Säveltämisen ja sen opettamisen lisäksi Yhdenvertaisesti säveltäen -hankkeessa on koko ajan tehty myös tutkimusta. Mitä tutkimuksen saralla on tapahtunut hankkeen aikana? Entä millaisia kysymyksiä hanke on nostanut edelleen tutkittavaksi? Tässä kirjoituksessa hankkeen johtaja Heidi Partti vilkaisee taakse- ja eteenpäin.
Tätä kirjoittaessa maaliskuussa 2021 on kulunut reilu puolitoista vuotta siitä, kun tapasimme Yhdenvertaisesti säveltäen -hankkeen osallistujien kanssa ensimmäistä kertaa sävellysleirillä huhtikuussa 2019. Aika on hujahtanut vauhdilla ja paljon on sen aikana tapahtunut. Sen lisäksi, että hankkeen puitteissa on tietenkin sävelletty, on myös solmittu ystävyyksiä, iloittu (ja toisinaan myös kipuiltu) luovien prosessien äärellä sekä löydetty uusia maisemia musiikin maailmasta.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan hankkeen ensimmäinen vaihe olisi huipentunut sävellyskonserttiin huhtikuussa 2020, jolloin vuoden aikana valmistuneet teokset olisivat saaneet ensiesityksensä. Sitten tuli korona ja sekoitti myös meidän suunnitelmamme.
Kevääksi kaavailtu ja sittemmin syksylle 2020 siirretty konsertti jouduttiin lopulta peruuttamaan kokonaan. Yhdenvertaisesti säveltäen -projektissa mukana olleiden kahdeksan nuoren säveltämät upeat teokset kuitenkin valmistuivat, ja saimme iloksemme tallennettua ne marraskuun loppumetreillä. Näin mahdollisimman monet pääsevät nauttimaan uudesta suomalaisesta musiikista!
Itse säveltämisen ja säveltämisen opetuksen lisäksi hankkeessa on koko ajan tehty myös tutkimusta. On aika vilkaista, mitä tutkimuksen saralla on tapahtunut kuluneen vuoden aikana.
Liikkeelle epätasa-arvon tunnistamisesta
Yhdenvertaisesti säveltäen -hanke lähti liikkeelle epätasa-arvon ilmentymään liittyvästä havainnosta, eli sen ihmettelystä, miksi säveltämisen ammattikenttä on niin miesvaltainen. Naisten säveltämä musiikki on aivan viime aikoihin asti suorastaan loistanut poissaolollaan maamme konserttiohjelmistoissa. Myös musiikin historia tuntuu olevan miesten.
Vasta viimeaikainen tutkimus on aktiivisesti alkanut nostaa esiin säveltävien naisten teoksia historian hämäristä. Suomessa tällaista monipuolisempaa historiankirjoitusta ovat edistäneet esimerkiksi Nuppu Koivisto ja Susanna Välimäki tietokirjahankkeessaan Sävelten tyttäret: Säveltävät naiset Suomessa 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Samalla niin orkesterit kuin musiikkifestivaalit on haastettu kiinnittämään entistä enemmän huomiota esimerkiksi tasa-arvoisempaan ohjelmistopolitiikkaan. Useilla tahoilla naisten säveltämää musiikkia onkin pyritty tietoisesti lisäämään konserttiohjelmissa.
Musiikkialan tasa-arvotyö siis etenee, joskin monen mielestä turhan jähmeästi. Maamme ammattimaisten säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien joukossa naiset ovat edelleen selvässä vähemmistössä, joskin nuoremmissa ikäryhmissä naisten prosenttiosuus kasvaa. Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teoston asiakkaista samoin kuin Suomen Musiikintekijät ry:n jäsenistä naisia on noin viidennes. Taidemusiikin säveltäjiä edustavan Suomen Säveltäjät ry:n jäsenistä naisia on vain noin 10 prosenttia.
Eikä sukupuolijakauma vaikuta juurikaan tasapainoisemmalta säveltämisen koulutussaralla. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Sävellyksen ja musiikinteorian koulutusohjelman opiskelijoista naisia on noin kolmannes, vaikka tytöt opiskelevat musiikkia ahkerasti taiteen perusopetuksen piirissä, esimerkiksi musiikkiopistoissa. Vuoden 2020 hyviin uutisiin lukeutuu kuitenkin positiivinen nytkähdys: menneenä keväänä hakijajoukon sukupuolijakauma Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian koulutusohjelmaan oli huomattavasti laajempi kuin aiemmin.
