Ilkka Kuusisto (26.4.1933–20.2.2025)
Helmikuun lopulla kuollut Ilkka Kuusisto kuului suomalaisen musiikkielämän merkittäviin vaikuttajahahmoihin. Muusikon ura avautui hänelle luontevasti, sillä hänen isänsä oli säveltäjä, urkuri ja kuoronjohtaja, vuosina 1959-1971 Sibelius-Akatemian rehtorina toiminut Taneli Kuusisto.
Ilkka Kuusiston oma soitin oli piano, mutta kuten hän mainiossa muistelmateoksessaan Sävelten siivilä (2011) toteaa, hänen kehityksensä pianistina tyssäsi jazzin soittoon; jazzia improvisoidessa kun tulee soittaneeksi väkisin sellaista, joka on kädelle jo valmiiksi mukavaa, eikä näin opi uusia liikeratoja.
Taneli-isän oli aluksi vaikea hyväksyä poikansa jo vuonna 1948 aloittamaa jazzharrastusta ja jazzkeikkailua. Ilkka vastusti elämänsä loppuun asti turhia musiikillisia raja-aitoja klassisen, kevyemmän musiikin ja jazzin välillä. Yle Areenassa on nähtävissä erinomainen televisio-ohjelma vuodelta 1970, jossa jazzlegenda Bill Evans trioineen vierailee Kuusistojen silloisessa kodissa Lauttasaaressa.
1950-luvun puolivälissä hän luopui tanssimusiikki- ja jazzkeikkailuista ja valmistui vuonna 1958 Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolta kanttori-urkuriksi ja musiikinopettajaksi. Samaan aikaan hän opiskeli sävellystä Aarre Merikannon ja Nils-Eric Fougstedtin johdolla.
Yleisradion apulaismusiikkipäällikkönä hän työskenteli 1960-1963, Meilahden seurakunnan kanttori-urkurina 1963-1972 ja Kansallisoopperan pääjohtajana 1984-1992. Tuolloin oopperan johdossa oli triumviraatti: Jorma Hynninen toimi taiteellisena johtajana, Paavo Suokko talousjohtajana ja Kuusisto pääjohtajana, jolla oli kokonaisvastuu laitoksesta.
Eivätkä nämäkään riittäneet: hän työskenteli lisäksi mm. Helsingin kaupunginteatterin kapellimestarina, Musiikki Fazerin taiteellisena johtajana, Klemetti-opiston rehtorina, Laulu-Miesten ja Radion sinfoniakuoron johtajana, Sibelius-Akatemian lehtorina, ja hänet valittiin Aulis Sallisen puheenjohtajakauden jälkeen myös Teoston hallituksen puheenjohtajaksi.
Kuusisto kokosi ja valmensi oopperakuoron vuonna 1967 uudelleen käynnistettyjä Savonlinnan oopperajuhlia varten. Kun Savonlinnan vuoden 1967 produktio, Beethovenin Fidelio televisioitiin, televisio-ohjaajana oli Ilkka Kuusisto. Tämäkin historiallinen taltiointi on nähtävissä Yle Areenassa.
Kuusiston monelle taholle suuntautuneet aktiviteetit aiheuttivat sen, että hän pystyi säveltämään vain periodeittain ja loi suurimman osan tuotannostaan vasta 1990-luvulta lähtien. Vuonna 1974 hän kirjoitti ensimmäisen oopperansa Muumioopperan Tove Janssonin tarinan pohjalta. Teos on samalla ensimmäisiä suomalaisia lapsille suunnattuja oopperoita. Lapsille on tehty myös musikaali Kiljusten Kalevala (1998).
Oopperoista ja vokaalimusiikista tuli Kuusiston keskeisin musiikillisen ilmaisun muoto. Hän ehti kirjoittaa kaikkiaan 19 oopperaa, joista viimeinen, Aino Ackté valmistui vuonna 2010. Oopperoiden aihepiirit liittyvät usein joko Suomen historian merkkihahmoihin tai Suomen sotiin, kuten myös paljon esitetty Aino Kallas -kamariooppera Nainen kuin jäätynyt samppanja, Risto Ryti -ooppera Vapauden vanki, ja oopperat Jääkäri Ståhl, Isänmaan tyttäret ja Taipaleenjoki. Menestyksellisimpiä olivat (tragi)koomiset oopperat Miehen kylkiluu (1977) ja Gabriel, tule takaisin (1998). Kunnianhimoisin ja suurisuuntaisin Kuusiston oopperoista oli Kalevalan Päivänpäästö-runoa tulkitseva Sota valosta (1980), joka perustuu Eino Leinon näytelmään.
Useat Kuusiston oopperoista kantaesitettiin Helsingin ulkopuolella, esimerkiksi Vaasan oopperan johtaja Irma Rewell tilasi häneltä peräti viisi oopperaa. Ilmajoella kantaesitettiin kolme hänen oopperoistaan, Nivalassa ooppera Pula ja Porissa ooppera Matilda ja Nikolai.
Ilkka Kuusistolla oli mainio, hiukan velmu huumorintaju, ja tämä tulee ilmi juuri hänen oopperoittensa koomisissa kohtauksissa tai vaikkapa laulusarjoissa Suomalainen vieraanvara (teksti koostuu Helena Vuorenjuuren ruokaresepteistä) tai Jouni Lompolon tekstiin sävelletystä Aviollisesta sarjasta.
Hänen muuhun tuotantoonsa kuuluu mm. kaksi sinfoniaa (2000 ja 2006), jazzahtava Concerto improvvisando viululle ja orkesterille (2006), runsaasti vokaali-, kuoro-, hengellistä ja pedagogista musiikkia sekä lukuisia sovituksia muiden teoksista.
Kuusisto oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta Marja Mäkelän kanssa syntyivät tyttäret Sanna (tanssinopettaja) ja Lotta (näyttelijä), ja avioliitosta toisen vaimon Marja-Liisan (Maisa; o.s. Hänninen) kanssa syntyivät monialaiset muusikot Jaakko ja Pekka Kuusisto.
Ilkka Kuusisto säilytti aktiivisuutensa ja uteliaisuutensa lähes loppuun asti. Vielä 2010-luvulla hän oli usein nähty vieras orkesterikonserteissa ja hän kävi varsin pitkään myös Suomen Säveltäjien ja Teoston vuosikokouksissa.
Hänen elämänsä loppua varjostivat pojan Jaakko Kuusiston menehtyminen aivokasvaimeen helmikuussa 2022 sekä toisen vaimon Maisan kuolema heti Jaakon perään. Samoihin aikoihin hän alkoi itse kärsiä muistisairaudesta.
Ilkka Kuusiston pyrkimyksenä oli luoda helposti omaksuttavaa käyttömusiikkia, jossa taiteellisen tason suhteen ei tehtäisi kuitenkaan mitään kompromisseja. Hänen sävelkielensä on perinteistä, mutta aina luontevasti ja ammattitaidolla kirjoitettua, usein lisäksi vakavan ja kevyen musiikin raja-aitoja rikkovaa. Hän pyrki näin popularisoimaan oopperaa ja ylipäänsä taidemusiikkia laajemmankin yleisön keskuudessa.
Kalevi Aho
Kuva: Maarit Kytöharju / Music Finland