Suomen Säveltäjät ry on perustettu vuonna 1945. Perustajajäseniä oli 28 ja heihin kuuluivat idean isät Kalervo Tuukkanen ja Erik Bergman sekä mm. Leevi Madetoja, Nils-Eric Fougstedt, Taneli Kuusisto ja Selim Palmgren, joka myös oli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.
Suomen Säveltaiteilijain Liitto perustettiin vuonna 1917 etupäässä säveltäjien toimesta, ja lähinnä säveltäjät sen toimintaa johtivatkin aina oman yhdistyksensä perustamiseen asti. Vuonna 1928 taidemusiikin säveltäjät perustivat yhdessä kustantajien kanssa Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto TEOSTOn, joka sittemmin tuli monella tavalla olemaan säveltäjäyhdistyksenkin toiminnan polttopisteessä.
Ajatus omasta erillisestä liitosta syntyi jo vuonna 1938, mutta toteutus siirtyi sodan vuoksi. Suomen Säveltäjät ry perustettiin 15.10.1945 Erik Bergmanin ja Kalervo Tuukkasen aloitteesta. Päätehtäväksi koettiin säveltäjien taloudellisen aseman turvaaminen, missä tarkoituksessa lahjoitusvaroin perustettiin Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto 18.10.1945.
Päätehtävänä säveltäjien talouden turvaaminen
Jean Sibelius antoi nimensä rahaston käytettäväksi 80-vuotispäivänsä tienoolla, ja hänet kutsuttiin Suomen Säveltäjäin ensimmäiseksi kunniajäseneksi 1945. Sibelius-rahasto on jakanut työskentelyapurahoja sekä vuodesta 1991 alkaen myös avustuksia sävellystilauksiin. Rahasto on itsenäinen, mutta hallituksen valitsee Suomen Säveltäjien syyskokous.
Vastaavalla tavalla yhdistys hallinnoi vuonna 1997 perustamaansa Madetoja-säätiötä. Sen varat perustuvat yhdistykselle vuonna 1973 siirtyneisiin Leevi Madetojan tekijänoikeuksiin, ja niitä käytetään Madetojan teosten lisäksi muun suomalaisen musiikin edistämiseen, erityisesti sävellystilausten avustamiseen. Vuodesta 1988 Suomen Säveltäjät ovat jakaneet Madetoja-palkintoa uuden suomalaisen musiikin esittäjinä ansioituneille taiteilijoille tai henkilöille, jotka ovat merkittävällä tavalla tehneet tunnetuksi uutta suomalaista musiikkia.
Testamenttien myötä myös Toivo Saarenpään (1958), Kalervo Tuukkasen (1984) ja Väinö Raition tekijänoikeudet (1993; itse rahasto syntyi lahjoitusvaroin jo 1957) siirtyivät yhdistykselle kunkin säveltäjän oman musiikin julkistamista varten. Saarenpään testamenttiin liittyi Kangasniemellä sijaitseva Reinikkalan kartano, jota säveltäjät saattoivat käyttää kesänviettoon. Huonokuntoinen kartano myytiin 1982 ja tilalle hankittiin Helsingistä säveltäjille vierasasunnoksi Saarenpää-säveltäjäkoti, joka sijaitsi ensin Vilhonvuorenkujalla ja vuodesta 1997 Ilmarinkadulla.
Jäsenmäärä kasvaa ja yhteistyö laajenee
Yhdistyksen perusti 28 säveltäjää, ja vuoteen 1970 mennessä jäsenmäärä kasvoi 50 säveltäjään. Vuoden 2020 alussa jäseniä on noin 220. Alkuaikoina koko jäsenistö kokoontui jopa kerran kuussa. Rytmi harveni ennen pitkää, mutta vasta vuonna 1980 luotiin nykyinen käytäntö: vuosikokous helmi-maaliskuussa, kevätkokous huhti-toukokuussa ja syyskokous syys-lokakuussa. 1980-luvulla jäsenkokousten paikaksi alettiin valita muitakin kuin pääkaupunki: Hämeenlinna, Oulu, Tampere, Tallinna, Maarianhamina, Turku, Kaustinen, Jyväskylä, Kuopio…
1983-87 järjestettiin Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kanssa viisi seminaaria, joissa säveltäjät esittelivät teoksiaan orkesteriväelle. Seuraavalla vuosikymmenellä seminaareista tuli nimenomaan jäsenistön keskustelufoorumeja, joihin ulkopuolisiakin asiantuntijoita kutsuttiin.