Yhdenvertaisesti säveltäen -hanke perustettiin siis lieventämään sukupuolen mukaista ammatillista eriytymistä sekä edistämään tasa-arvoisia osallistumismahdollisuuksia musiikin alalla. Käytännössä hanke sisälsi pedagogisia kehittämistoimia, joiden avulla pyrittiin löytämään uusia tai vaihtoehtoisia tapoja opettaa säveltämistä. Lisäksi hankkeessa tarkasteltiin säveltämiseen ja säveltämisen pedagogiikkaan kytkeytyviä ihanteita ja arvoja sekä alan ammatillisen eriytymisen syitä.
Hankkeen laajemmaksi tavoitteeksi asetettiin sukupuolitietoisuuden lisääminen ja ennakkoluulojen purkaminen. Polttoaineena toimi siis halu osallistua tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen musiikin ja musiikkikasvatuksen kentällä.
Vuosi täynnä toimintaa
Kuluneen puolentoista vuoden (2019-2020) aikana Yhdenvertaisesti säveltäen -hankkeeseen osallistuneet nuoret saivat henkilökohtaista säveltämisen opetusta ja mentorointia kokeneemmilta säveltäjiltä. Yksityistuntien lisäksi nuoret ja heidän ohjaajansa tapasivat erityisten sävellyspäivien ja -viikonloppujen puitteissa, jolloin opetus tapahtui yksityistuntien lisäksi pienryhmissä. Hankkeen työryhmään kuuluvien säveltäjä Markku Klamin ja Minna Leinosen mukaan säveltämisen opetuksen peruslähtökohtiin hankkeessa kuului oppilaslähtöinen opetus, jonka mukaisesti keskeistä oli auttaa nuorta säveltäjää eteenpäin hänen omista lähtökohdistaan, ei tiettyyn tradition pakottaen, vaan mielikuvitusta kehittäen (Klamin ja Leinosen ajatuksista lisää täältä).
Osallistujien yhteiset tapaamiset puolestaan mahdollistivat vertaisoppimisen ja -tuen antamisen sekä saamisen nuorten säveltäjien kesken. Lisäksi yhteisissä tapahtumissa vieraili ammattimuusikoita esittelemässä oman instrumenttinsa erityisominaisuuksia, joista säveltäjien on hyvä olla tietoinen. Itselleni mieleen jäi esimerkiksi sessio, jonka aikana kokoonnuimme flyygelin ympärille pianisti Tiina Karakorven johdolla. Tuttujen soittotapojen sijaan Tiina johdatteli ryhmän etsimään flyygelistä vaihtoehtoisia äänentuottotapoja. Yhdessä päästiin testaamaan kuinka flyygelin kielet soivat, jos niitä näppäilee kirjastokortilla tai pyyhekumilla, ja mitä tapahtuu jos instrumentin sisään huutaa samalla kun pitää pedaalia pohjassa.
Yhteisissä tapaamisissa saimme kuulla myös vierailevien ammattisäveltäjien puheenvuoroja omasta työstään. Musiikkiin liittyvien teemojen lisäksi nuoria kiinnostivat myös säveltäjän työn arkeen ja toimeentuloon liittyvät kysymykset. Lisäksi puheenaiheeksi nousi useaan otteeseen säveltäjän suhde perinteeseen. Erityisesti hankkeen koordinaattorin, säveltäjä Riikka Talvitien opiskelijoille pitämä luento ‘vaihtoehtoisesta musiikinhistoriasta’ aikaansai vilkasta keskustelua esikuvien merkityksestä, kaanonin rakentumisprosesseista sekä vallan ilmentymistä musiikkikentällä.
Alustavia löydöksiä: esikuvat, tarinat ja vertaisoppimisen voima
Tutkimusaineistoa vuoden aikana kertyi monessa muodossa havainnoinnista haastatteluihin ja ryhmäkeskusteluihin. Lisäksi tutkimustyön tärkeänä tehtävänä oli kartoittaa säveltämisen pedagogiikan kirjallisuutta, työelämän segregaatioon liittyvää tutkimusta sekä ammattisäveltäjien kertomuksia omasta työstään ja identiteetistään säveltäjänä.
Vaikka itse tutkimusaineiston analyysi on nyt oikeastaan vasta kunnolla alkamassa, joitakin alustavia tuloksia – tai vähintäänkin valistuneita oletuksia – voitaneen esitellä jo tässä vaiheessa. Lopullisten vastausten tai toimenpidesuositusten aika on tuonnempana, mutta alla esitellyt teemat toimivat tiekarttana tutkimuksen ja hankkeen pedagogisille jatkotoimille.
Mielikuvilla on keskeinen merkitys uravalinnoissa, myös säveltämisen alalla
Ammatinvalinta on pitkällinen kehitysprosessi, johon sisältyy monia eri vaiheita ja tekijöitä, kuten henkilökohtaiset kokemukset ja havainnot sekä omat arvot ja ympäristön ennakkoluulot. Nuorten ammatinvalintaprosesseja koskevan tutkimuskirjallisuuden mukaan mielikuvat toimialasta, vaikkapa säveltämisen ammattikentästä, vaikuttavat vahvasti valintoihimme, huolimatta siitä, pitävätkö nuo mielikuvat ja uskomukset paikkansa tai eivät. Nuorten mielikuviin toimialoista liittyvät myös käsitykset ammattien sukupuolisidonnaisuudesta.
