Teksti: Lauri Supponen
Kuva: Karolina Isaksson / Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri
Grafiikka: Antti Kangassalo / farm.fi
Suomalaisten orkesterien ohjelmistossa vuonna 2021 noin joka neljäs teos oli nykymusiikkia. Näistä reilu puolet oli kotimaisten säveltäjien teoksia ja joka neljäs muiden kuin miespuolisen säveltäjän teoksia. Tämä käy ilmi marraskuussa julkaistusta Suomen Säveltäjien ja Suomen Sinfoniaorkesterien yhdessä teettämästä selvityksestä, jonka yhteisenä tavoitteena oli kartoittaa elävien säveltäjien ja uusien teosten osuutta suomalaisten orkesterien ohjelmistoissa. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti kotimaiset elävät säveltäjät ja uudet teokset sekä näiden sukupuolijakauma.
Selvitys toteutettiin lähettämällä suomalaisille orkestereille kysely huhtikuussa 2020 koskien vuotta 2021. Suosio keräsi tiedot, ja Emmi Salervo koosti Suomen Säveltäjien puolesta luvut niiden perusteella. Lisätietoja on koostettu myös Suosion vuosikertomuksista ja kevään 2021 konserttikalenterista.
Samankaltaisia selvityksiä on tehty myös muissa Pohjoismaissa, mutta tarkastelun kohteena on näissä tutkimuksissa ollut nykymusiikin määrä minuutteina suhteessa koko ohjelmiston kokonaisminuuttimäärään. Tässä selvityksessä ei ollut mahdollista käyttää samaa laskentatapaa puutteellisten tilastotietojen takia. Näin ollen selvitykset eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään.
Selvityksessä nykymusiikki määritellään teokseksi, joka on joko korkeintaan 30 vuotta vanha tai sen säveltäjä on yhä elävien kirjoissa. Kyseisen selvityksen piiriin kuului 29 Suosion jäsenorkesteria. Selvityksessä eivät ole mukana Kansallisoopperan orkesteri, Vaasan ja Kemin kaupunginorkesterit eikä Sinfonietta Lentua, jotka eivät vastanneet kyselyyn. Turun filharmoninen orkesteri, Helsingin Barokkiorkesteri ja Suomalainen barokkiorkesteri ovat mukana tilastoissa vain nykymusiikkiteosten määrää koskevilta osin. Heidän tilastojaan ei ole otettu huomioon kokonaislaskuissa, sillä heiltä ei saatu tietoa teosten kokonaismäärästä.
Selvitys on pilotti, jolle suunnitellaan tulevaisuudessa jatkoa eri muodoissa. Säveltäjien toiveissa olisi konserttityyppien rajaaminen niin, että esimerkiksi viihdekonsertit ja lastenlaulutapahtumat jätetään pois. Pilottitilastossa mukana ovat kaikki mahdolliset esitykset, joten se kertoo vasta melko vähän uuden taidemusiikin osuudesta ohjelmistoissa.
Selvityksen tuloksia numeroiden valossa
Selvityksen avaintulos koskee nykymusiikin ja kotimaisen nykymusiikin osuuksia suomalaisten orkesterien ohjelmistoissa. Kaikista teoksista yli neljäsosa oli nykymusiikkia (27 %) vuonna 2021. Näistä reilu puolet on kotimaisten säveltäjien teoksia (16 % kokonaismäärästä).
Monen orkesterin kohdalla kotimaisen säveltäjien osuus kaikesta orkesterin soittamasta nykymusiikista on huomattava. Esimerkiksi Tampere Filharmonian, Pori Sinfoniettan ja Tapiola Sinfoniettan kohdalla osuus oli yli 75 %. Eräällä tavalla kärjessä on Seinäjoen kaupunginorkesteri, jonka kaikki nykymusiikkiteokset olivat kotimaisia. UMO Helsinki Jazz Orchestra, Radion sinfoniaorkesteri ja Mikkelin kaupunginorkesteri taas erottuvat selvityksestä orkestereina, jotka vuonna 2021 soittivat huomattavasti enemmän kansainvälistä nykymusiikkia kuin kotimaista. Kärkisijaa vuonna 2021 piti Lapin kamariorkesteri, jonka esittämästä nykymusiikista 80 % on Suomen ulkopuolelta.
