Yhdistyksemme ensimmäinen historiakuva on Pohjoismaisen säveltäjäneuvoston kokouksesta Kööpenhaminassa vuonna 1952. Toinen vasemmalta Olavi Pesonen ja hänestä seuraavana Sulho Ranta. Pöydän päässä puheenjohtajana tanskalainen Knudåge Riisager ja hänestä oikealle ruotsalaiset Ingemar Liljefors ja Dag Wiren, norjalaiset Klaus Egge ja Ludvig Irgens-Jensen sekä tanskalainen Vagn Holmboe.
Carl Nielsen iloitsee pohjoismaisesta neliapilasta
Suomalaiset säveltäjät ovat osallistuneet aktiivisesti pohjoismaiseen yhteistyöhön aina siitä lähtien, kun maa pääsi itsenäistyttyään ensimmäisen kerran Pohjoismaisille musiikkipäiville Kööpenhaminassa 1919.
”Neliapila merkitsee onnea, ja olen erityisen onnellinen siitä, että olemme saaneet Suomen mukaan”, iloitsi Carl Nielsen tapahtuman juhlapuheessa, kun Suomi oli liittynyt Tanskan, Ruotsin ja Norjan seuraan.
Toisen maailmansodan jälkeen säveltäjien pohjoismaiselle yhteistyölle syntyi uusi yhteistyöelin, kun Pohjoismainen säveltäjäneuvosto NKR perustettiin Kööpenhaminassa 1946. Suomalainen edustus oli luontevaa valita edellisenä vuonna perustetun Suomen Säveltäjät ry:n keskuudesta – olivathan muutkin säveltäjäneuvoston jäsenet omien säveltäjäyhdistystensä edustajia. Näin Suomen Säveltäjien toimintaan tuli heti mukaan kansainvälinen ulottuvuus.
Juhliminen oli muutakin kuin juhlimista
Pohjoismaisen säveltäjäneuvoston tärkeimmäksi tehtäväksi on vakiintunut vastuu Pohjoismaisista musiikkipäivistä. Tapahtuma oli järjestetty ensimmäisen kerran jo 1888, mutta säveltäjäneuvostosta se sai uuden taustavoiman. Samalla korostui tapahtuman asema säveltäjien omana festivaalina.
Uusien teosten esitykset ovat Pohjoismaisten musiikkipäivien ydintä, mutta myös säveltäjien vapaamuotoiset tapaamiset ovat olleet tärkeitä. Niin kuin Erkki Salmenhaara totesi Suomen Säveltäjien 50-vuotishistoriassa 1995:
”juhlien sisäistä, sosiaalista aspektia ei ole syytä aliarvioida, vaikka se ei näykään julkisuudessa. Musiikkipäivät ovat useimmille säveltäjille ainoa foorumi, jolla on tilaisuus tavata pohjoismaisia kollegoja, vaihtaa ajatuksia keskenään, haistella ilmassa liikkuvia trendejä…”
Pohjoismaista säveltäjäyhteistyötä on joskus moitittu keinotekoiseksi. Se oli kuitenkin sodan jälkeen tärkeää suomalaisille säveltäjille ja avasi yhteyksiä ulkomaille. Yhteistyölle on luonut pohjaa se, että pohjoismaisten säveltäjien kohtaamat haasteet ovat olleet yhteisiä.
Teksti: Kimmo Korhonen
Kuva: Suomen Säveltäjien arkisto
Suomen Säveltäjät julkaisee Kimmo Korhosen artikkelisarjan, jossa kuva-arkiston aineiston avulla kerrotaan yhdistyksen 75-vuotisesta historiasta.
