Teksti: Mikko Heiniö
Suomen Säveltäjät ry ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry (Suosio) tekivät taannoin tutkimuksen nykymusiikin osuudesta ohjelmistoissa vuonna 2021. Sen mukaan kotimaisten nykysävellysten osuus oli 16 % kaikista esityksistä. Arvelin, että Suomen Säveltäjien nykyisten sekä alle 30 vuotta sitten kuolleiden jäsenten osuus ei voi olla näin suuri ja tarkistin tilanteen vuoden 2023 osalta. Tulokseksi tuli 6,4 %. Lisäksi kävi ilmi, että merkittävä osa näistäkään esityksistä ei ollut orkesteri- vaan kamarimusiikkia.
Esitysten todellinen määrä ei varmaankaan laskenut vuodesta 2021 vuoteen 2023, vaan laskutapa muuttui. Aiempi selvitys (ks. Kompositio 2/2022) ei rajautunut vain yhdistyksemme jäseniin, ja näin syntyi sellainen kuva, että valtaosa esitetyistä kotimaisista nykymusiikkiteoksista olisi ollut muiden kuin jäsentemme säveltämää. Tähän on voitu päätyä vain käsittämällä hyvin väljästi, mitä kaikkea taidemusiikkiin voisi kuulua. Seuraavassa tarkastelussa mukana on vain nykyisten ja alle 30 vuotta sitten kuolleiden jäsentemme musiikki. Uskoakseni se kattaa hyvin sen, mitä uudella suomalaisella musiikilla ymmärrämme.
On pohdittu, pitäisikö tarkastella esitysten lukumääriä vai minuuttimääriä. Pohjoismaisissa tutkimuksissa on tarkasteltu minuutteja, Suomessa taas vain esitysmääriä, koska minuutit eivät ole tiedossa. Mielestäni olennaista on, kohtaako kuulija suomalaisen teoksen ylipäätään, ei se, montako minuuttia musiikkia tarjotaan. Vastaavasti säveltäjä, jolta esitetään kaksi kymmenminuuttista teosta, on paremmassa asemassa kuin säveltäjä, jolta esitetään yksi kaksikymmenminuuttinen. On parempi tulla kuulluksi kahdesti kuin vain kerran. Siksi esityskertojen laskeminen on relevanttia.
Toisaalta se, että konserttien yleisilmettä taitavat sittenkin hallita pitkät klassisromanttiset teokset, ei tule kunnolla esiin pelkästään teosmääriä laskemalla. Suomalaisten teosten osuus näyttää varmasti suuremmalta esityskertoina kuin minuutteina laskettuna.
Kaikki suomalainen musiikki: 39,8 %
Esitysten kokonaismäärä sinfonia-, kamari-, ooppera- ynnä muissa konserteissa (pois siis lasketaan esimerkiksi viihde-, lasten- ja laitoskonsertit) oli 3 492. Kotimaisia teoksia esitettiin 1 392 kertaa, kaikkiaan 323 eri säveltäjältä. Kotimaisten teosten osuus kaikista teoksista nousi 39,8 prosenttiin. Suurta määrää selittää historiallisten säveltäjiemme sekä kevyen musiikin osuus. Kotimaisten säveltäjien lista löytyy Suosion vuoden 2023 vuosikertomuksen sivuilta 58–59.
Historiallisista säveltäjistä pääsivät Jean Sibeliuksen (189) ohella hyvin esiin Leevi Madetoja (22), Toivo Kuula (20) ja Erkki Melartin (9). Muiden kohdalla lukumäärät syntyvät oletettavasti yksittäisistä lauluista tai muista pikkukappaleista: Oskar Merikanto (24), Karl Collan (15), Heino Kaski (10) ja Otto Kotilainen (10).
Myös kevyen musiikin puolella laulut selittävät suuria säveltäjäkohtaisia lukuja: Tuomo Rannankari (85), Toni Edelmann (62), Georg Malmstén (34), Kassu Halonen (33), Johanna Rasmus (25) ja Toivo Kärki (24).
Arvelisin, että kotimaiset teokset (Sibeliusta lukuun ottamatta) ovat olleet keskimäärin lyhyempiä kuin ulkomaiset. Näin ollen kotimaisuusaste vääristyy ylöspäin, kun laskuissa otetaan huomioon vain esitysmäärät eikä minuutteja.
