Filosofian tohtori, säveltäjä Reijo Jyrkiäinen kuoli 90-vuotiaana Espoossa 9.6.2024. Hän oli syntynyt Suistamolla Laatokan Karjalassa 6.4.1934.
Jyrkiäisen lapsuutta leimasivat talvi- ja jatkosodasta aiheutuneet muutot. Perhe asettui lopulta Vuoksenniskalle, ja Jyrkiäinen pääsi ylioppilaaksi 1954 Vuoksenniskan yhteiskoulusta.
Hän opiskeli Imatran musiikkiopistossa pianonsoittoa ja soitti opiskelurahoja ansaitakseen pianoviihdettä ravintolassa ja tanssiyhtyeessä toimien myös vuoden ajan kansakoulun sijaisopettajana. Vuonna 1956 hän muutti tuoreen vaimonsa Rauni Savolaisen kanssa Helsinkiin.
Vuonna 1957 Jyrkiäinen pääsi Yleisradion ensimmäiselle äänitarkkailijakurssille jatkaen saman tien radion äänitarkkailijana aina vuoteen 1966 saakka. Hänen läheiseksi ystäväkseen tuli tällöin samaan aikaan radiotyönsä aloittanut Paavo Helistö. Radio-aikanaan Jyrkiäinen juonsi lukuisia musiikkiohjelmia ja teki radioon monia sävellysten esittelyjä.
Vuonna 1967 hänet nimitettiin radion uuden musiikin ohjelmapäälliköksi, ja radiosta hän siirtyi vuonna 1971 Helsingin kaupunginorkesterin intendentiksi, missä virassa hän toimi vuoteen 1990 saakka. Tämän jälkeen (1990–1997) hän työskenteli Helsingin kulttuurikeskuksen musiikkiasiain päällikkönä.
Jyrkiäisen suppea sävellystuotanto ajoittuu kokonaisuudessaan 1960-luvulle. Hän aloitti sävellysopinnot Sibelius-Akatemiassa vuonna 1956, aluksi Nils-Eric Fougstedtin ja myöhemmin Joonas Kokkosen oppilaana, ja sai sävellysdiplomin vuonna 1963. Vuosina 1962 ja 1963 hän osallistui Darmstadtin uuden musiikin kursseille, ja vuonna 1963 hän kävi elektronimusiikin kursseilla Bilthovenin radion studiossa Alankomaissa.
Samaan aikaan (1958–63) Jyrkiäinen opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa; opinnoissaan hänen keskeisiä kiinnostuksen kohteitaan olivat Arnold Schönbergin ja Béla Bartókin musiikki. Vuonna 1967 hän suoritti lisensiaatin tutkinnon.
Säveltäjänä Jyrkiäinen oli modernisti, tuotannon skaala ulottuu dodekafonisista kamarimusiikkiteoksista pariin kokeellisempaan sävellykseen ja elektronimusiikkiin; konkreettisen ja elektronimusiikin säveltäjänä hän kuuluu suomalaisiin uranuurtajiin. Lokakuussa 1963 hän piti yhdessä Ilkka Kuusiston kanssa sävellyskonsertin, johon sisältyi myös heidän yhteistyönään säveltämänsä pienoisbaletti Effata. Jyrkiäisen tuotanto käsittää kokonaisuudessaan vain kahdeksan kamarimusiikkiteosta ja viisi elektronimusiikkisävellystä. Hallinnolliset työt syrjäyttivät hänellä säveltämisen.
Eläkkeelle siirtymisensä jälkeen henkisesti aktiivinen Jyrkiäinen jatkoi edelleen yliopisto-opiskelujaan ja väitteli vuonna 2012, 78-vuotiaana, filosofian tohtoriksi analysoiden Bartókin sävellystekniikkaa väitöskirjassaan Muoto, monotemaattisuus, muuntelu ja symmetria Béla Bartókin jousikvartetoissa.
Ihmisenä Jyrkiäinen oli hillitty ja herrasmiesmäinen. Hän ei tuonut itseään esille, vaan jättäytyi mielellään hiukan taka-alalle eräänlaiseksi harmaaksi eminenssiksi. Hänen tietoutensa musiikkielämän eri ilmiöistä ja modernista musiikista oli erittäin laaja ja syvällinen.
Kalevi Aho
Kuva: Studio Kuvasiskojen kokoelma, Museovirasto