Vuonna 2017 toteutettu 15 kantaesityksen Sibeliuksen seuraajat -suurhanke on vaikuttanut maanlaajuisesti. Se on luonut ainutlaatuisia tilaisuuksia säveltäjille yhtye- ja orkesteriteosten tekemiseen sekä antanut orkestereille mahdollisuuden tilata teoksia paikallisilta tekijöiltä. Millaisia vaikutuksia hankkeella on ollut ja millaisia ajatuksia se on poikinut tulevaan?
Turussa esitettyä Vuorisaarna-oratoriota olisi tuskin tilattu ilman hankerahoitusta
Turun tuomiokirkossa valmistaudutaan 2.11. järjestettävään reformaation juhlavuoden konserttiin. On kulunut lähes päivälleen 500 vuotta siitä, kun Martin Luther julkaisi teesinsä. Juhlan kunniaksi Turun filharmoninen orkesteri (TFO) on tilannut turkulaiselta Pauliina Isomäeltä laajamittaisen oratorion.
Vuorisaarna-oratoriossa vanhan virsikirjan laulut, Vuorisaarna sekä Joni Pyysalon modernit heijasteet nivoutuvat polveilevaksi kirkkodraamaksi, joka on kuvaelmamaisuudessaan sekä iätön että postmoderni. Mikäpä olisi parempi tapa juhlistaa reformaatiota kuin tilata suurteos oman kaupungin säveltäjältä?
Kahden solistin ja kuoron osuudet sisältävä teos on oiva osoitus siitä, millaisia mahdollisuuksia Sibeliuksen seuraajat -hanke on antanut suomalaisille orkestereille juhlavuoden kunniaksi.
Sen myötä TFO saa tilaisuuden tehdä sitä työtä, mitä orkestereiden pitäisikin tehdä. TFO:n tuore intendentti Maati Rehor totesi:
”Kantaesitykset ovat aina merkittäviä. Pienemmille kokoonpanoille, kuten kamariorkesterille niitä tehdään vähän enemmän, mutta konserttisalin ulkopuolelle vietäviä orkesteriteoksia, joissa on kuoroa ja solisteja – se on aika harvinaista! Tämä on meille erityinen tuotanto, ja erityinen orkesterikentällä ylipäätään.”
Konserttimestari Juha-Pekka Vikmanin mukaan TFO:n taiteellinen toimikunta rohkaistui reformaation juhlakonserttia suunniteltaessa tilaamaan teoksen paikalliselta säveltäjältä juuri Sibeliuksen seuraajat -hankkeen myötä. Kyseessä oli tervetullut avaus ja luontevaa jatkoa vuonna 1997 alkaneelle nimikkosäveltäjähankkeelle.
”Meillä on kantaesityksiä ehkä kerran vuodessa, hyvänä vuonna kaksi – siis aika harvoin”, Vikman toteaa.
Eivätkä ne harvat kantaesityksetkään yleensä ole orkesterin tilauksia. Rehorin mukaan orkesterilla on kyllä resurssit esittämiseen, mutta ei välttämättä teosten tilaamiseen.
”Tilaukset ja niiden kustannukset ovat jotain sellaista, mihin meillä ei lähtökohtaisesti ole minkäänlaista budjettia. Niihin pitää aina jollain verukkeella hankkia ulkopuolinen rahoitus ja pitää olla joku teema, jonka puitteissa toimitaan.”
”Se on jollain tavalla sääli”, Juha-Pekka Vikman jatkaa. ”Tällaisen laitoksen kuin mekin olemme pitäisi kantaa vastuuta aikamme musiikista.”
Vikmanin mielestä asian eteen voisi tehdä enemmänkin. Mikko Heiniö on edelleen TFO:n nimikkosäveltäjä, mutta mitään automaattista rahaa tilauksiin ei ole, vaikka orkesteri hänen teoksiaan säännöllisesti esittääkin.
”Ei meillä tämän tyyppistä teosta olisi varmasti ollut ohjelmistossa ilman Sibeliuksen seuraajat -rahoitusta.”
Kiitosta säveltäjiltä
Sibeliuksen seuraajat -hankkeen myötä syntyneet 15 sävellystilausta muodostavat laajan kirjon eri kokoisia, eri tyyppisille orkestereille kirjoitettuja sävellyksiä. Orkestereiden joukossa on kaiken kokoisia kokoonpanoja Meri-Lapin jousikvartetista Lahden, Oulun ja Turun isoihin orkestereihin Suomalaista barokkiorkesteria ja UMO Jazz Orchestraa myöten.