Uusi suomalainen musiikki: 6,4 %
Tiivistin Suosion säveltäjälistasta oheisen version, johon on otettu Suomen Säveltäjien nykyisten ja alle 30 vuotta sitten kuolleiden jäsenten teosten esitykset. Näitä kertyi 225, mikä tarkoittaa 6,44 % kokonaismäärästä ja 16,16 % kaikista suomalaisista. Teoksia kuultiin 77 nykysäveltäjältä, joista 64 oli eläviä. Nykyisistä jäsenistä pääsi siis esiin suunnilleen joka neljäs. Suurimman osan kohdalla kyse oli kuitenkin vain yhdestä tai kahdesta esityksestä.
Usein on ajateltu, että orkesteriteoksen saa jotenkuten kertaalleen esitetyksi, mutta seuraavat esitykset ovat kiven alla. Tämä ei näytä täysin pitävän paikkaansa siinä valossa, että uuden suomalaisen musiikin esityksistä kantaesityksiä ei ollut enempää kuin 40 eli 17,86 %.
Viime vuosien pyrkimys nostaa naispuolisten säveltäjien osuutta näkyy esitysten määrässä mutta ei niinkään säveltäjänimien määrässä, sillä esitykset kasaantuivat pienelle joukolle. Esityksistä 19,46 % oli naisten teoksia, mutta esitetyistä säveltäjistä vain 11,7 % oli naisia – eli hiukan vähemmän kuin naisten määrä Suomen Säveltäjien jäsenistössä on tällä hetkellä (14 %).
Uusi suomalainen musiikki RSO:n konserteissa: 11,2 %
Radion sinfoniaorkesteri on monessa katsannossa orkesterilaitoksemme lippulaiva, joka paitsi kuuluu myös näkyy laajalle. Teoksen saaminen sen ohjelmistoon on säveltäjälle lottovoitto.
Kesäkuussa 2021 esittelin ohjelmistolaskelmiani Suomen Säveltäjien seminaarissa ja sitten Facebookissa. Tulokset olivat vain suuntaa antavia siksi, että minulla oli kyllä tieto kotimaisten nykysävellysten määrästä mutta esitysten kokonaismäärästä vain raaka arvio. Intendentti Tuula Sarotie vastasi minulle Facebookissa, että kaudella 2020–2021 RSO:lla oli ”laskutavasta riippuen noin 30 % suomalaista musiikkia ja lähes kaikki parilta viime vuosikymmeneltä”. Lisäksi hän arveli tuon luvun olevan myös muiden orkesterien kohdalla lähempänä totuutta kuin minun laskelmani. En tiedä, mitä kaikkea suomalaista arvioon sisältyy, mutta noin korkeaan prosenttiin voinee päätyä vain laskemalla Sibeliuksen mukaan.
Halusin selvittää RSO:n ohjelmistoprofiilia lähemmin käymällä läpi kaikki konsertit. Vuonna 2023 orkesterilla oli kaikkiaan 214 esitystä, joista uutta suomalaista musiikkia oli 28 teosta eli 11,2 %, toisin sanoen selkeästi enemmän kuin kaikilla orkestereilla keskimäärin. RSO tarjoaa hyvän esimerkin siitä, miten erilaisiin tuloksiin päädytään riippuen siitä, lasketaanko esityskertoja vai minuutteja: esimerkiksi yksi konsertti on sisältänyt yhden Brucknerin tai Mahlerin sinfonian, toinen konsertti taas viisi kotimaista kamarimusiikkiteosta. RSO:n esityksistä 51 eli 23,8 % oli kamarimusiikkia.
Orkesteriteoksia vai kamarimusiikkia?
Omia teoksiani oli Suosion listan mukaan esitetty seitsemän kertaa, ja tiesin, että viidessä tapauksessa ei ollut kyse orkesteri- vaan kamarimusiikista. Päätinkin kysyä, miten oli asianlaita kollegoilla. 64 säveltäjältä en tätä voinut lähteä tiedustelemaan, joten kysyin vain niiltä, joilla oli ollut yli viisi esitystä. Hajonta oli suuri: yhdellä kollegalla kaikki esitykset olivat orkesterimusiikkia, toisella kaikki taas kamarimusiikkia. Keskimäärin kolmannes esityksistä oli kamarimusiikkia. Otantani oli liian pieni yleisiin johtopäätöksiin, mutta selvää on, että läheskään kaikissa esityksissä ei ole ollut kyse varsinaisista orkesteriteoksista.
