Olen taiteilijana enemmän lipasto kuin laatikko – löytyy vaikka mitä. Olen työskennellyt säveltäjänä vuodesta 1998 ja tehnyt suurimman osan töistäni näyttämömusiikin parissa. Nuoruuteni lauloin rockbändeissä, tein lauluja ja soitin kitaraa. Myöhemmin minusta tuli klassinen kitaristi ja sen jälkeen vielä säveltäjä.
Opintoni suoritin Helsingin Konservatoriossa ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun musiikkiteatterin koulutusohjelmassa. Säveltäessäni kuljen pikkutarkan askartelun ja vapaan improvisaation välillä. Ajatteluani inspiroivat kirjallisuus, eri luonnonilmiöiden väliset analogiat, graafiset hahmot, älyttömät konseptit, yksittäiset sanatkin. Toisinaan teen todella nopeasti, toisinaan eksyn nautinnollisesti mutkikkaisiin teoreettisiin viitekehyksiin ja kirjoitan sitten niistä itseni ulos niin, että lopulta korva ja keho vie. Ystäväni kutsui ominta sävellystyyliäni yllätykselliseksi ja omaääniseksi taidepopiksi. Se lienee totta.
Rakastan spektaakkeleita ja sitä, että taide tuntuu kehossa. Palaan aina perusasioihin ja koen musiikin vahvasti äänenkuljetuksen ja sointiväriin liittyvien painosuhteiden kautta. Näistä voi nauttia yhtä lailla kuuntelemalla Queenia, Palestrinaa, Ligetiä kuin hienoa elektronista beatiakin.
Olen nyt siirtämässä taiteellisen työni painopistettä enemmän kohti konsertti- ja nykymusiikkia sekä sellaista näyttämötaidetta, jossa pystyn hyödyntämään koko osaamistani säveltäjänä ja esiintyjänä. Nautin partituurimusiikin kurinalaisuudesta ja toisaalta improvisoin mielelläni 1,5 tunnin keikan. Olen jo pitkään ajatellut surrealistien tavoin, että unien maailma on vähintään yhtä todellinen kuin valve.
Kolme teosta
Kantaja (2024) laulusarja sopraanolle ja kanteleelle, runot Helvi Hämäläinen, Bo Carpelan, Chat GPT
Virginia (2022) huilulle, klarinetille ja sellolle
Talvisirkus BAU (2019) laulajille, kanteleelle, lyömäsoittimille ja elektroniikalle
Kuva: Tomi Norrby
Jäsenesittely on julkaistu myös Kompositio-lehdessä 2/2024.