Internetin kehitys on tehnyt monipuolisten sisältöjen esittelemisen verkossa helpoksi. Teknologisen kehityksen voi nähdä positiivisena tai negatiivisena ilmiönä. Haluan tässä yhteydessä tarkastella teknologista kehitystä mahdollisuutena, positiivisena voimavarana. Internetin kehitys on moninkertaistanut tarjolla olevan informaation määrän. Informaatio ei tarkoita merkityksellistä tietoa vaan viittaa ainoastaan muodollisiin merkki- tai symboliketjuihin. Näistä ketjuista on mahdollista muodostaa merkityksellistä tietoa mutta informaation olemassaolo itsessään ei ole koskaan tiedon tae. Internetin merkityksellinen hyödyntäminen nostaa lähdekriittisyyden oleelliseksi ominaisuudeksi tai taidoksi. Merkityksellistä on kyky seuloa loputtomasta informaatiovirrasta omien päämäärien ja oman toiminnan kannalta merkityksellinen sisältö. Sisältö, joka profiloituu harmaana massana informaatiotulvassa jää helposti huomioimatta. Säveltäjän on hyvä erottua joukosta, oleellista on erottua positiivisesti.

ANTTI AUVINEN, julkaistu alun perin Kompositio-lehdessä 4/2012

 

Teknologisen kehityksen suomia mahdollisuuksia voi säveltäjänä tarkastella useista eri näkökulmista. Kehitys voi vaikuttaa paitsi kaikkein oleellisimpaan, työskentelyyn, myös työtilaisuuksien rakentumiseen. Tässä yhteydessä huomio on kiinnitetty jälkimmäiseen eli työtilaisuuksien rakentumiseen ja siihen miten verkko on vaikuttamassa tuossa prosessissa.

Yhdistyksemme jäsenluettelo on hyvin kattava lista suomalaisista ammattimaisesti toimivista taidemusiikin säveltäjistä. Joukossa on säveltäjiä, jotka ovat selkeästi jo luoneet niin sanotun establishmentinsa. Samoin jäsenistöön kuuluu säveltäjiä, jotka ovat tiensä alussa. Säveltäjä, jolla on jo tietynlainen asema ammattinsa harjoittajana eli säännöllisiä sävellystilauksia ja olemassa olevien teosten esityksiä, voi mieltää keskustelun säveltäjän verkkopresenssistä yhdentekeväksi. Yhdentekevää se voi ollakin. Jo saavutettu asema ei verkkopresenssiä viilaamalla muutu enemmän saavutetuksi. Jos kuitenkin tarkastelen vaikkapa omaa mahdollisuuttani selviytyä säveltäjänä seuraavat 50 vuotta, lähtien liikkeelle ei niin saavutetuista asemista, on sangen mielenkiintoista pohtia miten verkko voi olla avuksi tässä selviytymisprosessissa.

Teknologiatyöryhmän yhtenä tavoitteena on ollut pohtia miten verkko vaikuttaa jäsenistön työskentelyyn tulevaisuudessa. Jotta toimenpide-ehdotuksia voi paremmin perustella on tärkeää tietää tämän hetkinen tilanne esimerkiksi siitä miten jäsenistömme tällä hetkellä verkossa profiloituu. Ei ole yhdentekevää miten ja missä yhteydessä tietoa säveltäjästä on verkossa saatavilla. Jos esimerkiksi oletetaan, että kotisivut ovat merkittävä kohde säveltäjästä tietoa etsivälle niin onko jäsenistön kotisivut kunnossa? Ja jos on, niin löytyvätkö sivut hakukoneella? Olisiko tarvetta jakaa jäsenistölle tietoa omien verkkosivujen toteuttamiseen liittyvistä menetelmistä? Onko merkitystä sillä mitä tuloksia, missä yhteydessä ja missä järjestyksessä esimerkiksi Google -haku antaa jäsenistöstämme? Mikä on videon rooli säveltäjien verkkopresenssissä? Onko tietoa ylipäätään saatavilla verkossa? Tällä kaikella on merkitystä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Miten työtilaisuus, esimerkiksi sävellystilaus, saa alkunsa silloin kun säveltäjä ei ole työllistävälle taholle entuudestaan tuttu? Ja miten verkko siihen nykypäivänä ja tulevaisuudessa voi vaikuttaa? Entuudestaan tuttuus -käsite voi sisältää erilaisia sävyjä. Uransa alkuvaiheessa oleva säveltäjä on luonnollisesti tässä ”ei tuttu” -kategoriassa. Tämä voi korjaantua ajan kuluessa tai sitten ei. Maantieteellinen sijainti vaikuttaa myös. Mielenkiinto säveltäjä X:ää kohtaan voi herätä alueella tai paikassa, jossa säveltäjä X:n edustaman maan taidemusiikkiperinne tai säveltäjät eivät ole usein esillä. Käsitepari ”suomalainen säveltäjä” yleisellä tasolla, yksilöstä puhumattakaan, hahmottuu eri tavoin Virossa kuin vaikkapa Malesiassa. Voi olla tilanteita, joissa valtaosa suomalaisista säveltäjistä, uran vaiheeseen katsomatta, on helposti tuntemattomia portinvartija asemassa olevalle tiedonhakijalle.

On olemassa lukuisia erilaisia hypoteeseja sekä malleja työtilaisuuden syntymisestä tilanteessa, jossa ei ole sisäänrakennettuna ystävyyssuhdetta tai muunlaista sosiaalista kanssakäymistä esimerkiksi säveltäjän ja häntä työllistävän tahon välillä. Jokainen näistä hypoteeseista palautuu jossain määrin edellä kuvattujen kolmen esimerkin alueelle sellaisenaan tai erilaisina yhdistelminä.