Kansainvälisyydestä Pohjoismaiden kesken mainittakoon, että Suomessa esitetään Pohjoismaiden vähiten muiden Pohjoismaiden musiikkia kokonaisteosmäärän perusteella (3 % kokonaisteosmäärästä), Norjassa taas kokonaisminuuttimäärän perusteella eniten (6 % kokonaisminuuttimäärästä). Maailmalla esitettävän suomalaisen musiikin määrästä huomattava osa on arvatenkin Jean Sibeliuksen tuotantoa. Suomessa esitettävän kaiken kotimaisen musiikin osuus orkestereiden ohjelmistossa kevätkaudella 2021 oli 27 %. Myös tässä luvussa Sibelius lienee merkittävässä asemassa, mutta Sibeliuksen musiikin osuutta ei ole tässä selvityksessä erikseen tilastoitu.
Kantaesityksissä suomalaiset kärkisijalla
Kokonaisohjelmistosta kantaesityksiä oli 3 % teoksista. Kantaesitykset vuonna 2021 olivat lähes kaikki suomalaisten tai Suomessa toimivien säveltäjien teoksista (2,7 %). Loput 0,3 prosenttiyksikköä kantaesitetyistä teoksista ovat ulkomaisten säveltäjien tuotantoa.
Suomalaiset orkesterit kantaesittävät yhteensä satakunta uutta teosta vuosittain. Määrä kuitenkin vaihtelee paljon vuodesta toiseen. Viimeisen neljän vuoden aikana määrä on ollut 80–90 teoksen välillä. Vuonna 2021 kantaesityksiä oli 82, mikäli mukaan ei lasketa Sävellyspajan ja UMOn kahdessa konsertissa kantaesittämää 17 uutta teosta.
Sukupuolijakaumassa epätasaisuutta
Orkesterien soittamista nykymusiikkiteoksista neljäsosa on muiden kuin miespuolisten tekijöiden käsialaa (24 % nykymusiikkiteosten kokonaismäärästä). Osuus kokonaisteosmäärästä on pieni, vain 12 %. Määrä on kasvamaan päin: naisten tekemien sävellysten osuus koko ohjelmistosta on peräti kaksinkertainen vuoteen 2020 nähden.
Kaksi orkesteria erottuu joukosta sukupuolijakauman suhteen: Tapiola Sinfonietta ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri. ”Olemme Tapiolassa tietoisesti pyrkineet huomioimaan säveltäjien sukupuolijakauman”, toteaa Tapiola Sinfoniettan intendentti Maati Rehor. Orkesterin nykymusiikkiteoksista 44 % on naisten tai muunsukupuolisten säveltäjien tekemiä.
Selvitys vahvistaa myös pitkään esillä ollutta havaintoa siitä, että nykymusiikin liittäminen mukaan konserttiohjelmistoon parantaa keskimäärin konserttiohjelmiston sukupuolijakaumaa. Uusi repertuaari on vanhaa keskimäärin monipuolisempaa sukupuolijakauman suhteen. ”Erityisesti nykymusiikin kohdalla myös kamariorkesterille sävelletyn musiikin tekijät ovat jo huomattavan tasaisesti eri sukupuolten edustajia”, Rehor tiivistää. ”Se itsessään helpottaa tasavertaisuuden toteutumista, kun asiaan vain halutaan kiinnittää huomiota.”
Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin esittämien naispuolisten tai muunsukupuolisten säveltäjien teosten osuus nykymusiikista on vielä suurempi (56 %). ”Taiteellisen johtajamme Malin Bromanin vaikutus on suuri. Broman arvostaa suuresti ohjelmiston monipuolisuutta, ja se näkyy selkeästi prosenttiluvussa”, intendentti Marjukka Puutio kertoo. On myös huomionarvoista, että taiteellisen johdon laajan arkisto- ja tutkimustyön myötä orkesteri soittaa uusien teosten lisäksi paljon vanhempaa musiikkia naispuolisilta säveltäjiltä.
Sekä Tapiolaa että Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteria yhdistää myös se, että orkesterien taiteellinen suunnittelu perustuu kollektiiviseen päätöksentekoon. ”Meillä toimii viiden hengen ohjelmistotoimikunta, jossa kaikki taiteelliset päätökset tehdään yhdessä”, toteaa Marjukka Puutio. Myös Tapiola Sinfoniettassa on toiminut vuodesta 2001 kahdesta orkesterin muusikosta ja intendentistä koostuva taiteellinen johtoryhmä, joka valitsee konserttien ohjelmat ja orkesterin taiteelliset yhteistyökumppanit.