2000-luvulla yhdistyksen kaikkiin kevät- ja syyskokouksiin on pyritty liittämään seminaari, teemasta riippuen usein yhteistyössä jonkin muun organisaation kanssa. Sävellyksenopetusta on käsitelty Sibelius-Akatemian kanssa, pedagogista nykymusiikkia Suomen Musiikkioppilaitosten liiton kanssa, orkestereiden ohjelmistoa Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kanssa jne.
Toimistoa hoitivat säveltäjä-sihteerit ja toiminnanjohtajat
Yhdistyksen ensimmäinen sihteeri, Kalervo Tuukkanen, jonka erityisansioihin lukeutuu mittavan, 36 LP-levyä käsittävän Fennica-levysarjan käynnistäminen 1953, hoiti tehtäviään lähinnä kotoaan käsin. Kokouksia järjestettiin Teoston toimistossa. Muuttaessaan 1973 Hietaniemenkadulta Lauttasaareen Teosto antoi Suomen Säveltäjien sekä kevyen musiikin tekijöiden, Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry:n käyttöön huoneiston, joka sijaitsee Runeberginkatu 15:ssa.
Tuukkasen jälkeenkin useimmat yhdistyksen sihteereistä olivat säveltäjiä – ja lyhytaikaisia. Toimistotyö alkoi ammattimaistua vasta 1983, kun yhdistys sai päätoimisen sihteeri-taloudenhoitajan ja toimeen nimitettiin Maarit Anderzén. Hänen seuraajakseen tuli Annu Mikkonen vuonna 1996 ja tehtävä muutettiin toiminnanjohtajaksi. Toiminnnajohtajan suppeampaa tehtävää olivat aiemmin osa-aikaisesti hoitaneet Jarmo Sermilä ja Tapio Tuomela.
Vuonna 2020 toiminnanjohtajan tehtävää hoitavat ensin Hanna Kosonen ja elokuusta alkaen Vappu Verronen.
Jäsentiedotuslehti Kompos(i)ti(o) alkoi ilmestyä 1987 ja yhdistys sai oman verkkosivun 1997. Vuodesta 1974 alkaen yhdistys on julkaissut Sävellysvuotta, luetteloa teoksista jotka jäsenet ovat säveltäneet edellisen vuoden aikana.
Yhdistyksellä on kiinteät siteet uuden musiikin festivaaleihin
Suomen Säveltäjät kytkeytyi alunperin monin henkilösuhtein muihin suomalaisiin musiikkiorganisaatioihin tavalla, joka heijastaa säveltäjien monitahoista toimenkuvaa. Sibelius-Akatemian rehtorit olivat 1970-luvulle asti säveltäjiä. Toimiessaan yhdistyksen puheenjohtajana Selim Palmgren valittiin myös Sibelius-Akatemian ensimmäiseksi sävellyksen professoriksi ja Teoston puheenjohtajaksi. Samat tehtävät kasautuivat sittemmin Joonas Kokkoselle.
Usko Meriläinen puolestaan perusti puheenjohtajakaudellaan uuteen suomalaiseen musiikkiin keskittyvän Tampere Biennale -festivaalin vuonna 1986. Suomen Säveltäjät tukee tapahtumaa taloudellisesti ja henkisesti. Festivaalin taiteellisina johtajina ovat toimineet mm. Lotta Wennäkoski, Olli Virtaperko, Sami Klemola ja nykyinen taiteellinen johtaja Jenna Vainio.
Muita yhdistyksen tukemia nykymusiikkifestivaaleja ovat säveltäjä Jukka Tiensuun Viitasaarelle vuonna 1981 perustama Musiikin Aika -tapahtuma, jota sittemmin ovat johtaneet säveltäjäyhdistyksenkin aktiivit Jarmo Sermilä, Tapio Tuomela, Perttu Haapanen sekä säveltäjä Johan Tallgren. Musica Nova Helsinki (aiemmin Helsinki Biennale) kuuluu myös säveltäjäyhdistykselle läheisiin tapahtumiin. Festivaalin taiteellisena johtajana on toiminut mm. Johan Tallgren.
Suomen Säveltäjät on kiinteästi mukana musiikkialan verkostoissa
Useimmat Teoston puheenjohtajat ja jopa kaksi ensimmäistä toimitusjohtajaa ovat olleet Suomen Säveltäjien jäseniä. Suomen Musiikkikustantajien ja Suomen Musiikintekijät ry:n ohella Suomen Säveltäjät kuuluu Teoston jäsenjärjestöihin tai ”taustajärjestöihin”, joiden johdosta myös Teoston johtokuntien ja toimikuntien jäsenet ovat – jos kohta ei sääntömääräisesti niin käytännössä -valikoituneet. Teosto ei vain valvo säveltäjien tekijänoikeuksia ja kerää niistä korvauksia vaan lisäksi edistää suomalaista säveltaidetta mm. tukemalla Suomen Säveltäjien ja Sibelius-rahaston taloutta ratkaisevalla tavalla.
