Millaista sävellysopetus voisi olla pienille lapsille? Entä ryhmille? Mitä säveltäjä voisi tehdä koululuokkien kanssa? Olisivatko aikuiset kiinnostuneita säveltämisen alkeista? Näitä kysymyksiä pohdittiin Suomen Säveltäjien toteuttamassa Säveltämisen alkeisopetus (SäPe) -koulutushankkeessa (2014-2017).
Säveltämisen alkeisopetus (SäPe) -hanke sai alkunsa useamman säveltäjän yhteisestä havainnosta, että sävellysopetuksella on kasvavaa kysyntää. Musiikkioppilaitokset ovat saaneet lisää liikkumavaraa musiikin perusteiden opettamisessa, näin ollen säveltämistä voidaan jatkossa hyödyntää yhä enemmän teorianopetuksessa eri ikävaiheissa.
Tämän lisäksi säveltäminen on noussut yhdeksi musiikinopetuksen tavoitteista peruskoulujen uudessa opetussuunnitelmassa, joka astui voimaan tänä vuonna 2016. Täydennyskoulutuksen tavoitteena oli kehittää taidemusiikin säveltäjien pedagogisia taitoja ja etsiä erilaisia toimintamalleja lasten oman tekemisen lisäämiseksi.
”Oppilaiden ajattelua ja oivalluskykyä kehitetään tarjoamalla säännöllisesti mahdollisuuksia äänen ja musiikin parissa toimimiseen, säveltämiseen sekä muuhun luovaan tuottamiseen”, lukee uudessa opetussuunnitelmassa. Säveltämisen mahdollisuus ja vaatimus kaikkien koululaisten arjessa herättää paljon kysymyksiä omassa ammattikunnassamme. Opetussuunnitelman kirjaus haastaa meitä keskustelemaan ammattinimikkeemme sisällöstä ja tulevaisuudesta.
Säveltäminen: harvojen huvia vai mahdollisuus kaikille?
Musiikin säveltämistä on pidetty harvojen huvina – valikoituneiden ja lahjakkaiden etuoikeutena. Ja sitä se on edelleen taidemusiikin parissa.
Musiikin monimuotoistuminen on muuttanut tilannetta huomattavasti. Samalla kun ylitetään erilaisia genrerajoja, myös musiikin alalla työskentelevien henkilöiden, niin muusikoiden, opettajien kuin säveltäjienkin, toimenkuvat muuttuvat yhteiskunnan muutosten myötä.
Moni taidemusiikin säveltäjä, joka on aiemmin suunnannut voimansa laajamuotoisen konserttimusiikin säveltämiseen, pohtii nyt omaa toimeentuloaan ja paikkaansa musiikkiyhteisössä. Säveltämisen ja pedagogian yhdistäminen on yksi tulevaisuuden toimenkuvista. Mutta mikä on juuri taidemusiikin säveltäjän vahvuus pedagogisessa työskentelyssä? Millaisen maailman säveltäjä voisi tarjota koululaisille?
Säveltäjä elää huomattavan osan työajastaan abstraktissa todellisuudessa seuranaan musiikillisia objekteja. Maailmassa, jossa ei sinänsä ole oikeaa ja väärää nuottia, rytmiä tai sointua. Maailmassa, jossa huolella tehdyn erottaa hutiloinnista. Maailmassa, jossa rajat asetetaan itse.
Säveltämisen opettaminen on yhdessäoloa toden ja epätoden välimaastossa äänellisten tapahtumien keskellä
Opetussuunnitelmassa toivotaan, että ”oppilaiden luovaa musiikillista ajattelua sekä esteettistä ja musiikillista ymmärrystä edistetään luomalla tilanteita, joissa oppilaat voivat suunnitella ja toteuttaa erilaisia äänikokonaisuuksia sekä käyttää mielikuvitustaan ja kekseliäisyyttään yksin tai yhdessä muiden kanssa.”
Opetussuunnitelman teksti jättää avoimeksi niin musiikinlajin kuin erilaiset estetiikat ja tyylit. Teksti ei myöskään aseta tiukkoja oppimistavoitteita sävellyksellisille lopputuloksille. Jokainen opettaja ja oppilas määrittelee musiikin uudestaan omista lähtökohdistaan käsin.
Sävellyspedagogiasta puhuttaessa viitataankin usein säveltämisen opettamisen mahdottomuuteen. Sävellysopettaja pyrkii keskustellen vahvistamaan oppilaan omia tavoitteita ja musiikillisia mieltymyksiä. Säveltämisen opettaminen on yhdessäoloa toden ja epätoden välimaastossa äänellisten tapahtumien keskellä. Voisiko juuri tässä piillä säveltäjän vahvuus myös lasten kanssa työskennellessä?
Koulutus toteutettiin kaksivaiheisena
Suomen Säveltäjien järjestämä koulutushanke oli kaksivaiheinen.
Ensimmäisessä vaiheessa järjestettiin kaikille osallistujille yhteinen koulutusjakso elokuussa 2014. Kouluttajina toimivat Taideyliopiston musiikkikasvatuksen lehtori Riitta Tikkanen ja näyttelijä, kouluttaja Elina Stirkkinen. Kahden viikonlopun kurssi tarjosi erilaisia työkaluja vuorovaikutustaitojen ja luovan pedagogisen prosessin hallintaan sekä antoi erilaisia valmiuksia ja harjoitteita ryhmäopetustilanteisiin. Koulutus järjestettiin Musiikin edistämissäätiön tuella.
Koulutushankkeen toinen vaihe toteutettiin yhteistyössä eri musiikkioppilaitosten kanssa. Koulutukseen osallistuneet säveltäjät vetivät erilaisia sävellysprojekteja ympäri Suomea.
Toteutetut projektit vaihtelivat huomattavasti niin sisällöltään, kohderyhmältään kuin laajuudeltaan. Hankkeet toteutettiin Kordelinin säätiön ja Opetushallituksen tuella.
SäPe 2014–2017
Sanna Ahvenjärvi | Ylivieskan seudun musiikkiopisto, kevät 2015 |
Maija Hynninen | Nurmijärven musiikkiopisto |
Rafael Junchaya | Lahden konservatorio, kevät 2015 |
Maria Kallionpää | Hämeenlinnan musiikinystävät ry, kevät 2016 |
Juho Kangas | Helsingin suomenkielinen työväenopisto, syksy 2016 – kevät 2017 |
Tapio Lappalainen | Alajärven musiikkiopisto |
Jukka-Pekka Lehto | Palmgren-Konservatorio, syksy 2015 |
Minna Leinonen | Pirkanmaan musiikkiopisto, syksy 2016 |
Juha Pisto | Oulun ammattikorkeakoulu, syksy 2015 |
Ari Romppanen | Imatran musiikkiopisto, kevät 2015 |
Riikka Talvitie | Länsi-Helsingin musiikkioppilaitos |
Adam Világi | Lahden konservatorio, Päijät-Hämeen Muistiyhdistys ja Tainionvirta soi -kuorotapahtuma Hartolassa, syksy 2015 ja kesä 2016 |
Hankerahoituksen ulkopuoliset osallistujat
Markku Klami | Musiikin perusteet -kurssi |
Jukka Koskinen | Musiikin perusteet -kurssi |
Tapio Tuomela | Päijät-Hämeen Muistiyhdistys, syksy 2016 |