Turun lisäksi useissa muissakin tapauksissa orkesterit kääntyivät paikallisen säveltäjän puoleen. Esimerkiksi Jyväskylä Sinfonia tilasi teoksen Kimmo Kuokkalalta ja esitti omissa #suomi100-juhlasarjan konserteissaan myös toisen paikallisen säveltäjän Kai Niemisen kitarakonserton.
Kimmo Kuokkalan Fragilis sai myönteisen vastaanoton Jyväskylässä. Säveltäjä itse kiitteli esitystä:
”Kylmyys ja viiltävyys toteutuivat hienosti, ja Jyväskylä Sinfonian muusikot paneutuivat heille ehkä hieman vieraaseen ’raunio‐estetiikkaan’ antaumuksella.”
Kuokkala kertoo olevansa saamastaan tilaisuudesta erityisen kiitollinen ja muistaa yhteistä työskentelyperiodia lämpimästi.
Samalla tavoin kiitoksia hankkeelle antaa Hyvinkään Orkesterille säveltänyt helsinkiläinen Ville Raasakka. Orkesterin näkökulmasta Raasakka on paikallinen säveltäjä toimittuaan jonkin aikaa Hyvinkään musiikkiopistossa musiikin perusteiden opettajana. Tilaus oli hänelle todellinen onnenpotku.
”Poikkeuksellista yhteistyössä oli se, kuinka vapaat kädet visioni toteuttamiseen sain orkesterilta, intendentti Charlotta Kivistöltä ja kapellimestari Tuomas Pirilältä. Tällaiseen törmää harvoin edes vapaalla kentällä!”
”Esineistön, soittimiston ja elektroniikan kombinaatiot olivat hyvin vapaasti valittavissani. Päädyin mahdollisimman kokeelliseen yhdistelmään, joka on kuitenkin käytännöllinen ja helppo toteuttaa normaalein harjoitusaikatauluin.”
”Arvostan todella paljon Pirilän ja Kivistön työtä, ja heidän kanssaan kommunikointi oli inspiroivaa sävellystyön aikana. Toivoisin, että kokeellisia teoskonsepteja ylipäätään otettaisiin rohkeasti osaksi orkestereiden ohjelmistoja Suomessa. Yleisö on takuulla valmis.”
Ennakkoluulottomuutta vailla ulkoisia paineita
Useassa Sibeliuksen seuraajat -sävellyksessä oli tartuttu Sibeliuksen esikuvallisuuteen. Mutta ehkäpä enemmän kuin hänen sävelensä esikuvaksi otettiin se ennakkoluulottomuus, uuden kokeileminen, joka Sibeliukselle itselleen oli omana aikanaan ominaista.
Tapio Tuomela oli osaltaan vaikuttamassa Sibeliuksen seuraajat -hankkeen syntyyn ja kertoo ajatuksestaan sen takana:
”Syksyllä 2012 vetämässäni Suomen Säveltäjät ry:n ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n yhteisessä seminaarissa mietittiin pienryhmissä, mihin orkesteri tarvitsee säveltäjää.”
Eräässä pienryhmässä Tuomela itse ehdotti yhdeksi teemaksi verrata nykyistä suomalaista kulttuuri-ilmastoa aikaan, jolloin Sibelius teki läpimurtonsa.
”Taka-ajatus oli motivoida orkestereita ottamaan mestarin teosten seuraksi juhlavuoden konsertteihin enemmän uutta suomalaista musiikkia. Pian tämän jälkeen Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n hallituksen puheenjohtaja Kalevi Aho käynnisti keskustelut sävellystilaussarjasta, jota Suomen Kulttuurirahaston toivottiin rahoittavan.”
”Lopulta päädyttiin Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahaston vetämään toimikuntaan, johon tuli edustus myös yhdistyksen hallituksesta ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:stä. Mukaan saatiin ilahduttavasti myös säveltäjiä, jotka ovat aiemmin olleet vähemmän esillä.”
”Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n yhteisseminaarin aikoihin emme arvanneetkaan, kuinka ajan hermolla olimme ja kuinka isoksi teemaksi taiteen niin sanottu soveltava käyttö oli nousemassa.”
