Salaperäiset Agfa-nauhat ja muita löytöjä Säveltäjien arkistosta

Teksti: Janne Mäkelä
Kuvat: Antti Kangassalo

Suomen Säveltäjät ry:n arkistoon on jo 80 vuoden ajan kertynyt päätöksiä, viestejä, kuvia, luovia sisältöjä… suoranainen aarreaitta, siis. Mutta mitä kaikkea arkisto kätkee sisälleen? Tähän artikkeliin arkiston järjestänyt kulttuurihistorian tutkija Janne Mäkelä valitsi viisi kiehtovaa nostoa vuosikymmenten varrelta. Moniin niistä on nyt mahdollista tutustua myös julkisissa arkistoissa.

32 kilometriä ääninauhaa

Suomen Säveltäjät ry päätti jo alkutaipaleellaan ryhtyä levytuottajaksi. Syytä olikin, sillä kotimaista taidemusiikkia oli äänilevyillä niukalti. Levytilannetta tuskaillut Yleisradio otti ajatuksen avosylin vastaan. Avuksi saatiin Britanniasta yleisradioyhtiö BBC, joka tarjosi hankkeelle äänitysosaamista ja Agfan valmistamia ääninauhoja.

Fennicaksi kutsuttu hanke käynnistyi 1953, ja viimeiset levytykset tehtiin 1960-luvulla. Kaikkiaan Fennica-sarjassa ilmestyi 13 LP-levyä. Äänitteitä julkaistiin alkuun myös 78 kierrosnopeuden ”savikiekkoina” komeissa kansioissa.

Fennican vaiheita on valotettu Einari Marvian ja Erkki Salmenhaaran Säveltäjät-historiikeissa vuosilta 1970 ja 1995. Aivan mutkatonta työ ei selvästi ollut. Teknisiä ongelmia tuli vastaan runsaasti, ja arkistolöydöt paljastavat, että byrokratiakin kiusasi.  

1950-luvulla elettiin tuontirajoitusten aikaa, ja Säveltäjien piti palauttaa ylimääräiset Agfat BBC:lle. Yhdistys vakuutti Suomen tullilaitokselle ”kunnian ja omantunnon kautta”, että näin todella tehdään. 

Vaan tehtiinkö kuitenkaan? Vanhaa Agfaa arkistosta nimittäin löytyy, muun muassa 32 punaista koteloa sinetöitynä – peräti 32 kilometriä ääninauhaa. Ehkäpä tästä irtoaisikin Fennica Vol. 2. Testiotoksen perusteella käyttämättömät nauhat ovat nimittäin yhä äänityskelpoisia. Kuka tarttuisi projektiin?

Moniviestintää 1940-luvulla

Säveltäjä Toivo Saarenpää (1882–1948) sai vuonna 1946 postikortin Mikkelistä. Kortti oli koruton ja niin oli viestikin. Kirjoittaja kertoi yrittäneensä tavoittaa säveltäjää puhelimella perjantaina, turhaan, ja nyt hän ilmoitti soittavansa maanantaina uudestaan. ”Oletko silloin kotona?”

Postikortti ei ehkä olisi niin kiinnostava, ellei sen lähettäjä olisi ollut monipuolinen kulttuuripersoona, kirjailija L. Onerva (1882–1972). Hän oli naimisissa säveltäjä Leevi Madetojan (1887–1947) kanssa ja tunsi musiikkialaa. Kortin latinankielinen lopputervehdys oli tuttavallisesti ”Tuus” eli ”Sinun”. Kortti ja puheluyritykset singauttavat mielikuvituksen lentoon: mitähän asiaa Onervalla oli? Voisiko olla, että hän halusi keskustella uudesta yhdistyksestä, Suomen Säveltäjistä?

Asia jääköön ainakin tällä haavaa mysteeriksi, mutta arkistolöytö itsessään on arvokas. Kortti löytyi ulkomaisten partituurien välistä, muovitaskuun sujautettuna. Samassa taskussa oli neljä muutakin taiteilijakirjettä – joukossa myös yksi Madetojan kirje, lopputervehdys siinäkin ”Tuus”. Muovitasku on nyt hävitetty ja kirjeet toimitettu Kansalliskirjastoon osaksi Säveltäjien kokoelmaa. Spekulaatio Onervan asiasta jatkukoon kirjaston lukusalissa – tai mikä ettei Säveltäjien kahvipöydässäkin yhdistykseen haltuun jääneiden kopioiden voimin.

