Tein ensimmäiset sävellykseni kajaanilaislukiolaisena, jolloin yllättäen innostuin musiikkiopistolla opetettuun kenraalibasson kirjoitukseen ja sitä kautta nuottien paperille piirtämiseen. Samoihin aikoihin alkanut jazzinnostus sekä ensimmäinen tietokoneeni Atari ST MIDI-sekvensseriohjelmineen taisi määrätä tulevaisuuteni.
Pidän itseäni avarakatseisena säveltäjänä, joka kuitenkin tekee suurimman osan musiikistaan jazzmuusikoille. Miksi niin? Varmaan siksi, että jazzmusiikin koulutukseni lisäksi usein koen ilmaisuni parhaiten välittyvän sellaisten soittajien avustuksella, jotka ovat jazzimprovisaation ammattilaisia. Pidän valtavasti siitä yllätyksen tunteesta, jonka koen, kun säveltämästäni materiaalista löytyy jotain odottamatonta taitavan improvisoijan sitä tulkitessa.
Omalla kohdallani soittaminen on yhä tärkeä osa säveltämistä. Lyömäsoittimilla musisoimiseen sisältyy paljon sävellyksellisiä elementtejä, jotka liittyvät rytmisiin ja metrisiin kokeiluihin sekä sointien hakemiseen, tallentamiseen ja prosessoimiseen live-elektroniikan avulla. Nykyään ohjelmoin tähän tarvittavat työkalut osaksi itse.
Mielestäni jazzmusiikin säveltämiseen liittyy olennaisesti improvisaation syvällinen ymmärtäminen afroamerikkaisen jazzperinteen näkökulmasta katsottuna. Tämä ymmärrys antaa hyvän käsityksen siitä, mihin kaikkeen jazzmuusikko nuotteja luodessaan kykenee ja mistä kohtaa säveltäjänä rohkaisen heitä ylittämään perinteen rajat ja suuntaamaan kohti jotain muuta.
Improvisatoristen elementtien käyttäminen osana sävellystä pakottaa minut sietämään valmiin teoksen keskeneräistä olemusta: sävellys tulee valmiiksi vasta sitä esitettäessä, minkä jälkeen se taas palaa alkuperäiseen vajaaseen olemukseensa, eikä enää koskaan tule esitetyksi samoin. Tätä kiehtovaa mutta samalla hieman vaivaannuttavaa musiikillisen kontrollin vajeesta johtuvaa tuntemusta kompensoin elektronisten ja elektroakustisten sävellysten tekemisellä.
Sävellystapani muuttuu aina teoskohtaisesti. Pidän kuitenkin kovasti syklisestä prosessista, joka toteutuu selvimmin tehdessäni nimenomaan elektroakustista musiikkia. Siinä säveltäminen toistaa kiertoa, jossa nuotinnettu alkutila taltioidaan soittajiston kanssa, siitä syntyvä materiaali siirtyy työpöydälle ja prosessoinnin ja komponoinnin myötä se palaa taas nuotinnettavaksi ja uudelleen taltioitavaksi tai esitettäväksi.
Tietokoneavusteinen akustisen ja sähköisen äänen yhdistäminen on kiintoisin ja viehättävin osa oman soinnin etsimistä. Samalla koen, että pystyn taiteilijana olemaan linkki menneisyyden ja tulevaisuuden välissä.
Mikko Hassisen sivu Music Finlandin Coressa
Kolme teosta
Traveller (2008)
Albumi, Texicalli (TEXCD 095)
Transatlantic Protocol (2015)
sopraanolle, elektroniikalle ja ensemblelle
Albumilta Jazz for Utopia, Fiasko Records (FRCD 73)
Illalla (2019)
naiskuorolle ja elektroniikalle
teksti: Harry Salmenniemen teoksesta Yö ja lasi
Kantaesitys: Helsinki, Ritarihuone 21.10.2019
Naiskuoro KYN, joht. Kaija Viitasalo
Inspiraatio
sienestys ja marjastus
pyörät sekä kaikenlainen pyöräily
baseball
Kuva: Heidi Piiroinen, HS