Ystäväni, monipuolinen muusikko-säveltäjä Teppo Hauta-aho on kenties elämäni tärkein soittokumppani ja myös tärkeimpiä henkisiä tukijoita aloittaessani 70-luvun loppupuolella myös vähitellen klassisen säveltäjyyteni.
Lähes 40 vuoden ajan me esiinnyimme duona ympäri Suomea ja veimme yhteistä sanomaamme musiikista yli ja läpi tyylirajojen – kouluihin, konserttisaleihin, muualle Skandinaviaan, Yhdysvaltoihin, Japaniin, Ranskaan…. Kun aloitimme varsinaisen yhteistyön 1977 tällainen muusikkoprofiili oli vielä aivan uutta Suomessa; soittaa nyt samassa konsertissa jazzia, bluesia, Bellmania, Bachia, Sibeliusta, Madetojaa, Ravelia, modernia klassista, Hectoria, Stingiä, Piae Cantionesia, Hauta-ahoa, Holmströmiä, flamencoa, afrikkalaista kansanmusiikkia, etc., etc.!! Teimme myös 80-luvulla kiertueita Suomessa ja Ruotsissa pikkulasten pienoisoopperalla Kuun kultainen sävel / Månens gyllene klang, jossa mukana oli myös näyttelijä Dick Idman. Olemme julkaisseet kaksi yhteistä levyä: Two Faces (1980) ja DUO! (1992).
Teppo oli hienoimpia tuntemiani ihmisiä – aidosti hyvä ihminen. Hauska, kannustava, hieno, luova soittaja, hyvä autokuski (olemme ajaneet suurin piirtein Suomen ristiin rastiin!) ja kohteli kaikkia ihmisiä, myös kaikkia lapsia, ystävällisesti ja kunnioittavasti mutta aina pilke silmäkulmassa. Keikoilla saattoi tulla spontaaneja ideoita, kuten silloin kun eräässä konserttipaikassa pianotuolini vinkui ja piti meteliä kuuluvasti: katsoimme toisiamme ja seuraavana ”kappaleena” improvisoimme trion kontrabassolle, pianolle ja pianotuolille. Eräällä keikkakiertueella Teppo äänitti vimmatusti kaikkia ovia, jotka pitivät jotain erikoista ääntä. Niistä hän teki sitten radiofonisen äänityksen Ylelle!
Melkein joka Suomen kolkassa Tepolla oli tuttuja ja ystäviä, joita sitten kävimme usein myös keikan jälkeen tapaamassa. Sama pätee myös niihin muihin maailmankolkkiin, joissa Teppo on liikkunut: hän ei jättänyt ketään kylmäksi, hänet huomattiin ja hänestä pidettiin. Paitsi ehkä jotkut tiukkapipot, jotka eivät ymmärtäneet huumorin merkitystä myös ”vakavassa” musiikissa, ehkä jazzissakin…
Ystävääni Teppoa rakkaudella muistaen,
Carita Holmström