Laitosorkestereiden tehtävänä on katsoa myös eteenpäin
Millä tavalla Sibeliuksen seuraajat voisi säteillä tulevaisuuteen? Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen vuonna 1997 käynnistämä Takaisin tulevaisuuteen – säveltäjä osaksi orkesteria -hanke loi 14 orkesterille ja säveltäjälle nimikkosäveltäjäsuhteen. Monet näistä suhteista ovat kantaneet useita vuosikymmeniä. Olisiko Sibeliuksen seuraajissa siemeniä samankaltaisiin kauaskantoisiin vaikutuksiin?
Yksi mahdollinen idea orkestereiden teostilausten jatkamiseen syntyy Turussa keskustellessani Pauliina Isomäen, Juha-Pekka Vikmanin ja Maati Rehorin kanssa. Onko oratorio kertaluonteinen sävellystilaus vai jäikö siitä nälkä etsiä yhä uusia tilaisuuksia tilata musiikkia eri säveltäjiltä?
”Säveltäjän kannaltahan olisi oikein mielekästä, jos vaikka 2 tai 3 orkesteria tilaisivat yhteisesti teoksen”, Isomäki esittää.
”On valitettavaa, että usein uusia sävellyksiä esitetään kantaesityksen jälkeen harvoin uudestaan. Aika harvalla suomalaisella säveltäjällä on pääsyä orkestereiden kantaohjelmistoon”, sanoo Vikman.
Rehor toteaa, ettei sävellysapurahoja ole jaossa kovin paljon ja monesti tilaukset jäävät kiinni siitä, tuleeko apurahaa vai ei. Ilmoille nousee kuitenkin ajatus, olisiko kaupunginorkestereilla mahdollisuutta varata omissa budjeteissaan rahaa sävellystilauksiin.
”Ajattelen, että olisi todella hienoa, jos budjetin puitteissa pystyttäisiin varaamaan jonkin verran rahaa siihen, että voitaisiin tilata uusia teoksia. Se ei ehkä ole ollut tapana – meidän budjetissamme sellaista varausta ei ole ollut – mutta itse pitäisin sitä ihanteellisena. Jos laitosorkesterin tehtävänä on musiikkikulttuurin ylläpitäminen ja edistäminen, se ei voi katsoa vain taaksepäin.”
Sibeliuksen seuraajia voi hyvällä syyllä pitää ainutlaatuisena ja onnistuneena hankkeena. Sen erityisenä ansiona oli saada aikaan merkittävä määrä tilauksia ja kantaesityksiä ja antaa mahdollisuus tilauksiin sellaisille säveltäjille, joille ei ole orkesteriteostilauksia vielä suuremmin siunaantunut.
Yhteiskunnallisuus, Suomen juhlavuosi ja Sibeliuksen esikuvallisuus olivat yhtäältä esillä osassa teoksista. Toisaalta säveltäjät saattoivat myös keskittyä työhönsä vailla ulkoisia paineita. Ja ainakin Turussa jäi nälkää jatkaa teosten tilaamista.
TFO:n intendentin Maati Rehorin haave orkestereiden tilaussävellysbudjetista voisi olla realistinen, jos samankokoiset orkesterit alkaisivat tehdä yhteistilauksia. Vuosittaistenkin tilausten vaatima rahasumma jäisi pieneksi, kun tilauspalkkiota olisi jakamassa useampi orkesteri. Se olisi ehkä paras perintö, mikä Sibeliuksen seuraajia voisi seurata.
Ville Komppa
[27.12.2017; muokattu Kompositiossa 2/2017 ilmestyneestä artikkelista]
Kuvat:
[ylempi kuva] Kimmo Kuokkala ja Kai Nieminen seuraamassa kapellimestari Ville Matvejeffin ja Jyväskylä Sinfonian harjoituksia. (Kuva: Nikke Isomöttönen)
[aklempi kuva] Pauliina Isomäen Vuorisaarna-oratorio sai kantaesityksensä Turun tuomiokirkossa kapellimestari Ruut Kiisken johdolla. (Kuva: Anne Mäkinen)
Lue myös
Sibeliuksen seuraajilta 15 uutta suomalaisteosta (Suomen Sinfoniaorkesterit ry, 8.9.2017)
Sibeliuksen seuraajat: Säveltäjien ja orkestereiden yhteistyö soi ympäri Suomen (Jarkko Hartikainen, Kompositio 2/2016)