1. Portinvartijan asemassa valtaa käyttävä henkilö (tai ryhmä) kuulee mielenkiintoisen teoksen säveltäjältä X ja haluaa saada lisää tietoa ko. säveltäjästä. On myös mahdollista, että esimerkiksi sävellystilaus syntyy pelkästään tämän positiivisen kuuntelukokemuksen pohjalta.
2. Edellä mainittu portinvartija saa tai hankkii positiivisen suosituksen riittävän merkitykselliseltä taholta koskien säveltäjää X ja haluaa saada lisää tietoa ko. säveltäjästä. Edelleen on myös mahdollista, että säveltäjää X työllistävä päätös syntyy ainoastaan tuon suosituksen pohjalta.
3. Jostain tietystä syystä portinvartija etsii juuri tietynlaista säveltäjää, jolta voitaisiin tilata uusi teos tai tietynlaista teosta, joka halutaan esittää. Portinvartijalle syntyy tarve kartoittaa mahdollisuuksia.

 

Aina kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä asioiden syy ja seuraus suhteet ovat komplekseja ja moniulotteisia. Mikään ei ole yksinkertaista. Toisaalta kaiken ei tarvitse olla monimutkaista. On syytä myös muistaa, että perinteinen ”kilauta kaverille” -proseduuri on yhä laajalti käytössä ja perinteinen tapaaminen on tehokas tapa edesauttaa omaa työllistymistään. Joka tapauksessa tämän kirjoituksen näkökulmasta merkityksellistä on portinvartijan heräävä mielenkiinto säveltäjää kohtaan ja syntynyt tarve saada lisää tietoa ko. säveltäjästä. Verkon rooli on tässä prosessissa merkittävä. Ja väitän, että tulevaisuudessa verkon rooli erilaisine hakukoneineen on nykyistäkin merkittävämpi. Riittävästi koulutettu tai muuten harjaantunut ihminen kykenee toimiaan verkossa myös tulevaisuudessa siten, että oleellinen haettava asia filtteröityy bittitulvasta merkitykselliseksi käsitykseksi asiain tolista. Säveltäjälle voi olla hyvinkin hyödyllistä generoida tavalla tai toisella olosuhteet, jossa tuohon mainittuun bittitulvaan sisältyy mahdollisimman kattavasti oleellinen aines omasta taiteellisesta substanssista.

Kun portinvartijan mielenkiinto on tavalla tai toisella herännyt hän tekee mitä todennäköisimmin Google (tms.) -haun kyseisen säveltäjän nimellä. Mahdollisesti myös muutamia tarkentavia hakuja. Se, millaista informaatiota haku tuottaa vaikuttaa väistämättä siihen millainen vaikutelma haun kohteena olevasta säveltäjästä syntyy. Haun tulokset vaikuttavat siihen onko haun kohteena oleva säveltäjä se, jonka musiikkia halutaan esittää tai tilata. Oleellista on säveltäjän mahdollisuus vaikuttaa siihen millainen kuva hänestä syntyy verkkohaun perusteella. Erityisesti säveltäjällä on elämänsä mahdollisuus vaikuttaa siihen löytyykö verkosta ylipäätään mitään tietoa hänestä säveltäjänä.

Usein hakuja tekevällä taholla (portinvartija) on käytettävissä niukasti aikaa mutta paljon keskenään kilpailevia mahdollisuuksia (säveltäjiä). On oleellista, että tietoa löytyy verkosta heti. Sen jälkeen myös ensivaikutelma kohteesta voi muodostua tärkeäksi. Ensivaikutelma on tärkeä ainakin kahdesta eri näkökulmasta. Ensiksikin on merkityksellistä millaisena säveltäjää käsittelevä verkkosisältö näyttäytyy. Tämä tarkoittaa taiteellista ja informatiivista sisältöä mutta myös sivuston teknisiä ratkaisuja. Toiseksi on oleellista tiedostaa tärkeäksi se millaisessa ympäristössä säveltäjää käsittelevä sisältö esiintyy verkossa. Onko sisältö esimerkiksi Music Finland -ympäristössä vai Suomi24 -ympäristössä? Olen täysin varma, että tämä ei ole yhdentekevää. Erityisesti tiukoissa valintatilanteissa tällaisella on merkitystä.

Alla tarkastelun kohteena on miten jäsenistömme tällä hetkellä profiloituu verkossa. Tarkasteltavan jäsenistön määrää oli rajattava, jotta työmäärä pysyi edes jossain määrin kohtuullisena. Yhdistyksessämme on 194 jäsentä ja näistä 127 sai kotimaan tilityksiä vuonna 2012. Hakujen kohteeksi rajattiin nuo 127 tilityksiä saanutta säveltäjää. Tilityksiä saavien jäsenien määrä ei vuosittain juurikaan vaihtele vaikka tilityksiä saavat henkilöt voivatkin vaihdella. Lisäksi tilitys on jonkinlainen merkki ammattimaisuudesta tai ainakin siitä, että säveltäjän teokset ylipäätään soivat. Toki säveltäjä voi saada teosten esityksistä tuloja myös muualta kuin Teoston kautta mutta rajaus on yhtäkaikki perusteltu ja mielestäni tarkoitusta palveleva. On sanomattakin selvää, että verkko on dynaaminen ympäristö ja hakutulokset muovautuvat erilaisiksi eri aikoina. Mainittakoon myös vielä, että erilaisten hakuhistorioiden vaikutukset eliminoitiin tässä hakuprosessissa.

Jokaisella 127 säveltäjänimellä tehtiin 1-4 Google -hakua. Hakutuloksista noin seitsemän ensimmäistä tulosta oli etusijalla hahmotettaessa miten kukin säveltäjä verkossa profiloituu ja millaista tietoa säveltäjästä on mahdollista muodostaa rajoitetussa ajassa. Menetelmä on hyvin yksinkertainen mutta tehokas. Lisäksi se on toistettavissa huomattavan kustannustehokkaasti. Olisi mielenkiintoista selvittää myös millaisia taiteellisia sisältöjä säveltäjistä on löydettävissä verkossa. Taiteellinen sisältö on kaiken alku sekä perusta. Tämän kartoituksen tarkoitus oli kuitenkin selvittää ainoastaan miten säveltäjämme profiloituvat verkkohakujen perusteella.

