Teksti ja kuva: Maija Hynninen
”En ole koskaan ollut niin suomalainen kuin Wienissä, Italiassa ja Pariisissa enkä niin pariisilainen kuin Pielisjärvellä”, kirjoitti Jean Sibelius A.O. Väisäselle 1921.
Suomalaiset säveltäjät ovat kautta aikojen hakeneet inspiraatiota työhönsä ulkomailta. Sieltä on löytynyt joskus oma ääni, tai vähintään huivin mutkaan on tarttunut hiukan parfyymintuoksua kotiin tuotavaksi. Jotkut ovat jääneet sille tielle kotiutumatta koskaan uudestaan Suomeen, useammat taas käyvät välillä vain tuulettumassa ulkomailla. Kotimaiset ja ulkomaiset residenssit tarjoavat tähän oivallisen tilaisuuden säveltäjän kulloistenkin tarpeiden mukaan.
Residenssin hyötyjä säveltäjälle
Jos ei oteta omaa työhuone-, koti- tai kesämökkiresidenssiä huomioon, säveltäjä voi hyödyntää erilaisia taiteilijaresidenssejä tai hakeutua residenssiin oppilaitoksiin tai muihin instituutioihin. Residenssin voi myös luoda omia verkostojaan käyttäen itse. Näin syntyy uniikkeja, monenkirjavia residenssejä, jotka voivat luonnollisesti olla myös jonkun työhuoneella, kotona tai kesämökillä.
Taiteilijaresidenssit jakautuvat kahteen päätyyppiin: sellaisiin, jotka ovat keskellä ei mitään ja sellaisiin, jotka ovat keskellä kaikkea. Instituutioresidensseissä on usein tarkoituksena, että säveltäjä suorittaa pedagogista toimintaa tai työskentelee spesifissä työtilassa tietyn projektin parissa. Uniikkeja TSI (tee se itse) -residenssejä voi luoda omien kansainvälisten verkostojensa avulla esimerkiksi niin, että ulkomaisessa oppilaitoksessa työskentelevä muusikko kutsuu säveltäjän vierailulle pitämään mestarikurssia nykymusiikista opiskelijoilleen. Samalla säveltäjä ja muusikko voivat työstää uutta yhteistä teostaan paikkakunnalla olevassa elektroakustisen musiikin keskuksessa. TSI-residenssi lienee kaikkien jo olemassa olevien residenssien kantaemo. Sen synnyttämistä villeistä ideoista on kasvanut vallattomia yhteistyökuvioita, jotka ovat lopulta osoittautuneet hyvin elinkelpoisiksi säveltäjien keskuudessa.
Keskellä ei mitään olevat erakkoresidenssit tarjoavat aikaa itselle ja omalle työlle uudessa ympäristössä. Erityisesti hiljentyminen ja mahdollisuus pysähtyä oman työn ja itsen äärelle kuuluvat tällaisen residenssin parhaisiin puoliin. Esimerkkinä voisi olla Hiljaisuus-residenssi Kaukosen kylässä Lapissa.
Keskellä kaikkea oleva residenssi taas tuo säveltäjän keskelle vilkasta taide-elämää, mikä kutsuu verkostoitumaan. Pariisissa sijaitseva Cité des Arts on hyvä esimerkki tällaisesta residenssistä. Kun paikan päällä on pidempään, siellä ehtii myös tutustua alan toimijoihin. Aivan tavallinen konsertin väliajalla esitetty kysymys etäisesti somesta tuntemalleen henkilölle: ”Hei, vaihdetaanko sähköpostiosoitteita?” voi johtaa yhteyden syntymiseen. Oman urani kannalta merkittävimmät yhteistyökuviot, tilaukset ja tilaisuudet ovat kehittyneet tällaisia sienirihmastomaisia verkostoitumisreittejä myöten.
Yhdysvalloissa säveltäjät voivat olla residenssissä jossain yliopistossa yhden lukukauden tai lukuvuodenkin. Joskus vieraileva taiteilija paikkaa vakituisen viranhaltijan poissaoloa, tai kyseessä on maailmantähti, joka tuo osaamistaan opiskelijoitten saataville lyhyempien työpajojen ja mestarikurssien merkeissä. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Kaija Saariahon residenssit Yhdysvalloissa. Euroopassa on muun muassa rahoitettua opetusvaihtoa oppilaitosten välillä tai tohtoreille suunnattuja post doc -mahdollisuuksia eri yliopistoissa. Näitä on tarjolla myös ympäri maailmaa, mutta tietoa eri hauista on suhteellisen vaikea löytää. Post doc- mahdollisuuden voi myös luoda itse itselleen ottamalla yhteyttä kohdeyliopistoon ja hakemalla rahoitusta Suomesta Säätiöiden post doc -poolista.