En pidä kamarimusiikin esittämistä vähempiarvoisena kuin orkesterimusiikin esittämistä – tuodaanhan siinäkin uusia teoksia kuulijoiden ulottuville vaikkakin toki pienemmissä puitteissa. Mutta orkesterit on rakennettu kuitenkin primaaristi orkesteriteosten esittämistä varten, mikä herättää niin säveltäjien kuin kuulijoiden odotuksia. Suosion 34 jäsenorkesterista 17 on sinfoniaorkestereita ja 12 joko kamariorkestereita tai käsittääkseni sellaisia pienempiä kokoonpanoja, jotka ainakin avustajilla vahvistettuina voivat soittaa orkesterimusiikkia. Tämä on kansainvälisestikin katsottuna huomattava kulttuuriresurssi, mikä ei ole jäänyt säveltäjiltä huomaamatta.
Kun pieniä tekijäkohtaisia lukuja katsoo, tulee miettineeksi, mikseivät säveltäjät sitten anna orkestereidemme olla ja kirjoita mieluummin kamarimusiikkia. Toki monet vapaalla kentällä toimivat säveltäjät näin tekevätkin. Sinfoniaorkesteri on kuitenkin säveltäjälle taiteellinen ja tekninen haaste, jonka hän haluaa ottaa vastaan silläkin uhalla, että teos esitetään vain kerran – tai pahimmassa tapauksessa ei kertaakaan.
Näkökulmaero
Monet säveltäjät ovat pitkään tehneet hedelmällistä yhteistyötä orkesteriväen kanssa, mistä on useita kauniita esimerkkejä. Näkökulmaero säveltäjien ja orkestereiden päättäjien välillä on kuitenkin periaatteellinen: kärjistäen sanottuna edellisten mielenkiinto kohdistuu teoksiin, jälkimmäisten mielenkiinto esityksiin. Kuten tunnettua, ennakkomainonnassa tuodaan aina esiin esiintyjät, ei välttämättä teoksia. Paavo Heininen katsoi jo vuonna 1975, että ”esittävästä taiteesta on tullut esiintyvää taidetta”.
Säveltäjä ja esittäjä muodostavat usein hyviä työpareja, mutta pohjimmiltaan säveltäjän ja esittäjän välillä vallitsee traaginen epäsymmetria: säveltäjä tarvitsee esittäjän mutta esittäjä ei tarvitse (elävää) säveltäjää.
Joku voisi katsoa, että suomalaisten nykysäveltäjien 6,4 prosentin osuus koko tarjonnasta onkin itse asiassa paljon, jos otetaan huomioon, miten vähän meitä on suhteessa länsimaisen musiikin koko repertuaariin. Mutta tällainen näkemys olisi oikeutettu vain, mikäli orkesterit todellakin pyrkisivät esittämään tuota repertuaaria niin laajasti kuin mahdollista. Kuitenkin orkesterit enimmäkseen toistavat samaa, varsin kapeaa kantaohjelmistoa paitsi konserteissaan myös levytyksissään. Kyseessä ei siis ole mikään tilastollinen otos musiikinhistorian aarteistosta vaan arvovalinta – eikä mikään estä toisenlaisia valintoja.
Kaanonin ulkopuolelta on viime vuosina nostettu esiin unohdettuja säveltäjänaisia. Mutta muitakin unohdettuja on. Pirkko Moisalan ja Riitta Valkeilan Musiikin toinen sukupuoli (1994) keskittyy naispuolisiin säveltäjiin mutta toteaa myös: ”Ehkä tulevaisuudessa kirjoitetaan uusia musiikinhistorioita kiinnittäen myös miehiin kohdistuneisiin asenteisiin ja valtarakenteiden vaikutukseen miesten musiikilliseen toimintaan.”