 

Wikipedia

 

Wikipedian sisältöjä voi jokainen halutessaan luoda ja muokata. Näin ollen säveltäjä voi halutessaan luoda itsestään haluamansa kuvauksen Wikipediaan. Toki Wikipedia -kuvauksen kohde voi olla joku muu kuin kuvaksen tekijä itse. Tämä tarkoittaa sitä, että Wikipediasta löytyvän säveltäjäkuvauksen tekijä ei välttämättä ole säveltäjä itse. Tämän kartoituksen hakujen kohteina olleista säveltäjistä 72% omaa Wikipedia profiilin, joka tulee hakukoneen tuloksissa helposti esille. Reilu neljännes säveltäjistä ei Wikipedian kautta profiloidu.

Wikipedia on hakukoneen tuloksissa ensimmäisellä sijalla peräti 51% säveltäjistä. Toisin sanoen hieman yli 2/3 niistä säveltäjistä, joiden kohdalla Wikipedia -sisältöä hakukoneella välittömästi löytyy, se tulee esille heti ensimmäisenä, hakukoneen tulosten perusteella merkityksellisimpänä hakutuloksena. Jo tämän perusteella voi sanoa, että Suomen säveltäjät ovat Wikipediassa voimakkaasti läsnä ja että tiedon hakijat tietoa etsiessään näyttävät löytävän juuri Wikipedia -sisältöjä.

Music Finland

Samoin kuin Wikipedia -ympäristö Music Finlandin (ent. Fimic) säveltäjäsivut ovat huomattavan hyvin esillä hakukonetuloksissa. 75% säveltäjistä omaa sellaisen Music Finland -profiilin, jonka hakukone löytää.

Audio ja video

 

Wikipedia tai Music Finland ei tällä hetkellä, ainakaan hakujen kohteina olevien säveltäjien suhteen, sisällä juurikaan audio- tai videomateriaalia. Ko. materiaalia kuitenkin on verkossa. Ja näin kuuluukin olla. Verkko on lähtökohtaisesti visuaalinen ympäristö ja olisi perin outoa, jos verkkoa hyödynnettäisiin ainoastaan sanomalehtien keinovaroin. Säveltäjä voi periaatteessa ladata soivia näytteitä teoksistaan verkkoon esimerkiksi SoundCloud tai MySpace -sivustoille, huolehdittuaan ensin tarvittavista lupamenettelyistä. Vastaavia sivustoja on toki muitakin. Tällaiset sivustot ovat varsin tehokkaita alustoja silloin kun musiikkia halutaan saattaa kuunneltavassa muodossa verkkoon. Kuitenkin ainoastaan 10 % säveltäjistä käyttää tällaisia sivustoja tavalla jonka hakukone huomioi.

On huomion arvoista, että kukaan hakujen kohteista ei profiloidu hakukoneen tuloksissa ensimmäisenä SoundCloud -sivuston tms. kautta.

Videon suhteen tilanne toisenlainen. 65% säveltäjistä profiloituu videosisältöjen kautta. Vaikka sisältöjen arviointi on lähtökohtaisesti rajattu tämän esityksen ulkopuolelle on selvyyden vuoksi todettava, että merkittävä osa esiin tulevasta videomateriaalista on muuta kuin säveltäjä teosten esityksiä, soivaa musiikkia. Hakukoneen löytämä videomateriaali sisältää runsaasti mm. säveltäjän haastattelumateriaalia.

Käytännössä vain kaksi hakujen kohteina ollutta säveltäjää profiloituu videosisältöjen kautta hakukoneen tuloksissa ensimmäisenä. Hakukone ei löytänyt videosisältöjä 45 säveltäjältä.

Kustantajat ja blogit

Kustantajan rooli säveltäjän promootiossa on ollut viime aikoina useaan otteeseen esillä eri yhteyksissä. Ottamatta kantaa sen enempää kustantajan tehtäviin voi todeta, että 12 % haun kohteena olevista säveltäjistä profiloituu jossain määrin kustantajan ylläpitämän sivuston kautta. Kustantaja ei noussut hakutuloksissa ensimmäiseksi kenenkään kohdalla.

Yksi mielenkiintoinen verkossa vaikuttamisen muoto ovat erilaiset blogit. Haun kohteista viideltä löytyi hakukoneen avulle helposti blogi -näkyvyyttä ja näistä yhdellä blogi oli hakutuloksissa ensimmäisenä.

Valtaosa yhdistyksemme ammattimaisesti toimivista säveltäjistä ei profiloidu verkossa bloggaajina.

 

Sosiaalisen median yhteisöt

Suomen säveltäjät ry:n jäsenistön sosiaalinen media -profiili voisi olla kiinnostava tutkimuskohde. Millaisena näyttäytyisikään tuo kiehtova ”Susäsome”, Suomen säveltäjien sosiaalinen media? Tämän kartoituksen yhteydessä hakukoneen tuloksien tarkastelu ulotettiin kattamaan myös osa sosiaalisesta mediasta. Sosiaalinen media vaatii kuitenkin määrittelyä. Sosiaalisen median voi jakaa karkeasti noin seitsemään luokkaan. Sen voi katsoa kattavan esimerkiksi mikrobipalveluita (esim. Twitter), blogipalveluita (esim. Blogger), linkkien ja uutisten jakopalveluita (esim. Digg tai Reddit), yhteisöpalveluita (esim. Wikipedia), mediapalveluita (esim. Vimeo, YouTube tai Flickr). Se voi kattaa myös erilaisia virtuaalimaailmoja (esim. Second Life). Lisäksi sosiaalinen media on erilaisia yhteisöjä (esim. Facebook).

