18.6.1945 Sabadell, Espanja–10.1.2025 Helsinki
Seitsemänkymmentäluvun alkuvuosina televisiossa esitettiin suosittua Sarabanda-nimistä espanjan kielen kurssia, jota vetivät vuonna 1969 avioituneet Marjukka Virtanen ja Juan Antonio Muro. Kitaristiksi Juan Antonion oppi tietämään jo tuosta ohjelmasta, mutta pian sain tutustua häneen paremmin, kun hän ilmestyi soittamaan kitaraa Cercle Franco-finlandais -nimiseen klubiin, missä helsinkiläisten ranskan kielen opiskelijoiden oli tapana kokoontua. Juan Antonion ja Marjukan ympärille muotoutuneessa seurapiirissä oli hauska melkein alusta saakka seurata, kun hän esiintyi kitaratriossa Kari Äikäksen ja Ilmari Hytösen kanssa sekä olla läsnä hänen järjestämissään muissa konserteissa tai hänen Aikamme kamarimusiikki -nimisessä tapahtumassaan.
Juan Antonio oli epätavallisen monitaitoinen henkilö: kitaristi, taidemaalari, kielimies ja tarpeen tullen jopa etevä puuseppä ja mestarikokki. Kitaristina ja arvotettuna kitaransoiton ja kamarimusiikin opettajana hän toimi Helsingin konservatoriossa vuodesta 1972. Säveltäjänä hän keskittyi kitara- ja kamarimusiikkiin. Kansainvälisesti tunnetuksi tulivat hänen säveltämänsä, Chanterelle-kustantamon julkaisemat kitarapedagogiset vihkonsa. Hänen muilta osin modernistinen tuotantonsa – nimikkeitä on Music Finlandin luetteloon listattu 31 kappaletta – koostui etupäässä kitara- ja kamarimusiikista. Mutta löytyy sieltä myös melkein tunnin mittainen kamariooppera Merenkuningatar ja hänen poikansa (2015).
Muro oli opiskelllut kitaransoittoa 1963–1972 Barcelonan musiikkiakatemiassa Jose Luis Lopáteguin johdolla ja myöhemmin myös Narciso Yepesin oppilaana. Myöhemmin hän laajensi taiteellista ilmaisuasteikkoansa myös visuaaliselle puolelle ja taidemaalarina hänestä tuli niinikään hyvin arvostettu. Hänen lukuisat taidenäyttelynsä ovat vaikuttavia muistoja.
Marjukka poistui keskuudestamme vakavan taudin murtamana jo varsin nuorena, ja samalla tavalla menehtyi paljon myöhemmin hänen toinen vaimonsa, taidemaalari Eeva Tervala, jonka kanssa hän teki yhteistyötä sekä musiikin että visuaalisen taiteen puolella. Eevan kuolema vuonna 2020 jätti Juan Antonion sieluun syvään juurtuneen varjon.
Oli hänellä vielä suunnitteilla Eeva Tervalan librettoon perustuva näyttämöteos Yläkerran pieni huone. Siihen löytyi äskettäin hänen tietokoneeltaan joukko pienimuotoisia lauluja, joiden tyyli tuo mieleen Eevan grafiikalle ominaisen elävästi väreilevän viivan. Tälle teokselle oli olemassa suunnitelma, jonka mukaan sitä olisi ainakin aluksi esitetty Malagassa, Irlannissa ja Suomessa. Vaikka Juan Antonio ei suruksemme ole enää täällä, on olemassa aikomus toteuttaa tuo suunnitelma. Kalevi Ahon kanssa olemme aikeissa viedä sen läpi omalla tavallamme. Ajatuksena on antaa noiden laulujen olla siinä muun musiikin lomassa vain varovasti sovitettuina, mahdollisimman alkuperäisinä säteilemässä niille ominaista herkästi kimmeltävää valoa.
Harri Wessman