Ensimmäisen sävellyksen tein jo 4-vuotiaana. Sävellys oli pieni valssi, jonka äitini kirjoitti nuoteiksi. Sävellys on aina ollut elämäntapa: ei ole ollut hetkeä, jolloin en olisi työstänyt jotain. Suurimuotoisempi sinfoninen musiikki teki minuun ensimmäisen kerran vaikutuksen, kun kuulin Wieniawskin viulukonserton (d-molli) kuunnellessani radiota mummon luona maalla. Myöhemmin sain lahjaksi LP-levyn, jossa konserton oli levyttänyt Vadim Brodski.
Aloitin 10-vuotiaana viulunsoiton opinnot ja tutustuin puolalaisiin sen ajan kuumimpiin säveltäjiin kuten Penderecki, Bacewicz ja Lutosławski. Näiden säveltäjien nykyään jo klassikoiksi tulleiden sävellysten kuunteleminen kotikaupunkini Varsovan filharmonikkojen esittäminä kuului teini-ikäisenä opiskelurutiineihini. Myös venäläisten mestareiden, kuten Prokofjevin, Šostakovitšin ja Stravinskin musiikki kiinnosti minua. Opiskelin sävellystä ja orkesterinjohtoa Salzburgin Mozarteumissa. Sävellysopettajani oli Boguslaw Schaeffer, jonka minimalistinen tyyli ei kiinnostanut minua, eivätkä kemiatkaan oikein kohdannet. Siksipä kulutin aikaani istumalla kirjastossa tutkien Mozartin, Beethovenin ja Brahmsin teosten partituureja. Olenkin kiitollinen tästä Schaefferille, koska partituuria tutkimalla opin orkestroinnin taidon.
Koska vanhempani ovat jazzmuusikoita, kuulin lapsuudesta lähtien myös jazzia. Myöhemmin opiskeluaikoina klassisen musiikin opinnoissa kaikki kevyt musiikki oli kielletty. Koin suurta ristiriitaa, koska kuitenkin arvostin muun muassa jazzia, enkä itse osannut pitää rajoja ja lokeroita erilaisten musiikkigenrejen välillä. Nykyään olen löytänyt rauhan tämän asian suhteen. Kaikenlaisen musiikin tuntemisesta on ollut paljon hyötyä työelämässä. Nautin genrejen vaihtamisesta.
Tullessani Suomeen orkesterimuusikoksi en tuntenut juuri muita suomalaisia säveltäjiä kuin Sibeliuksen, jonka viulukonsertto oli minulle luonnollisesti tuttu. Myöhemmin tutustuin moneen suomalaiseen säveltäjään. Minuun on erityisesti tehnyt vaikutuksen Leif Segerstamin varhaistuotanto (jousiorkesterille), Einojuhani Rautavaaran sinfoniat ja Kalevi Ahon teokset.
Tyylillisesti pidän itseäni ekstremalistina niin kokoonpanojen kuin sävellysmuotojen suhteen. Tykkään säveltää sinfoniaorkesterille. Elektroniikan käyttö ei ole minulle vierasta myöskään: nuoresta lähtien tutkin ja testailin erilaisia mahdollisuuksia käyttää sitä musiikin säveltämisessä. Säveltäminen on kutsumusammatti ja elämäntapa. Sitä ilman ei voisi elää.
Krzysztof Dobosiewiczin kotisivut
Kolme teosta
Viulukonsertto No:1 ”Strange Fairytales” (2021)
ke. syksy 2022 / kevät 2023
SALIJA-ooppera (2019)
Puolan kansallisoopperan ja ZAiKSin järjestämän kilpailun voittaja
ke. 2019 (konserttiversio) Silesian Philharmonic, 2021 täysiversio Filharmonia Gorzowska Puola, joht. K. Dobosiewicz
12 MONTHSters – 12 Symphonic Miniatures
Kuva: Jakub Sagan