Maaliskuun alku tuo Helsinkiin jälleen Musica novan, Suomen suurimman nykymusiikkifestivaalin. Festivaalin teemana on ”Tunteet ja aistit”, residenssisäveltäjänä Clara Iannotta ja taiteellisena johtajana aktiivinen nykymusiikin esittäjä, sopraano Tuuli Lindeberg. Tässä artikkelissa hän kertoo festivaalin taustoista ja yhdessä Suomen Säveltäjät ry:n kanssa tehdystä teoskartoituksesta.
Tuuli Lindeberg aloitti Musica nova Helsinki -festivaalin suunnittelun pari vuotta sitten, kun koronarajoitukset olivat vielä vahvasti päällä. Silloin ei ollut tietoa, millaisessa muodossa tapahtuma lopulta toteutuisi, mutta nyt Lindeberg on tyytyväinen: ”Silloin oli niin paljon ulkomusiikillisia stressitekijöitä, ja kaikki oli epävarmaa. Nyt tuntuu hyvältä, varsinkin se, että esittäjät ja yleisö saavat olla samassa tilassa”, Lindeberg sanoo. ”Kohtaamiset kannattelevat ja antavat merkityksellisyyttä.”
Musica nova on kansainvälinen festivaali, ja yksi sen tavoitteista on tuoda yhteen – törmäyttää, kuten Lindeberg sanoo – erilaisia nykymusiikkeja eri puolilta maailmaa sekä luoda kohtaamisia yleisön, muusikoiden, säveltäjien ja muiden alalla toimivien välille. ”Minun näkökulmastani tällä festivaalilla yksi hienoimpia asioita on, että näistä kohtaamisista voi syntyä sekä työtilaisuuksia että uusia taiteellisia ideoita”, Lindeberg sanoo.
Vierailijoita voi tavata monessa yhteydessä festivaalin aikana: he ovat mukana luennoimassa, pitävät workshopeja ja osallistuvat paneeleihin, keskustelu- ja verkostoitumistilaisuuksiin. ”Ei nykyään enää olisi edes millään tavalla kestävää lennättää esimerkiksi joku nykymusiikkiyhtye vain piipahtamaan yhden konsertin takia Suomeen. Toivon, että kaikki kansainväliset vieraat voivat jättää suomalaiseen nykymusiikkiekosysteemiin vähän syvemmän jäljen.”
Syväsukellus tunteisiin ja aisteihin
Tunteet ja aistit -teemaa miettiessään Tuuli Lindeberg halusi pitää vahvoja visuaalisia elementtejä sisältävien teosten määrän kohtuullisena. ”Näköaisti on monilla niin dominoiva. En halunnut, että musiikki typistyy sivurooliin”, hän sanoo. Vahvan visuaalisuuden sijaan aisteja ja tunteita lähestytään Musica novan ohjelmassa esimerkiksi yksilönäkökulman, kehollisuuden, tulkintojen ja konserttiohjelmakokonaisuuksien kautta. Lindebergiä on aina kiehtonut esittäjän intuitio: ”Omassa taiteellisessa työssäni olen ollut kiinnostunut siitä, mitä nuotissa ei lue. Minusta se liittyy tunteisiin ja aisteihin: kun esittäjä löytää teoksesta jotakin intuitiivista ja tarjoilee sen yleisölle – se on loputtoman kiehtovaa!”, hän pohtii. ”Parhaimmillaan tuloksena on entistä suurempaa taidetta.”
Haastattelun kuluessa Lindeberg kuvailee festivaalin ohjelman rakentamista välillä syväsukellukseksi, välillä synnytykseksi ja tunteisiin sekä ihon alle meneväksi prosessiksi. Puheesta ja olemuksesta välittyy kokemuksen intensiivisyys: Lindeberg on selvästi panostanut ohjelman koostamiseen valtavat määrät aikaa ja energiaa. Sen lisäksi myös innostus näkyy. ”Olen välillä naureskellut, että vaikka valitsin festivaalin teemaksi ’tunteet ja aistit’, kokonaisuuden rakentaminen on ollut kaikkea muuta kuin tunnepohjaista tai intuition varassa tapahtuvaa. Päinvastoin – se on ollut käsittämättömän rationaalista, laskelmoivaa ja pohdiskelevaa”, hän sanoo.