Ei ole yhdentekevää miten säveltäjä sosiaalisessa mediassa toimii ja profiloituu. Säveltäjän työllistymisen näkökulmasta mediasisältöjen saatavuus vaikkapa YouTube tai Vimeo -palvelun kautta voi hyvinkin olla merkityksellistä. Samoin Wikipedia -profiili voi olla hyödyllinen. Vaikuttaminen sosiaalisen median yhteisöissä saattaa olla myös merkityksellistä säveltäjän työllistymiselle, tavalla tai toisella. Alla olevassa sosiaalinen media on rajattu kattamaan rajoitettu määrä sellaisia palveluita, joiden tarkoitus on joidenkin tulkintojen mukaan pääasiassa palvelun käyttäjien keskinäinen verkottuminen. Tällaisella verkottumisella voi toki olla kauas kantavia merkityksiä. Tässä kartoituksessa sosiaalisella medialla tarkoitetaan ensisijaisesti Twitter, LinkedIn ja Facebook -yhteisöpalveluita. Myönnän, että rajaus on väkinäinen ja se suorastaa nauraa hienotunteisuuden käsitteelle.

On kiinnostavaa havaita miten hakujen kohteena olevat säveltäjät profiloituvat sosiaalisen median yhteisöjen kautta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jos hakukone ei jotain löydä se ei automaattisesti tarkoita että sitä ei ole. Hakukoneen tulos kertoo vain sen mitä hakukone helposti löytää ja siitä voi loogisesti päätellä vain sen mitä hakukone ei helposti löydä. Kaikki muu on eriasteista spekulaatiota. Luonnollisesti sillä, miten helposti jokin asia hakukoneen haun perusteella tulee verkossa esille, on väistämättä monenlaista merkitystä. Ja jos jokin asia jää hakukoneelta huomaamatta, siihenkin on varmasti syynsä. Varovaisesti päätellen voisi olettaa, että kenties ko. piiloon jäävä asia ei ole hahmottunut aiempia hakuja tehneille sellaisena entiteettinä, joka vaatii klikkauksen tai linkityksen muilta sivustoilta. On oleellista tiedostaa mitä näistä hakutuloksista voi tai kannattaa päätellä.

Mielestäni merkityksellinen huomio on, että haun kohteina olleet säveltäjät profiloituvat huomattavasti enemmän sosiaalisen median yhteisöjen kuin esimerkiksi blogien tai vaikkapa SoundCloud -palvelun kautta. Toisaalta säveltäjät eivät näytä profiloituvan hakukoneen tulosten perusteella ensisijaisesti sosiaalisen median yhteisön vaikuttajana. Ainoastaan yhden säveltäjän kohdalla Facebook -profiili oli hakukoneen tuloksissa ensimmäisenä.

Muut osumat

Jokainen hakujen kohteina olleista säveltäjä sai muita kuin edellä kuvattuja hakukoneosumia. Joillakin näitä muita osumia on huomattavan paljon. Lehdistö, verkkokaupat, festivaalit tai vaikkapa YLE tulivat usein hakukoneen tuloksissa esille. Verkkokauppoja samoin kuin vaikkapa festivaaleja on hyvin paljon ja niiden tuotannollinen, taiteellinen tai työllistävä merkittävyys on vaihtelevaa. Jää haun tekijän arvioitavaksi ja arvotettavaksi millainen verkkopresenssi on merkityksellistä ja valintatilanteessa ratkaisevaa.

Sekoittuvat kohteet

Säveltäjän tunnettuudella on vaikutusta siihen miten paljon hakutuloksia hakukone kunkin säveltäjän kohdalla löytää ja miten paljon tai vähän muuta häiritsevää ainesta hakutulokseen sisältyy. Ammattimainen, merkityksellinen ja jollain tavalla menestyksekäs taiteellinen toiminta tarkoittaa yleensä myös laajahkoa kiinnostusta säveltäjän työtä kohtaan. Tämä näyttää generoivan hakukoneen tuloksiin täsmällisesti hahmottuvaa informaatiota, joka tuottaa vaikutelman ”häiriöttömästä” verkkopresenssistä. Ja edelleen tällainen presenssi generoi puolestaan lisää verkkopresenssiä uusien linkitysten muodossa. Prosessi on näin ollen jossain määrin itseään ruokkiva.

Tässä kartoituksessa hakutuloksiin sisältyi lähes poikkeuksetta muita, varsinaista hakua hämärtäviä osumia. Toisin sanoen ainesta, joka ei liity varsinaiseen haun kohteeseen. Monelle säveltäjällä voi olla esimerkiksi aktiivinen kaima, jonka verkkopresenssi jossain määrin ”sotkee” säveltäjän omaa verkkoprofiilia. Samoin tavanomainen nimi voi vaatia haun tekijältä useita tarkentavia lisähakuja. Muitakin hakutuloksien tulkitsemista vaikeuttavia häiriötekijöitä on olemassa. Vain kolmella hakujen kohteena olleella säveltäjällä muita ”sotkevia” osumia ei tullut lainkaan. Näissä kolmessa tapauksessa maailmanlaajuinen tunnettuus on jo olemassa.

Tällaiset ”sotkevat” osumat hakukoneen tuloksissa voivat olla hyvin kiusallista. 20 säveltäjän kohdalla (16 %) ”sotkeva” muu aines sekoittui huomattavan häiritsevästi oleelliseen ainekseen, haun varsinaiseen kohteeseen. Yli puolessa näistä tapauksista varsinainen haun kohde sekoittui täysin muuhun ”sotkevaan” ainekseen. Näissä tapauksissa tiedon löytäminen verkosta ilman huomattavia lisätarkennuksia hakukoneen toimintaan oli erittäin haasteellista, jopa mahdotonta. Lisätarkennukset voivat myös olla haaste. Joissain tapauksissa onnistunut tai merkityksellinen lisätarkennus vaatii käytännössä taustatietoja jopa itse haun kohteesta. Jos oletetaan, että haun kohteesta ei tiedetä juuri mitään aloitettaessa hakuprosessia on tällaisen lisätarkennuksen tekeminen hakuun mahdotonta.