TSI-residenssin voi rakentaa omien verkostojensa avulla. Tarvitaan hyvä idea, yhteistyökumppaneita ja alustava suunnitelma siitä, mitä tapahtuu, missä ja milloin. Projektille ryhdytään etsimään rahoitusta eri yhteistyökumppaneiden kautta. Joskus projektin voi rahoittaa edellä kuvatulla opetusvaihdolla yhdistettynä workshopeihin residenssipaikkakunnalla. Sponsoreita voi myös etsiä esittelemällä projektia potentiaalisille yhteistyötahoille, jotka voisivat tarjota ilmaiseksi erilaisia fasiliteetteja projektin käyttöön. Projektille voi luonnollisesti hakea myös isompaa tilausrahoitusta, ja sitä voi jo keskeneräisenä tarjota eri festivaaleille.
Residenssin aikana ollaan useimmiten kotimaasta poikkeavan kulttuurin piirissä. Ympärillä puhutaan myös eri kieltä ja ympäristö on erilainen. Pidempiaikainen residenssityö tuo säveltäjän keskelle tätä toista kulttuuria, jota ihmetellessä voi löytyä uutta inspiraatiota omaan työhön. Omat arkirutiinit vaihtuvat residenssielämään, jossa joskus voidaan nousta meditoimaan aamuvarhaisella, toisinaan taas kokkaillaan uusien tuttavuuksien kanssa keskiyöhön. Residenssissä saattaa kulua samppanjaa, ja osa vaatteistakin ehkä pitää myydä päästäkseen kotiin, kuten kävi kerran nuorelle Sibeliukselle. Näin kokemuksesta muodostuu ainutlaatuinen ja avartava.
Residenssin kustannukset
Residenssityypistä riippumatta hakua varten kannattaa luoda pidempiaikainen suunnitelma siitä, missä haluaa olla ja mitä urallaan milloinkin tehdä, ja ryhtyä näin etsimään sopivia residenssikohteita. Taiteilijaresidenssit, joihin sisältyvät majoituksen ja työhuoneen lisäksi matkakulut ja palkkio tai päiväraha, ovat tietysti kaikkein vaivattomin ja samalla suosituin hakukohde. Tällaisia residenssihakuja tarjoavat esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto, Saksassa Berliinin DAAD-ohjelma ja Künstlerhaus Lukas, Italian Villa Medici ja Viron Arvo Pärt -keskus sekä monet muut toimijat. Joihinkin residensseihin sisältyvät työhuoneen lisäksi vaihtoehtoisesti matkakulut tai ilmainen majoitus, toiset taas tarjoavat suhteellisen halpaan omakustannehintaan koko pakettia.
Residenssin tyypistä ja hinnasta kannattaa ottaa huolellisesti selvää jo ennen residenssihakua, sillä rahoituksen saaminen residenssiin voi olla vaikeaa. Jotkin suomalaiset säätiöt, rahastot ja muut tahot tarjoavat mahdollisuuden matka-apurahojen hakemiseen, mutta näiden apurahojen ensisijainen tarkoitus ei ole residenssioleskelun rahoittaminen. Sen sijaan ne on suunnattu säveltäjille, jotka tarvitsevat rahoitusta matkoihin omiin kantaesityksiin, konsertteihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin osallistumista varten. Hakijoiden tulisi selvästi osoittaa, että matkan pääasiallinen tarkoitus ei ole residenssioleskelu, vaan aktiivinen osallistuminen ja verkostoituminen residenssijakson aikana. Usein matka-apuraha ei myöskään kata kaikkia matka- ja majoituskuluja, eikä siihen sisälly päivärahaa. Näin residenssistä tulee jossain määrin omakustannetoimintaa.