Kirjoituksia orkestereiden ohjelmistoista
Olen tässä artikkelissa tyytynyt vain esittämään lukuja ottamatta kantaa siihen, ovatko asiat hyvin vai huonosti. Suomalaiset säveltäjät ovat monissa yhteyksissä pohtineet orkestereiden ohjelmistoja, niihin liittyviä kulttuuriarvoja, parannustarpeita ja -ehdotuksia. Alla mainitut tekstit ovat säveltäjien Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n orkesteripäivillä pitämiä esitelmiä. Orkesteriväelle on siis yritetty kertoa – muun muassa Paavo Heinisen sanoin: ”Uutta musiikkia on soitettava, ei siksi, että säveltäjät sitä toivovat vaan koska se todella on osa kulttuuriamme.”
Aho, Kalevi: Tarvitaanko orkestereita. Teoksessa Taide ja todellisuus. WSOY 1997
Heininen, Paavo: Orkestereidemme ohjelmistosta. Musiikki 1975:1, ss. 32–46
Heiniö, Mikko: Orkestereiden tuloksellisuus ja aikamme musiikki. Teoksessa Sanat sävelistä. WSOY 1997
Kokkonen, Joonas: Suomen orkesteritoiminnasta. Teoksessa Ihminen ja musiikki. Gaudeamus 1992
Salmenhaara, Erkki: Tarvitaanko sinfoniaorkesteria? Teoksessa Suomalainen sinfoniaorkesteri 200 vuotta: Suomen sinfoniaorkesterit ry. 25 vuotta. 1990.
Suomalaiset nykysäveltäjät orkesterien ohjelmistoissa 2023
Aho, Kalevi 5
Ahvenjärvi, Sanna 1
Alakotila, Timo 2
Almila, Atso 4
Auvinen, Antti 1
Bergman, Erik 1
Damström, Cecilia 4
*Englund, Einar 3
Fagerlund, Sebastian 15
Haapamäki, Sampo 1
Haapanen, Perttu 1
Hakola, Kimmo 1
Halmkrona, Teemu 1
*Hannikainen, Ann-Elise 2
*Hauta-aho, Teppo 1
*Heininen, Paavo 1
Heiniö, Mikko 7
Hietala, Timo 6
Hille, Sid 1
Hilli, Sebastian 2
Hirvelä, Jouni 1
Hjelt, Yrjö 1
Hämeenniemi, Eero 1
Jalava, Pertti 1
Järventausta, Joel 2
*Kaipainen, Jouni 2
Kantelinen, Tuomas 2
Klemola, Sami 1
*Kokkonen, Joonas 2
Kortekangas, Olli 1
Kujala, Veli 1
*Kuusisto, Jaakko 13
Kuusisto, Ilkka 2
Lappalainen, Tapio 1
Lehto, Jukka-Pekka 4
Leinonen, Minna 3
Lindberg, Magnus 4
Linjama, Jyrki 1
Linkola, Jukka 4
Lintinen, Kirmo 3
Lyytikäinen, Pasi 3
Mustonen, Olli 5
Nieminen, Kai 7
Nissilä, Antti 1
*Nordgen, Pehr Henrik 2
Nuorvala, Juhani 1
Panula, Jorma 3
Pisto, Juha 2
Poe, Lara 1
Pohjola, Seppo 1
Porra, Lauri 3
Puumala, Veli-Matti 1
*Rautavaara, Einojuhani 13
*Rechberger, Herman 1
Ruohola, Robert 2
Räihälä, Osmo Tapio 1
Räisänen, Tomi 1
Rönkä, Artturi 1
*Saariaho, Kaija 13
Sallinen, Aulis 9
Salonen, Esa-Pekka 2
Sarvanne, Mikko 1
Savikangas, Max 1
*Sermilä, Jarmo 1
Talvitie, Riikka 1
Tarkiainen, Outi 11
Tiensuu, Jukka 6
*Tikka, Kari 1
Tötterström, Jouko 1
Vainio, Jennah 1
Virtaperko, Olli 1
Wennäkoski, Lotta 8
Wessman, Harri 2
Whittall, Matthew 2
Zinovjev, Sauli 2
77 säveltäjää, 225 teosta
* 30 viime vuoden aikana kuolleet