Omat verkkosivut

Noin kolmasosa hakujen kohteina olleista säveltäjistä ylläpitää sellaisia omia verkkosivuja, jotka hakukone löytää vaivattomasti. Ja edelleen hakukone löytää ensimmäiseksi yli puolet näistä säveltäjien omista sivuista.

 

Näyttää siltä, että omat sivut ovat melko ahkeran linkittämisen ja klikkaamisen kohteena verkossa. Hakujen perusteella voi kuitenkin todeta, että 85 säveltäjää on ilman omien sivujen tuomaa vaikutusta. Tähän voi olla monia tietoisia tai tiedostamattomia syitä jotka liittyvät taitoihin tai taidottomuuteen. Ajattelen, että omista verkkosivuista ei voi olla varsinaista haittaa yhdellekään säveltäjälle. Sivujen tekemisen voi ulkoistaa ja ylläpitäminen on mahdollista minimoida. Music Finlandin nuotiston materiaalia on mahdollista linkittää omille sivuille, jolloin myös nuottiesimerkkejä voi olla löydettävissä ns. samalta tiskiltä. Toki verkko on alue, kuten vaikkapa veneily, johon saa halutessaan upotettua kaikki omat ja perheenjäsenten rahat. Verkkopresenssi voinee kuitenkin kellua myös pienellä satsauksella. Useammaltakin taholta on lausuttu äänen toive siitä, että säveltäjää esittelevä materiaali tulisi olla helposti ja mielellään persoonallisesti erottuvalla tavalla saatavilla verkossa. Mikä on parempi keino tähän kuin omat verkkosivut? Voisi sanoa, että omissa verkkosivuissa jäsenistöllä on petrattavaa.

Verkko on globaali alusta ja näin ollen myös verkkopresenssi on globaalilla tasolla hahmottuva ilmiö. Vaikka taidemusiikin säveltäjä työskentelee automaattisesti marginaalissa (monikertaisesti) on globaali marginaali huomattavan laaja ja monipuolinen kenttä. Siellä mahtuu operoimaan myös tuota maagista establishmentiaan vielä rakentava säveltäjä ikään tai maantieteelliseen sijaintiin katsomatta. Verkossa ei ole kehäkolmosta. Jokainen voi olla yhtälailla keskiössä. Säveltäjä, jonka musiikillinen anti ja sisältö on tarpeeksi puhuttelevaa ja mielenkiintoista hyötyy halutessaan verkon mahdollisuuksista huomattavasti.

 

Teknologiatyöryhmä:

Antti Auvinen
Otto Romanowski
Ilkka Niemeläinen

 

Lue lisää

Kommunikoinnin tärkeydestä ja vähän muustakin

Harpa – The Nordic Film Music Days, Espoo 29.-30.8.2014

Teksti ja kuvat Tommi E. Virtanen

---

Pohjoismaiset elokuvamusiikkipäivät järjestettiin tänä vuonna viidennen kerran. Suomi pääsi isännäksi neljän muun pohjoismaan jo oltua järjestämisvastuussa. Juhlan huipentuma, Harpa-palkinto parhaasta elokuvasävellyksestä, meni tänä vuonna naapuriin. Sen pokkasi Ruotsin Matti Bye.

Meren rannalla hyvien yhteyksien päässä oleva Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus oli hyvä paikka tapahtumalle. Ainoastaan talon puutteellinen tekniikka – tai osaamaton henkilökunta – aiheutti kohtuuttoman paljon häiriötä ja säätöä. On ironista, että juuri elokuvasäveltäjien tapahtumassa äänentoisto on surkea. Mutta onneksi laadukas sisältö korvasi puutteet ja saatiinhan ne laitteetkin toimimaan ensimmäisen päivän lopuksi.

Kiinnostavia luennoitsijavieraita oli saapunut Hollywoodia myöten, mikä teki viikonlopusta varsin intensiivisen. Veljellinen tunnelma oli aistittavissa kaikessa paitsi paneelikeskustelussa katalogimusiikin käytöstä. Viikonlopun kuuma peruna oli huoli elokuvamusiikin tilasta budjettien kutistuessa ja kaupallisuuden sanellessa ehtoja musiikin käytölle. Järkyttävimmin tämä on nähtävissä Suomessakin katalogimusiikin viedessä työt oikeilta säveltäjiltä niin Yleisradiolla kuin MTV:lläkin. No, joku ne katalogimusiikitkin on säveltänyt ja sen pohtiminen, että onko ruotsalaisen Epidemic Sound -musiikkipalvelun säveltäjä Göran, vai peräti Goran jostain Balkanin vuoristosta, aiheutti nauruntyrskähdyksiä.

Ilmassa leijui kuitenkin aito huoli toimeentulosta. Se oli aistittavissa jopa Hollywoodin miljoonapalkkioista nauttivien Patrick Doylen ja Atli Örvarssonin puheissa. Ei siis ihme, että viikonloppu käynnistyi varsin markkinointihenkisissä tunnelmissa ­– ikään kuin alleviivaten kaupallisen ajattelun tärkeyttä. Favexin Johanna Karppinen kertoi elokuvamusiikin kansainvälisistä yhteistöistä. Solar Filmsin Nina Laurio avasi tilannetta kertomalla yhtiönsä viime vuosien yhteistuotannoista. Pohjustuksen ja trailereiden katsomisen jälkeen vapaa keskustelu pääsi vauhtiin säveltäjä Pessi Levannon puheenvuorojen myötä. Läpi viikonlopun aktiivisimman kommentoijan viittaa harteillaan kantanut Levanto on käyttänyt tuottamissaan ja säveltämissään score-musiikeissaan Itä-Euroopan muusikoita ja orkestereita niiden kilpailukyvyn vuoksi (score-musiikilla tarkoitetaan elokuvaan sävellettyä musiikkia (toim. huom.)). Levanto kertoi kuinka Bratislavan sinfoniaorkesterin käyttö maksaa vain neljäsosan Lontoon sinfoniaorkesterin hinnasta. ”En minä halua pyytää suomalaista ammattimuusikkoa 55 euron hintaan sessioihin”, totesi Levanto ja sai aikaan naurunpuuskan kollegoissa. Niin, kukapa tahtoisi? Edellisissä puheenvuoroissa kerrottiin kansainvälisten projektien tukijärjestelmistä, josta säveltäjän kannattaa ottaa selvää Favexista. Kansainvälisissä yhteistuotannoissa niillä voi saavuttaa merkittävää hyötyä. Keskusteluun osallistuivat myös säveltäjäveljekset Miska ja Juri Seppä, jotka kertoivat samanlaisista kokemuksista Rare Export ja The Big Game -elokuvien musiikkien äänittämisestä Itä-Euroopassa. Sadan hengen orkesterin käyttö maksoi noin 30 000 euroa.