Orkestereista ensembleihin ja festivaaleihin
Esitysmäärät eivät suoraan kerro nykymusiikin asemasta suomalaisella musiikkikentällä, sillä tässä tilastossa tarkastellaan yksinomaan orkesteri-instituution ilmentymiä. Orkesterikonsertin myötä teoksen ympärille kerääntyy suurehko yleisö verrattuna pienempiin kokoonpanoihin ja saleihin.
Lienee syytä pohtia, miten monelle nykysäveltäjälle orkesterille kirjoittaminen muodostaa keskeisen osan säveltäjän työstä ja tuotannosta. On muistettava, että on paljon myös heitä, jotka eivät koskaan kirjoita laitosorkestereiden soitettavaksi soveltavaa musiikkia. Väitänkin, ettei nykymusiikin kokeellisemmalla siivellä ole välttämättä kovin hyvää näkyvyyttä näissä tilastoissa. Vapaan kentän toimijoiden ja festivaalien ohjelmistoissa teokset ovat orkesteriformaattia monimuotoisempia.
Suomen Säveltäjät on kerännyt myös tilastoja suoraan viideltä nykymusiikkia esittävältä Suomessa toimivalta ensembleltä sekä kolmelta nykymusiikkifestivaalilta. Yhtyeiden vuoden 2021 ohjelmistoissa 54 % teoksista oli nykymusiikkia. Näistä 12 % oli kantaesityksiä.
Merja Hottinen tarkastelee vuosilta 2012–2022 kokoamissaan tilastoissa erityisesti teosten kotimaisuusastetta. Kansainväliseen nykymusiikkiin profiloituvalla Musica nova -festivaalilla kotimaisten teosten osuus on suhteellisen pieni (23 %). Tampere Biennalen profiloituminen erityisesti kotimaisen nykymusiikin festivaalina on pitänyt kutinsa: kotimaisten nykymusiikkiteosten osuus on vaihdellut vuoden 2018 festivaalin 61 %:sta kattoa hipovaan 95 %:iin tämän vuoden festivaalilla. Huomattavaa on myös, ettei kotimaisen nykymusiikin määrä ja Suomen Säveltäjien jäsenten musiikin määrä välttämättä korreloi. Vuoden 2016 Tampere Biennalen kotimaisesta nykymusiikista vain puolet olivat SuSän jäsenten tekemää, kun yleensä osuus on ollut 80 % luokkaa.
Muiden kuin miessäveltäjien osuus on myös korkeampi vapaan kentän toimijoiden ohjelmistossa: 17 % kaikista teoksista ja 32 % nykymusiikkiteoksista. Myös festivaalien ohjelmiston sukupuolijakauma on orkesteriohjelmiston keskiarvoa korkeampi. Musica novan ja Viitasaaren musiikin ajan muiden kuin miespuolisten säveltäjien osuus koko ohjelmistosta oli kummallakin 30 % vuonna 2021. Tampere Biennalen luku vuodelta 2022 oli 27 % (festivaalia ei vuorovuosiperiaatteen mukaisesti järjestetty vuonna 2021).
Nykymusiikin asemasta tilastojen valossa
Marjukka Puutio nostaa kommentissaan esille kollektiivisen päätöksenteon vaikutuksen moninaisuudelle. Olen jo useamman vuoden katsonut, että ne tahot, joilla taiteellinen suunnittelu nojautuu kollektiiviseen päätöksentekoon, ovat myös paremmin kartalla moninaisuuskysymyksistä esimerkiksi sukupuolijakauman suhteen. Olisiko mahdollista, että eksplisiittisesti dialogissa muodostettu kuratointi nousee korkeammalle eettiselle tasolle kuin implisiittisesti dialogissa toimivan yksittäisen taiteellisen johtajan? Näennäisesti yksin työskentelevien taiteellisten johtajien työhönkin kuuluu usein dialogi yhtyeiden ja muiden taiteellisten toimijoiden kanssa.
Maassa, jossa on tilastollisesti eniten orkestereita väkilukuun nähden – tai käänteisesti: vähiten yleisöä per orkesteri – on monta syytä olla iloinen. Aina voi pyytää taiteellisia johtajia ja intendenttejä soitattamaan enemmän nykymusiikkia. Pidettiin sitä itsestäänselvyytenä tai ei, tosiasia on kuitenkin se, että Suomessa kaikki orkesterit soittavat nykymusiikkia.
Kirjoittaja on säveltäjä.
Artikkeli on julkaistu myös Kompositio-lehdessä 2/2022.