Säveltäjän ammattiin liittyvät mielikuvat ovat paitsi henkilökohtaisia, myös kulttuurisesti ja historiallisesti rakentuneita ja ainakin osittain yhteisesti jaettuja. Musiikkiluokkia koristavat Sibeliuksen rintakuvat, ja musiikinhistorian tunneilla opetettava “Suurten Säveltäjien” jatkumo koostuu lähes poikkeuksetta miehistä. Myös elokuvien ja muun populaarikulttuurin tarinat vaalivat Romantiikan ajalla kehkeytynyttä maskuliinista neromyyttiä, jossa naisen tehtävänä on pysytellä taustalla ja sietää neron vallatonta käytöstä ja/tai innoittaa häntä kohti uusia saavutuksia. Myöskään taidemusiikin kaanonia tai määritelmää musiikin “laadusta” ei ole laajassa mittakaavassa haastettu.
Kaikki edellä mainitut tekijät ovat olleet omiaan rakentamaan vahvaa mielikuvaa säveltäjästä miehenä, joka lähes poikkeuksetta on myös valkoinen, heteroseksuaali ja tulee useimmiten myös varsin etuoikeutetusta taustasta.
Taidemusiikin ammattisäveltäjän oletusarvona toimiva hahmo ei siis tarjoa paljoakaan samaistumispintaa musiikista kiinnostuneelle tytölle tai ei-binääriselle henkilölle. Esikuvien puutteella voi olla merkittävä vaikutus paitsi minäkäsityksen muodostumiseen, myös koulutus- ja uravalintoihin. Kuten sosiaaliset oppimisteoriat korostavat, muiden matkimisella on keskeinen rooli käyttäytymistapojen ja asenteiden kehittymisessä. Niinpä yksi ilmeisimmistä syistä miessäveltäjien ylivaltaan niin Suomessa kuin maailmalla liittyy monipuolisten esikuvien ja roolimallien niukkuuteen.
Mikäli säveltämiseen ja säveltäjyyteen liittyvät mielikuvat ja merkitykset rakentuvat kulttuurisesti, voinemme olettaa myös niiden purkamisen toimivan samalla periaatteella. Mielikuvat eivät ainoastaan heijasta, vaan myös luovat sosiaalista todellisuutta. Siksi vallitsevat käsitykset ja asenteet tulee jatkuvasti asettaa valokeilaan kriittisen tarkastelun alaiseksi. Keskeistä on myös tarjota vaihtoehtoisia tarinoita ja mielikuvia.
Juuri tästä Yhdenvertaisesti säveltäen -hankkeessa on ollut kyse: uusien tarinoiden tarjoamisesta. Hanke on osaltaan pyrkinyt yhtäältä haastamaan säveltämiseen liittyviä yksipuolisia mielikuvia ja toisaalta luomaan ja vahvistamaan uudenlaisia ja moniulotteisempia käsityksiä. Säveltäjänä voi toimia sukupuolesta riippumatta. On korkea aika laajentaa säveltämiseen liittyvää tarinavalikoimaa.
Säveltämisen vertaisoppiminen avaa mahdollisuuksia oppimiseen ja toimintaan
Säveltäminen vaatii monenlaisten musiikillisten valmiuksien lisäksi myös hyviä istumalihaksia ja yksinäisyyden sietokykyä. Vaikka taidemusiikin säveltäjä toimii yhteistyössä erityisesti teoksiaan esittävien muusikkojen ja kapellimestarin kanssa, itse säveltäminen on luonteeltaan yksinäistä puuhaa.
Mutta onko säveltämisen aina oltava vain eristyksissä tapahtuva, yksilön oman äänen ympärille kietoutuva tapahtuma? Riikka Talvitie kyseenalaistaa oletuksen ja tarkastelee omassa tohtorintyössään yhteissäveltämisen avaamia mahdollisuuksia.
Tällaiseen säveltäjän työn mystifioinnista luopumiseen pyrimme myös Yhdenvertaisesti säveltäen -hankkeessa. Konkreettisesti tämä näkyi uudenlaisten säveltämisen pedagogisten käytäntöjen testaamisessa, kun perinteiset opettaja-oppilas-tilanteet saivat rinnalleen ryhmässä tapahtuvat oppimishetket. Nuorten ohella myös säveltämistä opettavat Taideyliopiston Sibelius-Akatemian opetusharjoittelijat pääsivät kokeilemaan yhteisopettajuutta.