 

Ulkoistetaanko suomalaista kulttuuria?

Aamun ensimmäinen paneelikeskustelu kuitenkin käsitteli sitä kipeintä asiaa eli katalogimusiikkia. Moderaattori Markus Nordenstreng nosti esille viime talvena alaa kuohuttaneen Neil Hardwickin -tapauksen, jossa MTV julkaisi Hardwickin 80-luvulla ohjaaman tv-elokuvan ilman alkuperäismusiikkia. Nordenstreng kysyi Yleisradion lakiasiainhoitaja Katri Olmolta Ylen motiiveista käyttää niin ikään tuotannoissaan katalogimusiikkia. Olmo kertoi, ettei musiikilla ole keskeistä roolia sisällössä. Kotimaisen musiikin käyttö Areenassa tulee kalliimmaksi kuin katalogimusiikin käyttö.

– Me pyrimme välittämään ajankohtaisohjelmia suomalaisille Areenan kautta. Tuntui turhauttavalta kun emme voineet lähettää materiaalia ulkomaille, koska tekijänoikeusjärjestöt eivät pystyneet asiaa hoitamaan, vastasi Olmo koko Yleisradion puolesta.

Selitys tuntui käsittämättömältä verukkeelta vaikka ymmärrän hyvin tekijänoikeusasioiden laahaamisen nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kuitenkin, eikö Ylen ns. julkisen palvelun tehtävät juuri edellytä suomalaisen kulttuurin tukemista? Toki sen tehtävä on ”ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa” kuten sen toimintaperiaatteisiin on kirjattu pykälässä seitsemän (7§). Samassa pykälässä on kuitenkin kohta kaksi, jossa edellytetään että yhtiön täytyy ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä”. Mielestäni se on tärkeämpää. Tämän päälle Yle kuitenkin sylkee häpeilemättä kilpaillessaan kustannustehokkuudesta kaupallisten toimijoiden kanssa. Osakeyhtiö se on Yleisradiokin, mutta maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen yleishyödyllisen järjestelmän purkamisesta pitäisi kansan jo älähtää.

 

Korvaako katalogimusiikki säveltäjän tv-ohjelmissa?

Olmon pokka piti, vaikka häntä grillattiin monelta taholta. Elokuvaohjaaja Joona Tena ihmetteli Ylen päätöstä käyttää hänen ohjaamassaan Syke-draamasarjassaan Epidemicin katalogimusiikkia. Hän koki, että suomalaisen maiseman kuvaaminen ulkomaisella sävellysmateriaalilla ei vastaa hänen taiteellista näkemystään. Tuntui uskomattomalta kuunnella keskustelua. Olihan kyse kuitenkin kansallisesta ylpeydestämme, meidän Ylestä. Tena kertoo myöskin kuinka hänen työpanoksestaan meni suuri osa musiikin leikkaamiseen katalogimusiikista, ja että hän käytännössä teki leikatessaan säveltäjälle kuulunutta työtä.

Paneelissa istunut säveltäjä Karl Sinkkonen puolestaan kertoi töidensä vähentyneen edellä mainituista syistä. Sinkkonen on tehnyt paljon kotimaista tv-sarja- ja elokuvamusiikkia, kuten Ylen suursatsaukseen Kalevala – Uusi aika -elokuvaan. Tenan Syke-sarjan tunnusmusiikin Sinkkonen oli saanut sentään säveltää katalogimusiikista huolimatta (sarja alkaa TV2:lla 29.10.).

Toimittaja Axa Sorjanen kiteyttikin ilmassa roikkuneen hämmennyksen ja kysyi Olmolta tuleeko Ylen olla Suomen suurin tuotantolaitos vai Suomen suurin kulttuurilaitos?

Absurdeihin mittakaavoihin keskustelussa mentiin kun Ylen hallintoneuvoston jäsen Heikki Hellman ihmetteli aidosti hämmentyneenä, että ”eihän tällä lailla voi toimia!” ja sai kommentillaan isot aplodit.

– Draamassa pitäisi olla täysi vapaus käyttää sitä maisemaa mitä haluaa. Eihän suomalaisessa baarissa voi soida ulkomainen materiaali. Musiikilla on valtava viestinnällinen potentiaali, Hellman totesi.

Olmo vetosi vaikeuteen hallita kotimaisen ja ulkomaisen av-tuotannon palettia. Sorjanen sitä vastoin vertasi tanskalaisen draamatuotannon nousuun ja siihen, kuinka siellä score-musiikin merkitys on vain noussut.