Monen järjestäjän festivaalilla liikkuvia osia on todella paljon. Budjetti rajoittaa omalta osaltaan, mutta rajoja tulee vastaan myös aikataulujen, työtapojen, odotusten ja asenteiden yhteensovittamisessa. ”Festivaalin taiteellinen johtaja voi harvoin yksin sanella, mitä ohjelmistoa jossain konsertissa kuullaan. Kyse on aina yhteistyöstä ja neuvotteluista esimerkiksi kapellimestarien ja yhtyeiden taiteellisten johtajien kanssa. Yhdessä pohditaan, millainen olisi taiteellisesti mielekäs ja monipuolinen, soitinkokoonpanon ja teknisen toteutuksen osalta käytännössä mahdollinen sekä käytettävissä olen harjoitusajan puitteissa saavutettavissa oleva ohjelmakokonaisuus”, Lindeberg kertoo. ”Tietysti aina voin tehdä ehdotuksia ohjelmistoksi.”
Kansainvälisesti vertailtuna Suomessa soitetaan paljon uutta musiikkia sekä orkestereissa että pienemmissä kokoonpanoissa. Yksittäisillä muusikoilla ja orkestereilla on vahva nykymusiikkiosaaminen, ja yhteistyö säveltäjien kanssa on tuttu toimintatapa. Kansainvälisten vierailijoiden kanssa haasteita voi olla enemmän. ”Suhtauduin aluksi selvästi liian optimistisesti siihen, missä määrin kansainväliset vieraat olisivat valmiita esittämään suomalaista musiikkia”, Lindeberg kertoo. ”Heillä on usein tiukat aikataulut, ja säveltäjän kanssa yhteistyötä vaativan teoksen harjoittelu voi olla käytännössä mahdotonta. Vaatimus esittää suomalaista ohjelmistoa ei välttämättä ole hyvä juttu: jos jokin teos esitetään hampaita kiristellen ja pakon edessä, niin esityksestä tulee huono. Silloin olisi parempi, ettei olisi esitetty lainkaan.”
Teoskartoituksen kautta kartalle
Suomen Säveltäjät ry on yksi Musica novan pääjärjestäjistä. Muut – Helsingin tapahtumasäätiö (Helsingin juhlaviikot), Helsingin kaupunginorkesteri, Tapiola Sinfonietta, Suomen kansallisooppera ja -baletti sekä Yleisradio (Radion sinfoniaorkesteri) – osallistuvat luontevasti tuottamalla omia konsertteja festivaalille. Aloittaessaan taiteellisena johtajana Tuuli Lindeberg ryhtyi miettimään, miten festivaali voisi paremmin ottaa huomioon myös säveltäjäjärjestön.
”Omassa taiteellisessa toiminnassani olen useasti miettinyt, että kunpa hyvät uudet teokset saisivat enemmän esityksiä. Nythän monet jäävät kantaesityksen jälkeen esittämättä, kun niille ei ole oikein paikkaa ohjelmistoissa”, Lindeberg taustoittaa. Hän päätyi toteuttamaan Suomen Säveltäjien jäsenille teoskartoituksen. Siinä etsittiin festivaalin teemaan sopivia teoksia, joiden ei tarvitsisi olla entuudestaan esittämättömiä. ”Ajattelin, että tällaisen kaikille avoimen teoskartoituksen kautta saan kontaktin isoon joukkoon suomalaisia säveltäjiä ja samalla ehkä madallan heille kynnystä olla yhteydessä minuun”, hän pohtii.
Teosehdotuksia tuli lopulta vähän alle 200 noin kahdeksaltakymmeneltä säveltäjältä. Joukossa oli paljon Lindebergiä kiinnostavia sävellyksiä, joista vain murto-osa oli mahdollista ottaa mukaan festivaalille. Syitä on monia, yleisimpänä ehkä teoksen kokoonpano. ”Orkesteriteoksia ehdotettiin todella paljon, mutta niiden suhteen käteni ovat varmaan kaikkein eniten sidotut”, Lindeberg kertoo. Samoin ulkopuolelle oli pakko jättää toteutukseltaan kalliit tai sellaiset erikoiset kokoonpanot, joita on hankala yhdistää muuhun ohjelmaan.
Kartoitukseen Lindeberg on tyytyväinen, sillä se nopeutti kartalle pääsyä huomattavasti kiireisessä ja silppuisessa työtilanteessa. Hän aikoo toteuttaa vastaavanlaisen myös vuoden 2025 Musica novan yhteydessä. Ja vaikka moni sävellys jäikin nyt ohjelman ulkopuolelle, Lindebergillä on jo ideoita, missä muualla niitä voisi ehkä esittää. ”Ehdotuksissa tuli esiin ilahduttavan paljon installaatiomaisia ja performatiivisia teoksia sekä pienen kokoonpanon kokeilevia sävellyksiä. Minusta se osoittaa, kuinka ilmavasti ja laajasti säveltäjät voivat lähestyä esittämisen konventioita”, hän kertoo.
Teksti: Hanna Isolammi
Kuva: Heikki Tuuli