittymisestä ajantasaisen kuvan. Se helpottaa päätöksen tekoa.

Työryhmät

Jos hakijana on työryhmä, eri rahoittajilla on hakuun omat ohjeensa, jotka täytyy tutkia huolella. Jos kaikkeen ei löydy vastausta rahoittajan ohjeista, ota yhteys toimijaan hyvissä ajoin ennen hakuajan umpeutumista.

Hakemuksen täyttää työryhmän yhteyshenkilö, joka ilmoittaa ryhmän jäsenten nimet ja syntymäajat. Yhteyshenkilön tulee liittää hakemukseen selvitys kaikkien jäsenten taiteellisesta toiminnasta. Jokainen työryhmän jäsen on itse vastuussa apurahaosuutensa käytöstä ja sen selvittämisestä. Yhteyshenkilö toimittaa nämä tiedot määräaikaan mennessä rahoittajalle.

Työryhmän apuraha jaetaan hakemuksessa ilmoitetun suunnitelman mukaan työryhmän jäsenten kesken hankkeen työskentelykustannuksiin. Apuraha on työryhmän jäsenille verovapaa, mutta jos apurasta maksetaan muita kuluja ulkopuolisille, palkkiosta on maksettava ennakonpidätys ja sivukulut. Työryhmän yhteyshenkilön on säilytettävä kaikki maksudokumentit mahdollisia tarkastuksia varten.

Jos työryhmän jäsen vaihtuu tai suunnitelma muuttuu, muutoksista on oltava yhteydessä rahoittajaan. Eri rahoittajilla on muutoksiin omat menettelynsä. Tärkeää on reagoida välittömästi ja toimittaa muutoksen vaatimat dokumentit viivyttelemättä.

Taiteilija- tai työskentelyapurahaa Taikesta hakeva voi olla yrittäjä. Hän voi olla esimerkiksi osakeyhtiön osakas tai yksityinen elinkeinonharjoittaja, jolla on toiminimi. Valtion taiteilija-apuraha myönnetään kuitenkin aina henkilökohtaisena apurahana taiteelliseen työskentelyyn eli elinkustannuksiin. Valtion taiteilija-apuraha on verovapaa. Henkilökohtaisia apurahoja ja avustuksia ei voi sisällyttää elinkeinotoiminnan eli toiminimen tai osakeyhtiön tuloon.

Varmista muiden rahoittajien hakuohjeista, miten kukin kunta, säätiö tai rahasto suhtautuu yrittäjyyteen.

Päätökset

Päätökset apurahoista tehdään pääsääntöisesti vertaisarvioinnin perusteella. Joissakin säätiöissä saattaa olla vain yksi keskeinen arvioija, joka vaihtuu vuosittain. Siksi kielteisen päätöksen jälkeen ei kannata jättää hakematta jatkossa.

On säätiöitä, joissa hallitus osallistuu aktiivisesti päätösten valmisteluun esittelyn ja kuultujen asiantuntijalausuntojen perusteella. Taikessa on hakualakohtainen toimikunta, joka istuu useamman vuoden. Arviointiin vaikuttavat kaikki samassa haussa saapuneet hakemukset, joita vertaillaan keskenään.

Taikessa päätöksentekoon vaikuttavat myös alueelliset ja kielelliset seikat sekä käytettävissä olevat määrärahat. Huomiota kiinnitetään myös sukupuolten tasa-arvoiseen kohteluun. Päätöksiä ei perustella.

Jos et saa apurahaa nyt, voit saada sen myöhemmin. Jos olet tehnyt kaikki aikaisempien myönnettyjen apurahojen selvitykset, olet aina harkinnassa mukana. Arvioijat seuraavat tekemisisiäsi silloinkin, kun et hae apurahoja. Heidän tulee seurata kulttuurielämää pysyäkseen ajan tasalla sen resursseista.

Apurahojen säännöllinen anominen on osa erityisesti vapaan taiteilijan työn vuosikelloa. Näin opit varmistamaan työsi jatkuvuuden ja olemaan jo hakemusten kautta osa aktiivista kulttuurielämää.

Kuva: Pixabay

Lue lisää

Suomen Säveltäjät ry:n pitkäaikainen sihteeri Maarit Anderzén kuoli 5. syyskuuta 2022 Helsingissä 87 vuoden iässä. Hän oli syntynyt Helsingissä 3. huhtikuuta 1935. 

Kun nyt kesällä tilasin Maarit Anderzénille ja hänen kahta vuotta vanhemmalle miehelleen, varatuomari Matti Anderzénille lippuja meidän yhteistä Tallinnan matkaamme varten, en ollut tullut ajatelleeksi, että olin lähdössä turistimatkalle ikäihmisten kanssa. Niin nuorekkaita he olivat eikä ikä painanut ollenkaan, kun omistauduimme Viron pääkaupungin kulinaarisille antimille, kävimme torilla ostoksilla, laitoimme jalkamme kuntoon hotellin pedikyristillä ja nautimme paluumatkalla ruhtinaallisen laivaillallisen.

Maarit Anderzén oli käynyt Töölön Yhteiskoulua, ja oltuaan lyhyesti Kuvanauha-nimisen yhtiön palveluksessa, hän huolehti pitkät ajat kotiäitinä miehestään ja perheen lapsista Ritasta ja Reasta. Lasten aikuistuttua hän oli lyhyesti Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen palveluksessa, mistä hänet pian löydettiin Suomen Säveltäjät ry:n sihteeriksi vuonna 1982.

Tuossa tehtävässä hänen tomeruutensa, tarkkuutensa ja äidillinen huolehtivaisuutensa olivat meille säveltäjille kullan arvoisia. Hän organisoi loisteliaasti yhdistyksen kokoukset, ulkomaanmatkat ja musiikkijuhlat. Hän piti tarkkaa huolta siitä, että säveltäjäyhdistyksen ryhtymyksistä jäi kirjalliset dokumentit, minkä lisäksi hän oli intohimoinen valokuvaaja. Siirryttyään eläkkeelle vuonna 1996 hän oli silloinkin aina tervetullut vieras erinäisissä musiikkialan tilaisuuksissa, joihin hän osallistui mm. Suomen Säveltäjät ry:n kannatusjäsenyytensä kautta. Niistäkin hän otti ahkerasti valokuvia. Kuvat hän järjesti nimillä, päivämäärillä ja kuvailevilla teksteillä varustettuina kansioihin, jotka ovat kuin taideteoksia. Ne ovat musiikintutkijoille arvokasta lähdeaineistoa.

Kuluneena kesänä seurustelin Tallinnan matkaa enemmänkin Anderzénin pariskunnan kanssa. Viimeinen tilaisuus sattui olemaan meillä kotona järjestetty juhla. Maarit oli tapansa mukaan puhelias ja puuhakas. Hän innostui kantamaan lautasia keittiöön ja vannotti kaikille, että pysytään kuulolla ja nähdään taas pian. Seuraavana aamuna Rea soitti ja kertoi, että äiti oli menehtynyt.

Harri Wessman

Lue lisää