Mielenkiintoinen keskustelu päättyy Nordenstrengin kysymykseen siitä, onko moraalisesti oikein, että 8-pallossa, Suomen Elokuvasäätiön rahoittamassa elokuvassa, on käytetty ainoastaan Epidemicin katalogimusiikkia? Tätä tapausta Nina Laurio ei yllättäen nostanut esille puheenvuorossaan. Hetkinen, 8-pallo? Se elokuva mitä markkinoitiin isosti Haloo Helsingin hitillä Vapaus käteen jää, joka oli Gramexin mukaan radiossa viime vuoden soitetuin kappale? Yhdellä biisillä saatiin ovelasti suomalaisen tuotteen leima vähän samalla periaatteella kuin Kaukoidässä valmistetussa mutta Suomi-brändillä myytävässä polkupyörässä tai pianossa, joiden kotimaisuus-astetta ei hoksaa kyseenalaistaa. Samaa aihetta käsiteltiin seuraavan päivän SyncSummit-paneelissa, jossa selvisi, että maailmalla on aivan normaalia ottaa trailerimusiikki jostain muualta kuin varsinaisesta scoremusiikista. Myyvyys on aina etusijalla.

 

Kommunikaatio on äärimmäisen merkityksellistä

Seuraavaksi tuottaja ja käsikirjoittaja Aleksi Bardy ja säveltäjä Pessi Levanto keskustelivat siitä, mitä tuottaja ja säveltäjän välisestä kommunikaatiosta – aihe johon aina uudelleen palattiin melkein joka luennossa. Mitä säveltäjä odotetaan? Mikä on säveltäjän rooli? Levanto nauratti jälleen yleisöä vertauksillaan.

– Joskus tuottaja haluaa Ferrarin vaikka rahaa ei ole tarpeeksi. Jos sanon, ettei se ole mahdollista ja että raha riittää vain Toyotaan, he sanovat että olen kurja autokauppias.

Kaksikko keskusteli käytännöistä ja siitä, kuinka ajatustenvaihto olisi hyvä käydä ennen elokuvan kuvauksia. Levanto kertoi kuinka toisinaan on vaikea saada ohjaaja muuttamaan käsitystään musiikista, jos hän on jo kiintynyt leikkausvaiheessa käytettyyn musiikkiin, ja kokee sen olevan ainoa oikea musiikki. Tuttua asiaa kaikille, jotka olivat edellisenä päivänä Finnvoxilla järjestetyllä luennolla.

Levanto koki myös ongelmalliseksi demoversioiden keskeneräisyyden, jotka voivat saada ohjaajan epävarmaksi musiikin sopivuudesta (demoversio on esim. Finalesta tallennettu simulaatio teoksen soivasta muodosta (toim. huom.)).

– Yritän pitää demoihin käytetyn ajan mahdollisimman pienenä, ettei ne syö voimia muusta työstä.

Bardy nosti esille sen, kuinka herkkää kommunikointi ohjaajan kanssa usein on. Ohjaaja on haavoittuvainen ulkopuolisille mielipiteille ja voi kokea yhden negatiivisen palautteen jälkeen koko työn olevan turhaa. Säveltäjä on aina riippuvainen tällaisista tuulenpuuskista, ja koko homma voi vaarantua. Toisaalta yhden ostetun hitin [oikeuksien hintojen] vuoksi [musiikki]budjetista voi kadota puolet.

Säveltäjä ei myöskään voi olla liian mustasukkainen omasta musiikistaan siinä tapauksessa, että ohjaaja päätyy – syystä tai toisesta – ratkaisuun jättää valtaosa musiikista käyttämättä. Joskus siitä leikataan puolet pois, se vain täytyy hyväksyä.

– He vain rakastavat sitä toista puolta niin paljon, totesi Bardy.

Levannon inhorealistinen sarkasmi ei välttämättä anna hohtoista kuvaa alasta, mutta toisaalta hän on monissa asioissa eittämättä oikeassa.

Inhorealismi vaihtui valoisaan sarkasmiin kun Levannon kollega Tuomas Kantelinen pääsi lavalle.

 

Lentokonesäveltäjä pitää laukun pakattuna

Maailmalla menestystä viime vuosina nauttinut Tuomas Kantelinen saapui lavalle matkalaukun ja keyboardin kanssa. Valkoiseen kauluspaitaan pukeutunut Kantelinen piti suomalaisella aksentilla varustetulla englannillaan viihdyttävän luennon maailmaa kiertävän elokuvasäveltäjän arjesta. Kantelinen esitteli aina valmiina olevan matkalaukkunsa sisällön yleisölle; eri maiden kännyköitä ja sim-kortteja, kapellimestarin tahtipuikko, rusetti, sukkia, hiiri… Kalsareiden ja rusetin kanssa touhutessaan, stand up -komiikkaa lähentelevässä esityksessään, Kantelinen sai yleisön varauksetta puolelleen. Naurattamisen lomassa tuli esille monia tärkeitä pointteja, kuten se, että on tärkeää pystyä työskentelemään niin lentokoneessa kuin hotellihuoneessa. Säveltäjä kertoi tekevänsä töitä jatkuvasti tien päällä ja että kaikki tärkein kulki jatkuvasti mukana. Samoin Kantelinen kertoi hauskan esimerkin coctail-kutsuilla hengailleesta naikkosesta, joka paljastui Al Pacinon tyttäreksi. Koskaan ei voi tietää kuka kukin on. Voisin veikata Kantelisen yhdeksi menestymisen avaintekijäksi – tietenkin rautaisen säveltämisen lisäksi – hänen sosiaalisia taitojaan.

Ja arvatenkin menestyneen miehen takana on nainen. Vaimoonsa Rosa Karoon Kantelinen viittasi kertomalla että on parempi pitää kotiasiat kunnossa. Muutoin ei maailmalla jaksa kiertää ja itse työnteko voi uuvuttaa. Kävi myös selville, ettei maailmanmenestys ole tullut ilmaiseksi. Kantelinenkin on joutunut tekemään monta pienen budjetin taideproggista ennen kuin rahakkaammat tarjoukset ovat avautuneet. Eikä mies ole päässyt suinkaan suoraan Hollywood-tuotantoihin. Kantelinen kertoi yhteistyökuvioista venäläisten ison budjetin elokuvien kanssa – vaikka noista tuotannoista ei suomalaisessa mediassa olekaan juuri huudeltu.