Suomen Säveltäjien aloitteesta perustettiin vuonna 1953 Suomen Musiikkineuvosto, joka 1972 organisoitiin uudelleen Suomen Säveltaiteilijain Liiton neuvottelukunnaksi. Vuonna 1982 järjestetyn Suomen musiikin juhlavuoden jälkeen neuvoston toiminta hiipui, mutta vuonna 2004 se perustettiin uudelleen.
Neuvoston alaisuudessa toimi Suomen Säveltäjille erityisen tärkeä, vuonna 1963 perustettu Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus (FIMIC), joka siirtyi ensin Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön (LUSES) 1971 ja sitten Teoston alaisuuteen 1995. Vuoden 2010 alusta FIMIC irtautui Teostosta ja alkoi toimia itsenäisenä yhdistyksenä. Tällöin edistämistoiminnan piiriin tulivat myös esittävän säveltaiteen edustajat. Vuoden 2012 alusta FIMICin ja musiikin vientiorganisaatio Music Export Finlandin toiminnot yhdistettiin yhden organisaation Music Finlandin alaisuuteen.
Vuonna 1970 perustetun LUSESin mahdollisuudet tukea suomalaisen musiikin äänite- ja julkaisutoimintaa kasvoivat ratkaisevasti vuonna 1984, kun säädettiin laki tyhjäkasettimaksuista (nyk. yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu).
Säveltäjien kannalta 2000-luvulla merkittäväksi muodostui myös Teoston tilaussävellystoimikunta, joka jakaa avustuksia sävellystilausten tekijöille. LUSESin ja ESEKin (Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus) toiminnot yhdistettiin vuonna 2012 Musiikin edistämissäätiöön, joka toimii lähinnä perustajiensa Teoston ja Gramexin tuella.
Niistä lukuisista muista organisaatioista, joiden toimintaan Suomen Säveltäjien nimeämät edustajat ovat osallistuneet, tärkein on vuonna 1978 perustettu, valokopiointikorvauksia keräävä Kopiosto. Se on Teoston jälkeen säveltäjäyhdistyksen tärkein taloudellinen tuki.
Yhdistys tekee kiinteää kansainvälistä yhteistyötä
Kansainvälisessä toiminnassa Suomen Säveltäjillä – samoin kuin Teostolla – kiinteimmät ja pisimmälle rakennetut kontaktit ovat Pohjoismaihin. Pohjoismaiset musiikkipäivät järjestettiin ensi kerran 1888 Kööpenhaminassa, mutta ensimmäisen puolen vuosisadan aikana päiviä vietettiin vain kahdeksan kertaa. Suomalaiset säveltäjät tulivat mukaan 1919 ja islantilaiset 1938.
Pohjoismaisen yhteistyön ja keskustelun foorumiksi perustettiin vuonna 1946 Pohjoismainen Säveltäjäneuvosto. Pohjoismaalaiset säveltäjäyhdistykset käynnistivät vuonna 1955 ja uudelleen 1992 vieläkin laajemman, Kansainvälisen säveltäjäneuvoston, mutta ennen pitkää molemmat yritykset kariutuivat siihen, että vain Pohjoismaissa toimii alansa ammattikuntaa kattavasti edustavat kansalliset yhdistykset. Eurooppalaisella tasolla tekijöiden asiaa ajaa säveltäjien ja lauluntekijöiden liittouma ECSA – European Composers’ and Songwriters’ Alliance, jonka ECF-pilariin (Europan Composers’ Forum) Suomen Säveltäjät ry kuuluu.
Alunperin Pohjoismaisessa säveltäjäneuvostossa oli kaksi edustajaa kustakin viidestä maasta, puheenjohtajana kunkin maan säveltäjäyhdistyksen puheenjohtaja kaksi vuotta kerrallaan. 1990-luvulla alettiin pitää 3-4 kertaa vuodessa säveltäjäyhdistysten puheenjohtajien kokouksia, joista muodostui ikään kuin säveltäjäneuvoston hallitus, kun taas suurempi raati – 4 edustajaa kustakin maasta – alkoi kokoontua kerran vuodessa järjestettävään seminaariin.
