Kansainvälisen nykymusiikkiseura ISCM:n (International Society for Contemporary Music) vuotuinen yleiskokous ja festivaali World (New) Music Days pidettiin tänä vuonna Tallinnassa ja Tartossa. Toukokuisen tapahtuman järjestämisvastuun kantoi Viron säveltäjäyhdistys, jonka puheenjohtajana toimii Märt-Matis Lill. Virolaiset loivat sympaattisen ja kaikin puolin onnistuneen, itsensä näköisensä festivaalin, jonka ytimessä oli kuoromusiikki. Olli Virtaperko kertoo festivaalivaikutelmistaan.
Viron ISCM toi vuotuisen kansainvälisen nykymusiikkikatselmuksen lähemmäksi Suomea kuin kertaakaan sitten vuoden 1978, jolloin festivaali järjestettiin Helsingissä ja Tukholmassa. Tapahtuman poikkeuksellisuuden tiedostaen Suomen Säveltäjät järjesti jäsenilleen kolmen päivän kestoisen festivaalimatkan Tallinnaan. Viidennes yhdistyksen jäsenistä tarttui tähän mahdollisuuteen.
Suomalaisten säveltäjien majoittautuminen Tallinnaan tarkoitti lähemmäksi sataa yksittäistä hotelliyöpymistä, minkä järjestäjät ottivat ilolla vastaan. Kansainväliset vieraat ovat festivaalin rahoittajille keskeinen osoitus tapahtuman luomasta kansainvälistä ”pöhinästä”, ja pöhinäättörinä Suomi oli esimerkillinen.
Hotellipöhinän lisäksi Suomen Säveltäjät tuki tapahtumaa suoraan taloudellisesti osallistumalla festivaalilla esitettyjen suomalaisteosten konserttien kuluihin. Vladimir Agopovin, Perttu Haapasen, Pekka Jalkasen, J-P Lehdon ja Lotta Wennäkosken sävellysten esitysten sekä defunensemblen ja Petri Kumelan esittäjyydellisten panosten myötä suomalainen musiikki ja muusikkous oli festivaalilla vahvasti läsnä.
Festivaalijohtaja Märt-Matis Lill ja texaslainen sävellysprofessori Stephen Lias Arvo Pärt -keskuksessa.
Virossa yhtenäiskulttuurin aika on ohi
World (New) Music Days- festivaalin ja ISCM-yleiskokouksen isännöinti on yksittäiselle säveltäjäyhdistykselle raskas ponnistus. Vastine satoihin tuhansiin euroihin nousevista kustannuksista ja laajojen velvotteiden täyttämisestä on spekulatiivinen.
Mittavien satsauksien tarjoamista hedelmistä ilmeisin on mahdollisuus muodostaa festivaalista kokonaisuuksia, joiden kautta järjestäjämaan musiikki, kulttuurielämä ja maa itsessään näyttäytyvät mahdollisimman myönteisessä valossa. Virolaiset hyödynsivät tämän mahdollisuuden täysimääräisesti. Virolainen musiikki oli vahvasti läsnä kaikissa konserteissa. Estonian Music Days -festivaalin yhteyteen sijoitettu World (New) Music Days tarjosi syväluotauksen Viron nykymusiikin nykytilaan, joka paljastui monimuotoiseksi ja vaihtelevaksi. Yhtenäiskulttuurin aika on selvästikin myös Virossa ohi.
Viron WNMD:n teemalause oli ”Through the Forest of Song”, joka lupasi peilata virolaisten erityisen luontosuhteen kautta maan kuoro- ja lauluperinnettä. Festivaali ei jättänyt epäilyjä maan kuorokulttuurin tasosta. Luontosuhteen todistaminen sen sijaan jäi tapahtuman visuaalisen ilmeen ja ohjelmakirjan varaan. Teosvalinnoissa ja konserttikonsepteissa luontoaspektia ei juuri huomannut.