 

Luovuus kukkii järjestelmällisyydestä ja joutilaisuudesta

Kantelisen luento oli nautinnollista katsottavaa, ja se päätti hienosti perjantaipäivän, mutta viikonlopun kiinnostavain luento oli kuitenkin lauantaiaamun avannut, Emmy-palkitun Richard Bellisin luento ”Creativity on a Deadline Description”. Stephen Kingin It-filmatisointi muuttui jo pelkän presentaation perusteella eläväksi – varsinkin kun kuuli tarinan musiikin syntyprosessiin johtavasta sattumanoikusta. Kyseiseen elokuvaan sävelletty musiikki on Bellisin maineikkaimpia töitä. Ei voinut kuin ihailla millaisella amerikkalaisella kylmänrauhallisella ammattitaidolla Bellis koukutti salillisen eilisillasta väsynyttä seminaariväkeä (cocktail-tilaisuus oli perjantai-iltana) kuuntelemaan luentoaan. Bellis purki luovuuden prosessin osiin irrottaen siitä perusduunin ja itse kipinöinnin. Kaikki luovan työn tekijät varmasti tietävät, että uima-altaalla loikoilu (Bellis asuu Kaliforniassa) voi kirvoittaa parhaat ideat, ei puurtaminen. Luovuus vaatii joutokäyntiä. Bellis osasi kuitenkin varsin havainnollisesti esittää koko luovan prosessin eri vaiheineen ja purki sen ympäriltä turhan mystiikan. Hänen rauhallisesti soljunut puheensa ja täydellisellä ajoituksella tulleet PowerPoint-kalvot toimivat, ja saivat varmasti kaikki uskomaan paitsi oman luovuutensa hallintaan, myös ajattelemaan uudella tavalla koko prosessia.

Yksi heistä oli islantilaislähtöinen Atli Örvarsson, joka on Hollywoodissa menestynyt elokuvasäveltäjä. Hänen musiikkiaan on kuultu lukuisissa kansainvälisissä ison budjetin elokuvatuotannoissa. Sympaattisen oloinen Örvarsson kertoi normaalin tarinan pojasta, joka alkoi soittaa pop-musiikkia tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin. Baareissa soittaminen ei kuitenkaan kiinnostanut pitkään, joten Örvarsson pakkasi kamansa ja suuntasi New Yorkiin opiskellakseen pianistiksi Berkleyssa. Kuullessaan koulun käytävillä ”sadastakahdestakymmenestä luokasta samat asteikot ja etydit” hän päätti tehdä jotain muuta. Voisi kuvitella että monen elokuvasäveltäjän tie on samankaltainen; halu tehdä musiikkia omilla säännöillä.

Örvarssonin humoristinen tapa kertoa työstään toi esille samoja teemoja mistä olimme aiemmin kuulleet Levannon ja Bardyn puheenvuorossa. Tällä kertaa kulissit vain olivat noin satakertaiset. Örvarsson puhui samasta kuin Hietala, kuinka tärkeää on osata käsitellä ohjaajia.

– Lukekaa psykologiaa, Örvarsson sanoi.

Toisaalta Hans Zimmerin avustajana menestyksekkäästi toiminut megatuotantoelokuvien säveltäjä toisti samaa, mikä oli noussut jo useita kertoja eri yhteyksissä:

– Budjetit ovat romahtaneet sen kymmenen vuoden aikana, mitä olen ollut alalla.

Astetta menestyneempi ja 25 vuotta elokuvamusiikin huipulla työskennellyt Hollywood-kollega oli harmaantunut ja sympaattinen skottiherra, Patrick Doyle, yksi seminaarin päävieraista. Muun muassa Harry Potter– ja Apinoiden planeetta –elokuvasarjoihin säveltäneen Doylen luento oli viihdyttävyydessään hienoa kuultavaa. Doylen edustaman genren elokuvat ovat tämän kirjoittajalle valitettavasti vallan triviaalin yhdentekeviä. Jatkuvaa rummunpäristystä ja torvien soittoa ei jaksanut kuunnella edes trailereiden vertaa. Sitä vastoin Doylen tarinointi oli paikoin varsin kiinnostavaa kuultavaa, vaikka skottimurre tekikin puheen seuraamisesta paikoin varsin haastavaa. (Sen sijaan Doylen laulama latina on täysin ymmärrettävää, toim. huom.)

Lauantai huipentui Tapiola-salissa pidettyyn juhlagaalaan. Tapiola Sinfoniettan kapellimestarina toimi Atso Almila. Elokuvasävelmien kuuleminen isolla orkesterilla on harvinaista herkkua – uskoisin että myös kunniavieraille Doylelle ja Örvarssonille. Vanhojen suomalaisten sävelmien jälkeen oli kiinnostavaa kuulla uudempaa ja kansainvälistä elokuvamusiikkia. Harpa-palkinto parhaasta elokuvasävellyksestä, meni tänä vuonna naapuriin. Sen pokkasi Ruotsin Matti Bye sävellyksestään ruotsalaiseen Faro-elokuvaan. Suomen ehdokkaana oli Samuli Kosminen musiikistaan Susanna Helken ohjaamaan dokumenttielokuvaan American Vagabond.

Kokonaisvaikutelma elokuvamusiikin päivistä oli erittäin inspiroitunut. Harpa-viikonloppuna jatko oli vielä auki, mutta toivottavasti kierros jatkuu vielä ensi vuonnakin. Tunnelma oli mainio ja kaikesta pystyi aistimaan että tapahtumalle oli tilausta jo pelkästään elokuvamusiikin profiilinnostattamisen vuoksi, saati sitten alan ihmisten kurssittamismielessä.

(Julkaistu alun perin Kompositio-lehden numerossa 2-3/2014)

Lue lisää