Neuvosto on käsitellyt kulttuuripoliittisia ja tekijänoikeudellisia kysymyksiä ja ohjannut Pohjoismaisten musiikkipäiviä, vaikka näiden käytännön järjestelyistä onkin huolehtinut kukin maa vuorollaan. Suomen Säveltäjät ovat vastanneet järjestelyistä vuosina 1950, 1956, 1964, 1970 (jolloin päästiin tavoiteltuun vuorottelurytmiin), 1980, 1990 ja 2000. Vuodesta 2006 lähtien musiikkipäivät on järjestetty vuosittain. Suomen vuoro oli vuonna 2008, 2013 ja 2018.
Vielä 1950-luvulla kotimaiset teokset Pohjoismaisille musiikkipäiville valitsi johtokunta, sittemmin riippumaton jury jota yleensä on vielä seurannut yhteispohjoismainen ”överjury”. Suomalaisia teoksia kullakin festivaalilla on esitetty 5-10 kappaletta, Helsingissä järjestetyllä vuoden 2013 festivaalilla peräti 27. Vuonna 2005 Pohjoismainen Säveltäjäneuvosto perusti pysyvän taiteellisen toimikunnan Pohjoismaisten Musiikkipäivien ohjelman suunnittelua varten.
Yhdistys toimii asiantuntijana
Lukuun ottamatta vanhaa Fennica-levysarjaa ja 50-vuotisjuhliensa yhteydessä vuonna 1995 julkaisemaansa levypakettia ja järjestämäänsä konserttiviikkoa Suomen Säveltäjät ei juurikaan itse ole toiminut aktiivina musiikin julkaisijana eikä esityttäjänä.
Samaan päämäärään on pyritty mieluummin yhteistyöllä, antamalla taloudellista ja asiantuntija-apua muille organisaatioille. Päätös siitä, keiden yksittäisten säveltäjien musiikkia tuodaan esiin, on sekin siirretty johtokunnan ulkopuolelle.
Tyypillisimpiä asiantuntijatehtäviä, joihin Suomen Säveltäjiä on pyydetty nimeämään edustajansa, ovat olleet sävellyskilpailujen tuomaristot. Omia sävellyskilpailuja yhdistys ei sitten vuoden 1948 järjestänyt ennen kuin vuonna 1997, jolloin järjestettiin ensimmäinen UuSSävel-kilpailu, kilpailu, jossa tuomaristo valitsee vain finalistit ja lopullisesta järjestyksestä äänestävät konserttiyleisö ja radiokuuntelijat. Vuonna 1996 ensi kertaa järjestetty UuSSoitto-kilpailu oli suunnattu esittäville säveltaiteilijoille, ja kilpailuohjelman tuli sisältää koti- ja ulkomaista nykymusiikkia.
Yhdistys edustaa kaikkia jäseniään musiikin tyylivalinnoista huolimatta
Suomen Säveltäjät on pitänyt tärkeänä edustaa kaikkia suomalaisia taidemusiikin säveltäjiä, tyylivalinnoista riippumatta.
Yhdistyksen alkutaipaleella ei vielä luotettu siihen, että ymmärrystä löytyisi moderneimmallekin musiikille. Vuonna 1949 perustettiin Nykymusiikki-Nutidsmusik-seura, joka – säveltäjäyhdistyksen kanssa kilpailtuaan – sai vastuulleen toimia Kansainvälisen nykymusiikkiseuran (ISCM) kansallisena sektiona.
Toiminta lopahti vuonna 1967 ja vastuu ISCM-sektiosta siirtyi Suomen Säveltäjille vuoteen 1978, jolloin sen otti Suomen Nykymusiikkiseura. Tämäkin toiminta loppui 1987, mistä lähtien ISCM-jäsenyys on ollut taas säveltäjäyhdistyksellä. ISCM World Music -festivaalilla on vuosittain kuultu 1-3 suomalaisteosta – paitsi vuonna 1978 kaikkiaan 10, mutta tapahtuma järjestettiinkin silloin Tukholmassa ja Helsingissä.
Naapurisuhteet näkyvät Suomen Säveltäjien kunniajäsenvalinnoissa: 25-vuotisjuhlien aikaan vuonna 1970 valittiin Hilding Rosenberg Ruotsista, Knudåge Riisager Tanskasta ja Harald Saeverud Norjasta sekä Dmitri Shostakovitsh Neuvostoliitosta.
Teksti: Mikko Heiniö
Yhdistyksen historian 50 ensimmäistä vuotta on käsitelty yksityiskohtaisesti teoksessa:
Erkki Salmenhaara: Säveltäjänä Suomessa. Suomen Säveltäjät 50 vuotta. Otava 1995
Kuvat: Kansalliskirjasto, Suomen Säveltäjät ry:n kokoelmat, Maarit Anderzénin kokoelmat, Maarit Kytöharju, Antti Auvinen
Muokattu 27.9.2020