Vaikka nuoret saivat myös perinteisempää yksilöopetusta, yhteiset sävellyspäivät ja -viikonloput tarjosivat mahdollisuuden oppia yhdessä ja toinen toisilta. Tämä koettiin erittäin myönteisenä. Nuoret säveltäjät iloitsivat erityisesti mahdollisuudesta kuulla oman ikäistensä musiikillisia ideoita ja kokivat oppivansa myös toisten saamasta palautteesta.
Oppimisteoreetikot viittaavat samaan ilmiöön puhuessaan verkottuneesta asiantuntijuudesta, eli oppimisesta, joka ei tapahdu vain yksilön “pään sisällä”, vaan rakentuu yhteisön ja yksilön välisessä vuorovaikutuksessa. Parhaimmillaan tällaisesta oppimisesta hyötyvät kaikki, kun yksittäinen sävellysoppilas voi hyödyntää toisten oppilaiden kokemusta ja oppimista oman oppimisensa resurssina ja toisaalta tarjota omaa oppimistaan koko oppijayhteisön hyödyksi.
Yhdessä oppiminen ja omien, keskeneräisten ideoiden jakaminen vaatii luottamusta ja keskinäistä kunnioitusta. Samalla tällainen jakamiselle perustuva toiminta myös mahdollistaa monipuolisen asiantuntijuuden rakentumisen, sillä säveltäjäksi kasvamisessa on kyse paljosta muustakin kuin vain uusien tietojen tai taitojen omaksumisesta. Kuten aina oppimisessa, kyse on myös identiteetistä, eli siitä, keitä olemme ja mitä teemme, keiden kanssa haluamme verkostoitua ja keneksi haluamme tulla. Hanke avaa siis kiinnostavan näkökulman säveltämisen pedagogiikan mahdollisuuksiin paitsi tukea kollektiivisen ja yksilön asiantuntijuutta, myös myötävaikuttaa nuorten kasvuun kohti musiikillista toimijuutta, kykyä osallistua maailmaan.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Vaikka Yhdenvertaisesti säveltäen -hankkeen ensimmäinen vaihe päättyy tähän, työ tasa-arvon edistämiseksi jatkuu. Useat hankkeessa mukana olleet nuoret ovat hankkeen aikana aloittaneet säveltämisen ja musiikin ammattiopinnot. Tulemme epäilemättä kuulemaan heistä tulevien vuosien aikana lisää.
Hankkeen työryhmäläiset ovat tahoillaan mukana monissa hankkeissa, organisaatioissa ja verkostoissa, joissa pyritään lisäämään yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia sekä edistämään musiikin ammattikentän ja musiikinopetuksen diversiteettiä. Tämän saavuttamiseksi tarvitsemme vielä paljon työtä monella eri rintamalla. Jotkut muutokset saattavat olla näkyviä linjauksia, julistuksia ja opetussuunnitelmamuutoksia, toiset tapahtuvat huomaamattomammin, luokkahuoneiden arjessa ja yksittäisissä kohtaamisissa ja vuorovaikutustilanteissa.
Itse tutkimus on hankkeen päättyessä oikeastaan vasta aluillaan. Vuosi on lyhyt aika monimutkaisen ja kerroksellisen ilmiön tarkastelulle. Hankkeen pilottivaiheen aikana pääpaino on ollut itse toiminnassa, siis säveltämisen opetuksen ja mentoroinnin kehitystyössä ja käytännön toteutuksessa. Työpajat, opetustuokiot, harjoitukset ja muut aktiviteetit ovat kuitenkin mahdollistaneet lukemattomia keskusteluja säveltämiseen ja sen opetukseen liittyen. Usein nämä keskustelut ovat poikineet lisäkysymyksiä ja avanneet jälleen uusia näkökulmia ilmiöön. Tekeillä on tieteellisiä artikkeleita liittyen esimerkiksi yllä käsiteltyihin teemoihin. Lisäksi hankkeen puitteissa on valmistumassa kaksi maisterin tutkielmaa, joissa tarkastellaan erityisesti säveltäjien ammattipolkujen moninaisuutta.
Kuten tutkimuksessa usein käy, myös tässä hankkeessa alunperin selväpiirteiseltä vaikuttava ilmiö on tarkemmin katsottuna osoittautunut varsin monimutkaiseksi verkostoksi, jonka toisiinsa liittyvät lonkerot ovat vasta pikku hiljaa paljastumassa. Näiden lonkeroiden seuraamiseen ja ymmärtämiseen tarvitaan aikaa ja monitieteistä yhteistyötä. Yhdenvertaisesti säveltäen -hanke tulee toivottavasti kantamaan hedelmää pitkälle tulevaisuuteen paitsi uusien sävellysten, myös yhdenvertaisuutta edistävän tiedon ja ymmärryksen muodossa.
Teksti: Heidi Partti
[julkaistu 19.3.2021]