Tuhannen kuvanauhan tarinat

Tietokirjailija ja dokumentaristi Pekka Hako haastatteli vuosina 1989–1997 suomalaisia säveltäjiä. Haastatteluista koostettiin peräti 23 tv-ohjelmaa. Kuten arvata saattaa, työmateriaalia kertyi moninkertaisesti – joukossa muun muassa 17 tuntia Kaija Saariahon (1952–2023) haastatteluja ja muuta dokumentointia. Yli tuhannen kuvanauhan paketti siirtyi sittemmin Luovan säveltaiteen säätiön hallinnasta Suomen Säveltäjille. Vuonna 2017 kuvanauhat digitoitiin.

Videot – kuten muuten myös Fennica-levysarjan nauhoitukset – on digitoitu, mutta vanhat tallenteet on syytä säilyttää ainakin toistaiseksi. Säveltäjien arkistotilat eivät siihen kuitenkaan sovellu, joten arkistoetsivä joutui pähkäilemään nauhojen parissa: mihin nämä kuuluvat? Pienen puntaroinnin jälkeen päätös oli selvä. Merkittävä musiikkiperintö sai kesällä 2025 uudet kodit, kun Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI otti vastaan valmiit tv-ohjelmat ja Kansalliskirjasto työmateriaalit.

Samalla KAVI ja Kansalliskirjasto saivat myös digitaaliset kopiot. Kokoelma tulee pääosin tutkimuskäyttöön, mutta omat digikopiot jäivät myös Suomen Säveltäjille. Televisio-ohjelmien ulkopuolelle jäänyttä kiinnostavaa videomateriaalia on valtavasti hyödynnettäväksi esimerkiksi dokumenttiohjelmissa tai muissa yhteyksissä. Käyttöön tarvitaan lupa Suomen Säveltäjiltä.

Pekka Hakon videomaratonin kärkisijan vei muuten Magnus Lindberg. Pääosin haastatteluja sisältäneen Lindberg-kokonaisuuden kesto on lähes 22 tuntia! 

Komposition vanhat vitsit

Yhdistyksen jäsenlehti Kompositio alkoi ilmestyä 1987, alkuun jäsenläpyskänä, jossa ilmoiteltiin apurahoista, raportoitiin säveltäjätapahtumista ja välillä jopa taitettiin peistä tasa-arvosta.

Kompositio muuttui mustavalkoisesta jäsentiedotteesta visuaaliseksi jäsenlehdeksi vuonna 2001. Ennen muutosta tiedotteessa kyllä oli jo toimitetun julkaisun luonnetta ja toisinaan leppoisin tunnelmin. Jäsenille esimerkiksi raportoitiin vuosikokouksista pikajunassa ja toivottiin säveltäjäkaskuja lähetettäväksi yhdistyksen toimistoon. Tämä herättääkin välittömästi lukijan mielenkiinnon: mahtoikohan kukaan lähettää anekdootteja säveltäjistä? Millaisia ne olisivat olleet 1990-luvun lopussa? 

Ainakin Suomen Säveltäjien arkistossa vitsit ovat vähissä, mutta toisaalta kokoelmassa onkin perattavaa kolmattakymmenettä hyllymetriä. Ehkä jutut vielä joskus löytyvät ja pääsemme mehustelemaan vanhoilla kaskuilla.

Juhlan tuntua 1995

Valokuvaaminen on aina muodissa, erityisesti yhdistysten juhlakokouksissa. Muodissa on yhä sekin, että kuvien oheistiedot jäävät niukoiksi. Onneksi löytyy poikkeuksia!

Vuonna 1995 Säveltäjiin kuului 110 jäsentä. Yli puolet heistä, eli tarkkaan ottaen 64, ahtautui 50-vuotisjuhlassa harvinaiseen yhteiskuvaan (katso jutun pääkuva). Säveltäjien arkistosta löytyneen printtikuvan taakse on koottu kaikkien nimet. Valokuvaajan nimi ja kuvauspaikka sen sijaan puuttuvat. Jos joku tätä lukeva tunnistaa, tiedot saa mieluusti täydentää toimistoon! Kaskujakin otetaan vielä vastaan…

Suomen Säveltäjien arkistomateriaalia luovutettiin keväällä ja kesällä 2025 Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin (KAVI), Musiikkiarkistoon ja Kansalliskirjastoon, joista aineisto on tulevaisuudessa tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden käytettävissä kunkin arkiston käyttösääntöjen mukaisesti.