Liittyykö säveltäjän ammattinimikkeeseen ”charmanttia museaalisuutta”, vai ovatko säveltäjät luovina ajattelijoina tulevaisuuden muovaajia? Suomen Säveltäjien seminaari Tampere Biennalessa käsitteli yhteistyökuvioita ja säveltäjäntyön muutosta.
Suomen Säveltäjät järjesti tuttuun tapaan seminaarin osana Tampere Biennalen ohjelmaa. Työväen keskusmuseo Werstaalla järjestetyn tapahtuman otsikko kuului ”Miksi säveltää – säveltäjän työtavat muutoksessa”, ja sen ohjelma koostui kahdesta puheenvuorosta, paneelikeskustelusta sekä lyhyestä infotilaisuudesta keskustelun jälkeen. Seminaarin juonsi säveltäjä Riikka Talvitie, ja osallistujia oli noin 70 – valtaosa Suomen Säveltäjien jäseniä.
Teemoina tulevaisuus ja yhteistyö
Ensimmäisessä puheenvuorossa musiikin- ja tulevaisuudentutkija Riikka Hiltunen puhui luovasta työstä tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta. Hiltusen oma tutkimustyö on käsitellyt popmusiikin tekijöiden tulevaisuusajattelua, mutta osin samoja ilmiöitä ja ajatusmalleja – joskin yleensä hitaammassa tempossa ja vähemmän kaupallisella näkökulmalla – voi havaita myös taidemusiikin säveltäjien työssä. Hiltusen mukaan kaikki luova tekeminen tähtää tulevaisuuteen ja taiteilijat yleensä ovat muita kyvykkäämpiä ennakoimaan erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia.
Puheenvuoron keskeisenä sanomana oli, että mahdollisten tulevaisuuksien ennakointi on samalla myös niihin vaikuttamista ja että tulevaisuusajattelu voi laajentaa mahdollisuuksien kirjoa luovassa työssä. Yleisökommenteissa nostettiin esiin ristiriidat taidemusiikin konventioiden ja erottautumisen tarpeen sekä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ja kehityksen etujoukoissa olemisen – avant-garden käsitteen – välillä.
Toinen puheenvuoro oli säveltäjä Tytti Arolan, ja se käsitteli yhteistyön merkityksellisyyttä. Useissa monitaiteisissa projekteissa työskennellyt Arola kertoi omista kokemuksistaan esimerkkien kautta sekä pohti yhteistyön tekemisen eri puolia esimerkiksi kielen, ideoiden, työtapojen ja estetiikkojen yhteen sopimisen sekä motivaatioon vaikuttavien seikkojen näkökulmista. Puheenvuoron lopuksi keskusteltiin yhteistyöstä pienryhmissä.
Riikka Hiltunen
Paneelissa puhuttiin työtapojen muutoksesta
Hiltusen ja Arolan puheenvuorojen jälkeen seurannut Riikka Talvitien luotsaama paneelikeskustelu pureutui säveltäjän työtapojen muutokseen ja yhteistyöhön sekä lopuksi yhteistyönä syntyneiden teosten Teosto-ilmoitusten monimutkaisuuteen. Paneeliin osallistuivat säveltäjät Mikko Heiniö, Hannu Pohjannoro ja Walter Sallinen sekä laulaja-kapellimestari Jutta Seppinen. Teosto-aiheiset kysymykset osoitettiin Teoston kansainvälisten aiheiden päällikkö Helmi Yli-Äyhölle.
Talvitie pyysi aluksi panelisteja kertomaan oman työnsä mahdollisesta muuttumisesta ajan kuluessa. Näkökulmat vaihtelivat ydintyöskentelytapojen vakaudesta ammatillisen kehittymisen kautta jatkuvaan muutokseen, ja vaikka tämän paneelin kokoonpanon kohdalla voisi ajatella säveltäjän iän vaikuttaneen työtapoihin, kyse voi hyvin olla myös yksilöllisistä eroista. Seppinen nosti esiin yhteiskunnallisen näkökulman, joka osaltaan pakottaa muutokseen: rahoituksen väheneminen vaikuttaa suoraan siihen, mitä säveltäjä voi tehdä, ja voiko hän ylipäätään saada toimeentulonsa säveltämisestä. Nykyhetken ilmiönä mainittiin kantaaottavat teokset.
Toinen yhteinen aihepiiri käsitteli yhteistyön erilaisia muotoja enimmäkseen konkreettisten esimerkkien – säveltäjien omien töiden – kautta. Yhteisesti päädyttiin ajatukseen, että suurin osa taidemusiikin harjoittamisesta on aina jonkin määritelmän mukaista yhteistyötä, vähintään esittäjien ja yleisön kanssa. Keskustelu oli vilkasta, ja sitä olisi voinut jatkaa pidempäänkin.
Yhteistyönä syntyneiden teosten Teosto-ilmoitusten monimutkaisuuden käsittelylle jäi vain vähän aikaa, mutta hankalien esimerkkien perusteella aihetta olisi syytä käsitellä perin pohjin. Suomen Säveltäjien toiminnanjohtaja Vappu Verronen lupasi, että yhdistys palaa aiheeseen myöhemmin.
HCMF-tietoisku
Välittömästi varsinaisen seminaarin jälkeen Music Finlandin kutsumana vieraana festivaalilla ollut Huddersfield Contemporary Music Festivalin (HCMF) taiteellinen johtaja Graham McKenzie kertoi festivaalinsa kolmivuotisesta Suomi-fokuksesta. McKenzie vastaa festivaalin ohjelmasta kokonaan itse ja toivoo dialogia säveltäjien ja muusikoitten kanssa, joten hän ottaa mielellään vastaan teosehdotuksia.
HCMF-festivaalilla ei periaatteessa ole konserttisaleja, vaan konsertit järjestetään erilaisissa muissa tiloissa. Tästä syystä McKenzie vinkkasi, että ennen teosehdotusten lähettämistä säveltäjän tai muusikon olisi hyvä käydä tutustumassa festivaaliin ja mahdollisiin esityspaikkoihin.
Teksti: Hanna Isolammi
Kuvat: Maarit Kytöharju