Lapsena halusin ensin olla kuvataiteilija, sitten sellisti, sitten kuvanveistäjä, sitten rokkistara. Tuo sama uteliaisuus ja mahdollisuuksien kanssa pallottelu jatkuu tänäkin päivänä, nyt vain vielä laajemmalla kirjolla.
Olemassaoloni kolmannella vuosikymmenellä huomaan tarvitsevani yhden poikkitaiteellisen ja yhteisöllisen projektin per vuosi pysyäkseni henkisesti kunnossa. Esimerkkejä konkreettisista aineksista käsin tehtävistä ja fyysisistä projekteista ovat muun muassa kaksi installaatiotani: Musica novassa esillä ollut Huone227 (2021) ja Mäntän kuvataideviikkojen tilaus Pesä (2022) sekä monitaiteellinen Unessa-festivaali (2023), jonka perustin uutta harrastusta etsiessäni.
Olen aina ollut kiinnostunut kuvataiteista ja käsin tekemisestä: veistämisestä, muovaamisesta, rakentamisesta, kasaamisesta. Jäljet nuottipaperillakin ovat taidetta jo sellaisenaan – tekstuurina, joka ei elä vielä konkreettisena äänenä, vaan visuaalisena vihjeenä sekä sisäisen korvan oletuksena.
Sävellysprosessini alkaa kynän ja paperin parissa, jollaisena se jatkuukin pitkään. Katson nuottikuvaa, kirjoitan sen uudestaan kymmeniä kertoja pienin muutoksin ja prokrastinoin kunnes Deadline! soittaa summeria, minkä jälkeen prosessin aikana kehittynyt musiikki löytää muotonsa kuin itsestään.
Kolme teosta
Lost in the sea
säv. & san. Tara Valkonen
Youtube: Tara I Kajsa Unessa, 13:30
In America (2022)
14.7.2022 Asher Wulfman (vl), Joshua Morris (vc) & Paul Williamson (pf)
St. Francis Auditorium Santa Fe, NM
Pesä (2022)
Installaatio arkkitehti Siiri Hännisen kanssa
Mäntän kuvataideviikkojen tilaus
Kuva Anna Korteniemi