Residenssimatka on kuin mikä tahansa työmatka, joten sen kuluja pitää muistaa vähentää verotuksessa. Matkakulujen vähennys onkin yleensä itsestään selvä asia, mutta esimerkiksi päiväraha ulkomailla oleskelun ajalta saattaa unohtua veroilmoituksesta. Verohallinnon sivuilla on taulukot, josta voi tarkistaa eri maiden päivärahojen suuruuden. Residenssiajalta voi vaihtoehtoisesti myös säilyttää elinkustannuksiin liittyvät kuitit, jotka voi vähentää päivärahan sijaan kokonaisuudessaan verotuksessa. Itselleni päivärahan vähentäminen on ollut selvästi helpompi vaihtoehto.
Miksi verkostoituminen on tärkeää?
Tuskin enää ajattelemme Sibeliuksen tapaan suomalaisuutta tietynlaisena estetiikkana tai identiteettinä, mutta huomaan pohtivani suomalaiseksi mieltämääni sosiaalista pidättyväisyyttäni erityisesti oleskellessani pidempiä aikoja ulkomailla. Toisaalta palaisin halusta verkostoitua, mutta samalla se tuntuu vaikealta. Eikö musiikki puhu puolestaan ja kanna eteenpäin ihan ilman mitään somekampanjointia, käyntikorttien vaihtoa, sivistynyttä kommunikointia ihmisten kanssa tai muita säveltämisen kannalta täysin toissijaisia kotkotuksia?
Kuulostaa loogiselta, mutta jokin ajatuksessa ontuu pahemman kerran. Miten teos, jonka olemassaolosta ei ole kukaan kuullut, pääsee kuuluville? Miten kuulumaton teos voisi edistää säveltäjän uraa?
Pohditaan hetki kutsumusammatissaan toimivaa säveltäjää, joka on äärettömän lahjakas ja rakastaa työtään niin paljon, että säveltää suuria teoksia ilman tilausta. Sinfonia sujahtaa tuttuun tapaan pöytälaatikkoon säveltäjän kellarikerroksessa olevassa työhuoneresidenssissä, eikä kukaan säveltäjän lisäksi ole edes kuullut, että sellainen on olemassa. Tässä tapauksessa työ on ensiluokkaista ja sen pitäisi siis kantaa itsessään säveltäjää eteenpäin urallaan. Intendentti ei kuitenkaan tavoittele kysyäkseen, saisiko orkesteri luvan soittaa teoksen. Tämä ei säveltäjää haittaa, vaan hän siirtyy seuraavan teoksen pariin.
Itsestään selvästi freelance-uran kulmakivi on kuitenkin se, että musiikki pääsee esille. Sille perustuvat seuraavat tilaukset, apurahat, levytykset ja myös mahdollisuus tekijänoikeustuloon. Jos säveltäjä ei ole muuten varakas, hän ei yksinkertaisesti voi toimia päätoimisesti ammatissaan, jos hänen teoksiaan ei voi kuulla missään.
Vaikka verkostoituminen ei minustakaan tunnu helpolta, pyrin kuitenkin ajoittain kysymään itseltäni, mitä haluaisin seuraavaksi urallani tehdä. Jos vastaus on, että haluaisin saada tilaisuuden työskennellä maailman parhaassa elektroakustisen musiikin keskuksessa, minun on kirjoitettava se lappuselle, laitettava lappu pulloon ja heitettävä se universumin kosmisten merivirtojen kuljetettavaksi. Siis lähetettävä tarkkaan muotoiltu sähköposti henkilöille, jotka toimivat tämän maagisen paikan portinvartijoina ja pyrittävä sopimaan tapaaminen heidän kanssaan. Jos universumi hoitaa asian ja saan heiltä vastauksen, täytyy tapaamiseen valmistautua hyvin huolellisesti. Tämän jälkeen on vielä pakottauduttava paikalle puhumaan positiivisesti itsestä ja siitä, mitä haluaisi tilaisuuden tullen tehdä. Kaiken kaikkiaan äärimmäisen vaivaannuttava prosessi, siis – mutta jos on tekemisen palo ja universumilta toivoo myönteisiä tuloksia, sille pitää uskaltaa esittää konkreettisia toiveita. Tähän residenssi voi olla erinomainen ratkaisu.
Residenssejä Suomen Säveltäjien verkkosivuilla
Artikkeli on julkaistu myös Kompositio-lehdessä 1/2024.