Festivaalille osallistuneista intohimoisimmin luontosuhdettaan heijastelikin todennäköisesti allekirjoittanut. Tein kaksi puolipäiväretkeä Viron suoalueille Lahemaan kansallispuiston ja Endlan luonnonsuojelualueelle. Suomen monotonisista puupuistoista ja ojitetuista ja möyhennetyistä soista poiketen Viron metsät ja luonnontilaisen suoalueet näyttäytyivät monimuotoisina ja rikkaina. Edellytykset virolaisten mahdolliselle erityiselle luontosuhteelle ovat siis olemassa.
Männikjärve raba, Endlan luonnonsuojelualue. (Kuva: Olli Virtaperko)
Kuoroesitykset olivat korkealaatuisia
Erinomaisten kuoroesitystensä ansiosta nykymusiikkifestivaalien kansainvälisessä vertailussa ohjelmistonsa ja sävellysten tason puolesta tavanomainen WNMD nousi keskinkertaisuuden yläpuolelle. Konserteissa Tallinnassa ja Tartossa kuultiin muun muassa Viron filharmonista kamarikuoroa, Latvian radion kuoroa sekä Vox Clamantista sellaisella teknisellä ja ilmaisullisella tasolla, josta Suomessa voi vain haaveilla.
Viron ISCM:n tiimi rakensi onnistuneen festivaalin saman metodin varaan kuin mihin Suomen jääkiekkomenestys on perinteiseti perustunut: kartoita omat vahvuudet ja pidä niistä kiinni, hio suppeasta materiaalista yhtenäinen joukkue ja pidä huolta muutaman poikkeusyksilön kukoistuksen edellytyksenä olevasta resursoinnista.
Näistä viimeisestä hyvän esimerkin tarjosi vierailu hulppeaan Arvo Pärt -keskukseen. Keskelle vanhaa mäntymetsää Viron valtion rahoittamana rakennettu ja ylläpidettävä moderni mutta ajaton, rauhaa henkivä musiikin temppeli toimi väkevänä osoituksena taiteestaan välittävän kansakunnan kulttuurisesta tahtotilasta.
ISCM:n yleiskokouksen viimeisen päivän vieminen Pärt-keskukseen oli virolaisilta hyvä taktinen oivallus, semminkin kun sadan metrin päässä nimikkokeskuksestaan asuva vanha mestarikin saatiin houkuteltua paikalle tervehtimään kollegojaan ja erityisesti ISCM:n vastavalittua uutta presidenttiä, Uuden-Seelannin Glenda Keamia ja hänen belgialaista edeltäjäänsä Peter Swinneniä.
Ensi vuonna Uuteen-Seelantiin, sitten Kiinaan
Ensi vuoden ISCM pidetään yhdistyksen tuoreen presidentin kotimaassa Aucklandin ja Christchurchin kaupungeissa. Vuotta 2021 isännöivät Kiinan Shanghai ja Nanjing. Tämän vuoden tapahtuman menestyksekkäästi toteuttanut Viro tarjoaa Uudelle-Seelannille hyvän esimerkin siitä, kuinka pienikin maa voi onnistua vaativassa ja paljon resursseja vaativassa ponnistuksessa. Kiinassa 2021 puolestaan on luvassa suurvallan itsetunnolle sopiva suurellinen festivaali.
Onnistuneita tapahtumia voi luoda monella eri tavalla. Virolaiset onnistuivat mittavassa haasteessaan oivallisesti ja loivat ilmapiiriltään lämpimän ja rennon sekä järjestelyiltään hyvin sujuneen festivaalin. ISCM:n festivaalihistorian kirjossa se sijoittuu kirkkaasti mediaanin yläpuolelle.
ISCM World (New) Music Days 2.-10.5.2019
Tallinna ja Tartto
Maailma muusika päevad 2019
Teksti: Olli Virtaperko
Artikkelikuva: ISCM:n vuoden 2019 kokousdelegaatio yhteiskuvassa, keskellä säveltäjä Arvo Pärt ja ISCM:n väistyvä puheenjohtaja Peter Swinnen. (Kuva: Sven Tupits)
[13.5.2019; päivitetty 14.5.2019]