Olen säveltänyt kuusivuotiaasta saakka, mutta vasta pianopedagogin tutkinnon loppumetreillä sovituskurssin käytyäni huomasin, että säveltäminen on itselleni tärkein ja omin muusikkouden muoto. Olen lapsesta asti rakastanut luontodokumentteja, ja niiden tapahtumarikkaat äänimaailmat ovat houkuttaneet säveltämisen pariin. Elokuvallisuus ja visuaalisten elementtien yhdistäminen musiikkiin kiehtovat, ja usein sävellysinnoitukseni lähtee kuvasta tai maisemasta. Viime aikoina uhanalaiset linnut ovat saaneet yhä suuremman roolin musiikissani joko karakterien luojina tai konkreettisen musiikin keinoin.
Musiikissani yhdistyvät niin impressionismi, neoklassismi, elokuvamusiikki kuin vanha jazz, jota harrastan myös vapaa-ajalla. Sibelius-Akatemian jazzlaulun pääinstrumenttiopinnot ovat laajentaneet ja vapauttaneet musiikkityyliäni, ja improvisaatiosta on tullut sävellystyöni tärkein osa. En juuri suunnittele teoksiani etukäteen, vaan ne syntyvät kokeilun ja kuuntelun kautta kuin palapelimäinen maalaus, vähitellen yhdistyen ja tarkentuen. Säveltämisessä on mielestäni vapauttavinta avoimuus ja lokeroiden unohtaminen: useimmiten juuri eri tyylejä yhdistelemällä saa kiehtovimmat äänimaisemat.
Kolme teosta
Hälve (2019) sinfoniselle puhallinorkesterille, celestalle, harpulle ja lyömäsoittimille
Koronapandemian takia ke. sijaan äänite
Helsingin poliisisoittokunta, joht. Ilkka Aunu
Paavo-sali, Helsingin Musiikkitalo 24.9.2020
Mitä koskikara näki (2023) sopraanolle ja pianolle
Ke. Emma Hartikainen (sopraano) ja Tanja Niiranen (piano)
Sibelius-Akatemian R-talon konserttisali 4.5.2023
Joen vuosi (2023), konsertto pianolle ja orkesterille
Kuva: Juho Ingström