Teksti: Osmo Tapio Räihälä, Suomen Säveltäjät ry:n puheenjohtaja
Sanotaan, että Jumala on kaikkivoipa, mutta yhteen asiaan hänkään ei kykene: muuttamaan jo tapahtunutta. En yritä ottaa asemaa jumalien yläpuolella, mutta väitän, että kykenemme muuttamaan historiaa. Meidän täytyy kyetä siihen.
Historiaa ei nimittäin tehdä siinä kohdassa, jossa asiat tapahtuvat, vaan siinä, jossa historiaa kirjoitetaan. Asioiden tärkeys, merkitys tai oikeellisuus voidaan kyseenalaistaa, ja jos uusi, parempi tieto korvaa vanhat käsitykset, niitä voidaan muuttaa.
Tietenkään emme voi muuttaa jo tapahtuneita asioita. Emme mahda mitään sille, ettei Heidi Sundblad-Halme aikanaan päässyt vuonna 1945 perustetun Suomen Säveltäjät ry:n jäseneksi. Vuosina 1903-73 elänyt Sundblad-Halme oli todellinen voimanainen Suomen musiikkielämässä, mutta sukupuolensa takia häntä ei otettu ”oikeissa” säveltäjäpiireissä vakavasti.
Säveltäjä Helvi Leiviskä (1902-82) kertoi Kaija Saariahon vuonna 1978 Rondo-lehteen tekemässä haastattelussa, ettei Sundblad-Halmetta hyväksytty säveltäjäyhdistyksen jäseneksi, koska säännöt vaativat, että ”piti olla ainakin oma sävellyskonsertti tai vastaava. Hänellä sellaista ei ollut.” Kuinka näppärän monitulkintainen kriteeri! Sundblad-Halme oli nimittäin kyllä saanut mm. balettinsa Lumottu vyö esitetyksi Suomen Kansallisbaletissa vuonna 1939. Hänen runsaasti lauluja ja lukuisia orkesteriteoksia sisältävä sävellystuotantonsa on laaja, hänen monelle vuosikymmenelle ulottunut työnsä Helsingin Naisorkesterin kapellimestarina ja säveltäjänä oli häkellyttävän merkittävä.
Olisiko vastaavan uran tehneeltä mieheltä evätty pääsy Suomen Säveltäjien jäseneksi? Vastausta ei tarvinne kauan miettiä.
Viime vuosien tutkimukset säveltäjänaisista ja heidän teoksistaan ovat tuoneet päivänvaloon monia unohdettuja tekijöitä ja teoksia. Kaikeksi onneksi noita sävellyksiä on alkanut nousta konserttiohjelmistoihin muutenkin kuin historiallisina kuriositeetteina, joiden kautta niiden tekijöitä voitaisiin hetken aikaa pällistellä jonkinlaisina poikkeuksina – kunnes palattaisiin taas ”oikean” ohjelmiston pariin. Esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesterin ja sopraano Anu Komsin joulukuussa -24 esittämän Sundblad-Halmeen Pan-orkesterilaulusarjan musiikki on huikean taidokasta, kiehtovaa, jopa vangitsevaa kuultavaa; juuri sellaista, jota kuullessaan ei halua edes miettiä säveltäjän sukupuolta – mutta kun oikeastaan on pakko, perustelluista syistä.
Olemme yleensä oman aikamme lapsia. Ajastaan edellä olevien työ ja näkemykset ymmärretään paremmin vasta myöhemmin, ja ajastaan jälkeen jättäytyvät konservatiivit joutavatkin unohtua kirjoittamattomaan historiaan. En usko, että esimerkiksi Sulho Ranta (1901-1960) on tarkoittanut olla varsinaisesti ilkeä kirjoittaessaan Helvi Leiviskän pianokonserton olleen ”ihan miehen puhetta”, ehkä jopa päinvastoin. Hänen aikanaan tuollainen rakenteellinen vähättely on vain ollut itsestäänselvyys, jota ei ole tarvinnut miettiä sen enempää. Rantahan totesi ”puolileikillään” samassa arvostelussaan, että teoksen säveltäjäksi pitäisi merkitä H. Leiviskä, ettei tekijän sukupuoli jarruttaisi sen esittämistä. Siis samaan tapaan kuin hieno ranskalainen säveltäjä Mélanie Bonis julkaisi teoksensa nimellä Mél Bonis. Kirjailijoille tapa on tuttu vielä omaltakin ajaltamme: kustantaja painosti J.K. Rowlingin julkaisemaan Harry Potter -kirjat sukupuolettomalla nimellä.
Toki säveltäjänaisista ja näiden teoksista on myös kirjoitettu ja puhuttu ainakin yksityisesti niin rumasti, etten viitsi sellaista tässä toistaa.
Suomen Säveltäjät ry:n jäseneksi pääsee ainoastaan hakemuksen kautta, eikä postuumeja hakemuksia toisen puolesta voi tehdä. Haluan silti muuttaa mennyttä vahvistamalla uuden käsityksen suomalaisen musiikin historiaan: totuus on, että Heidi Sundblad-Halme oli täysverinen ammattilainen, suomalainen säveltäjä. Jäsenyydet yhdistyksissä eivät tätä asiaa ratkaise. Sundblad-Halmeen rinnalle voisi nostaa muitakin naisia, jotka ansaitsevat enemmän huomiota ja arvostusta kuin elinaikanaan saivat.
Edellisten sukupolvien näköalattomuuden anteeksi pyytäminen saattaa tuntua ulkokultaiselta, mutta se osoittaa anteeksipyynnön kohteelle – tässä tapauksessa kaikille säveltäjänaisille ja muunsukupuolisille – että asioiden halutaan olevan toisin nyt ja vastakin. Meidän tulee ymmärtää että sukupuoli tai sukupuolettomuus voi määritellä taiteilijan työtä ainoastaan sen verran kuin tämä itse haluaa.
Olen pahoillani siitä, kuinka säveltäjänaisia on kohdeltu. Kuinka paljon olemme kenties menettäneet? Kuinka vieläkin rikkaampaa suomalainen musiikkielämä olisi, jos sen puutarhassa ei olisi tehty perusteetonta kitkemistä. Historian muuttamisen aika on nyt.
Kuvat:
Helsingin Naisorkesteri, kapellimestarina Heidi Sundblad-Halme: Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Fazerin konserttitoimiston kokoelma.
Heidi Sundblad-Halme: Valokuvaamo Tenhovaara, Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Hufvudstadsbladet.