”Isä salakuljetti minut alaikäisenä ja -mittaisena katsomaan Tähtien Sotaa. Kun elokuvan musiikin alkutahdit vyöryivät ylleni, en voinut käsittää, että pelkällä musiikilla voisi olla niin huumaannuttava vaikutus.” – Jonne Valtonen esitteli itsensä yhdistyksen uutena jäsenenä keväällä 2017.
Olen aina tuntenut olevani säveltäjä. En oikein tiedä, mistä tuo tunne on peräisin; lapsuudenkodissani musiikilla ei ollut suurtakaan merkitystä eikä talosta löytynyt ainuttakaan soitinta. Perheessämme kannustettiin ennemminkin urheilun pariin, ja nopeajalkaisena voitin mm. aitajuoksun piirinmestaruuden. Tätini luona vieraillessani sain kuulla aina Noidan oppipoikaa, Vuorenpeikkojen tanssia ja muita klassikoita. Koin orkesterimusiikin jotenkin erityiseksi.
Suurin pommi oli kuitenkin vasta tulossa. Isäni salakuljetti minut alaikäisenä ja -mittaisena elokuvateatteriin katsomaan ensimmäistä Tähtien Sotaa. Kun elokuvan alkutahdit vyöryivät ylleni, olin aivan myyty. En voinut käsittää, että pelkällä musiikilla voisi olla niin huumaannuttava vaikutus.
Teini-iässä urheilu vaihtui pianonsoittoon ja tietokoneiden sävellysohjelmiin. Yhdessä grafiikasta ja koodaamisesta kiinnostuneiden kavereiden kanssa olimme aktiivisia niin kutsutussa demoskenessä. Ryhmämme Future Crew menestyi demokilpailuissa, ja menestyksen myötä aloin saada ammattimaisia sävellystilauksia pelitaloilta. Lähes kaikilla tuolloin Suomeen perustetuilla pelitaloilla oli vahva demoskenetausta, ja tästä syystä olin luonteva valinta musiikintekijäksi. Pelimusiikkien lisäksi sävelsin musiikkia myös mm. turkulaisten teatterien näytelmiin, lyhytelokuviin ja oikeastaan kaikkeen mikä liikkui.
Kotikoneiden yleistyessä tietokonepelien suosio kasvoi, niin myös pelitalojen budjetit. Orkesterimusiikkia alkoi esiintyä pelien ääniraidoilla, ja aloin tuntea tarvetta opistotason päättötodistusta laajempiin teoria- ja sävellysopintoihin. Olin kirjoittanut kaksi lyhyempää jousiorkesterikappaletta, jotka äänitettiin Prahassa. Tuolloin ymmärsin, että orkesterille kirjoittaminen vaatii hieman enemmän kuin mitä sillä hetkellä taskustani löytyi. Sattumalta kuulin juuri Tampereella alkavasta sävellyslinjasta, jonne hain ja ilokseni myös pääsin.
Tampereen opintojen kautta Lontoon äänitysstudioihin
Pirkanmaan ammattikorkeakoulu (nykyinen TAMK) tuntui heti kodilta. Musiikin kirjo avautui räjähdysmäisesti, ja etenkin nykymusiikki elektronimusiikkimaisine tekstuureineen kolahti lujaa. Sävellyksenopettajani Oliver Kohlenberg ja muutamaa vuotta myöhemmin Hannu Pohjannoro johdattivat minua kohti Ligetiä, Dutilleux’tä, Kurtágia ja Lachenmannia. Muistelen lämpimästi myös jokaviikkoisia jälkiseminaareja ravintola Tuopissa, jonne me kaikki oppilaat sävellyksenopettajien kanssa kokoonnuimme. Siellä sitten pääsi kärpäsenä katossa seuraamaan, kun Oliverin ja Hannun lisäksi Jouni Kaipainen ja Juhani Nuorvala puhuivat dataa.
Musiikissa väri on kiinnostanut minua ehkäpä eniten ja kun konserttituottaja Thomas Böcker pyysi minua sovittamaan pelimusiikkia orkesterille, suostuin välittömästi. Raamit on annettu – lisää vain väri! Projekti lähti liikkeelle viattomasti muutaman kappaleen kokoisena tilauksena. Töitä tuli lisää, niiden mitta kasvoi ja kenttä laajeni. Ennen kuin huomasinkaan, olin tehnyt kymmenisen vuotta päätoimisesti sovitustöitä. Lopulta löysin itseni istumasta Abbey Road -studiolla, kun Lontoon sinfoniaorkesteri äänitti oman alkusoittoni lisäksi Final Fantasy -pelin teemoista kirjoittamani kolmiosaisen sinfonian. Pääsin myös jututtamaan alkuperäisen Tähtien Sota -elokuvan äänityksissä soittaneita muusikoita. Tämä toi kutkuttavan tunteen jonkin ympyrän sulkeutumisesta.
Tarkoituksenani on tulevaisuudessa keskittyä enemmän omien sävellysten kirjoittamiseen. Parhaillaan työstänkin tilausteosta Tampere Filharmonialle. Teokseni Näkymätön lapsi kantaesitetään Tampere-talossa 9.8.2017.
Jonne Valtonen
Inspiraatio
”Oma modulaarisyntetisaattorini.”
”Scifi-kirjallisuus.”
”Tarjoushintainen Ben & Jerry’s -jäätelö.”
Opus: 3 tärkeintä teostani
Project S-11 -pelin soundtrack (Paragon 5, julkaistu 2001)
Game Boy Colour -pelikonsolille
Kustantaja: Sunsoft
Mimesis for Viola and Performer’s Voice (2006)
soolo alttoviululle ja esiintyjän äänelle
Isofestival (Malta) 2. sija ja kunniamaininta
Final Fantasy VII. Symphony in three movements (2013)
Kantaesitys: Sinfonieorchester Wuppertal / Historische Stadthalle Wuppertal 2013
Äänite: Final Symphony. Lontoon Sinfoniaorkesteri
Kustantaja: X5 Music Group (2014)
Kuva: Jonne Valtosen tie säveltäjäksi muotoutui tietokoneharrastajien demokilpailujen, sävellysopintojen ja pitkän sovitustyöuran kautta. Nykyisin hän keskittyy enemmän oman tuotannon hiomiseen. (kuvaaja: Philippe Ramakers/Intuitive Fotografie Cologne)
Lähde
Kompositio 1/2017
Jonne Valtonen ja Roger Wanamo ovat saaneet Pirkanmaan taidepalkinnon (22.11.2017)
[lisätty erillisenä artikkelina verkkoon 17.11.2017]