SäPe-hanke tehosti säveltäjien pedagogisia taitoja

Suomen Säveltäjät käynnisti mittavan Säveltämisen alkeisopetus -sävellyspedagogisen hankkeen (SäPe-hanke) vuonna 2014 osin päällekkäin aiemman ITU-pojektin kanssa. SäPessä siirryttiin ITUn nuorisopainotuksesta säveltäjien pedagogisten taitojen valmentamiseen. Orientoivia koulutusjaksoja seurasivat lähiopetusjaksot käytännön opetustyönä.

Pääosin Kordelinin Säätiön ja Opetushallituksen rahoittamaan SäPe-hankkeeseen otti osaa 14 säveltäjää. Tapio Tuomela osallistui rahoituksen ulkopuolisena säveltäjänä, ja Markku Klami ja Jukka Koskinen musiikkioppilaitostensa rahoittamina. ITUssa säveltäjiä valmentaneet kouluttajat Riitta Tikkanen ja Elina Stirkkinen antoivat opastusta myös SäPen säveltäjille elokuussa 2014.

 

Koulutusjakso antoi eväitä ryhmän kanssa toimimiseen

Koulutusjaksojen aikana säveltäjät perehtyivät vuorovaikutustaitojen kehittämiseen sekä ryhmätyöskentelyn ja työpajatoiminnan suunnitteluun ja tekniikoihin. Lisäksi erityistä huomiota kiinnitettiin luovan pedagogisen prosessin ja ryhmätilanteiden ohjaamiseen.

Säveltäjien palautteet koulutusjaksosta ovat suurelta osin myönteisiä. Vaikka jotkut osallistuvista säveltäjistä toteavat, että perehdyttävä koulutus ei sinänsä antanut eväitä varsinaisesti säveltämistä ja sen pedagogisia keinoja ajatellen, kaikki saivat siitä jotain. Ryhmätyöskentelyyn annetut vinkit tuntuvat olleen hyvin arvokkaita.

”Mistä pidin ja mitä myös käytin, olivat ryhmäimprovisaatiot. Oli hyvä olla varastossa ideoita niitä varten, ja oppilaat suhtautuvat niihin uteliaan innokkaasti”, kertoi Maija Hynninen. ”Koetin lanseerata avoimuutta, jota kurssilla opiskeltiin. Tulokset olivat erinomaisia, mutta toki olisin ollut avoin ja ystävällinen muutenkin.”

Juho Kangas eritteli hankkeen aikana havaitsemiaan omia koulutustarpeita:
”Kaipaisin muiden musiikinperusteita enemmän ohjanneiden kollegoiden ohjeita, neuvoja ja kokemuksia siitä, miten luovempien metodien käyttöä voisi yhdistää paremmin ko. aineeseen. Käytännölliset ohjeet olisivat tervetulleita. Muiden teettämät tehtävät toimisivat hyvinä lähtökohtina, joita voi tarvittaessa muokata omalle ryhmälleen sopiviksi.”

”Yksityisopetuksen antaminen alkeissäveltäjille ei ole monessakaan paikassa realistista. Siksi pienryhmäopetus olisi meikäläisille hyvä tapa saada jalka oven väliin ja työllistyä. Mitä työkaluja siihen tarvitaan? Varmasti ryhmäopetustaitoja, ja valmiuksia käsitellä tilannetta jossa osallistujilla on hatarat nuotinkirjoitustaidot eikä satsista paljon tietoa,” arvioi Tapio Tuomela.

 

Ryhmän sitouttaminen vie paljon aikaa

Säveltäjät törmäsivät opetusperiodien aikana hyvin erilaisiin tilanteisiin ja taitotasoihin. Säveltäjien palautteissa näkyy selkeänä viestinä ajan puute. Vaikka musiikinopiskelijoilla on tietoja ja taitoja musiikin tekemisestä, säveltäminen on ilmeisen etäisenä ja vaikeana koettu asia. Ryhmäyttämiseen ja otollisen ilmapiirin luomiseen meni hyvin paljon aikaa.

Silti kaikki ryhmät toteuttivat hankkeeseen suunnitellut oppilaiden sävellykset. Epäonnistumisia ei ole raporteissa ollut lainkaan, mutta sitäkin enemmän onnistumisen kokemuksia kaikille osallistujille.

Erityisen hienona esimerkkinä hankkeen vaikuttavuudesta on vaikkapa Juho Kankaan Helsingissä toteutettu jakso, joka saanee jatkoa syksyllä 2017. Myös Ari Romppasen työskentely Imatran musiikkiopistossa tuntuu innostaneen sekä oppilaita että opistoa, joka päätti järjestää myöhemmin peräti sävellyksen opetuksen teemaviikon. Harmillisesti musiikkiopiston henkilökuntavaihdosten takia tämä ei ainakaan vielä ole toteutunut.

 

Oulussa instrumenttina oli oma ääni

Säveltäjä Juha Pisto työskenteli syksyllä 2015 yhteensä 33 Oulun ammattikorkeakoulun musiikinopiskelijan kanssa ja heistä suurin osa oli kirkkomusiikin opiskelijoita.
”Yhdessä vietetty 24 oppituntia oli todella vähän, jos miettii kurssin sisältöä ja tavoitteita. Jatkossa varaan vastaavaan sisältöön ainakin kaksinkertaisen tuntimäärän.”

Pisto arvioi, että hänen käyttämänsä tuntimäärä oli noin kolminkertainen oppitunteihin nähden.

Hän suunnitteli ja jaksotti oppitunnit huolellisesti. Ensimmäisen viikon aikana opiskelijoita ryhmäytettiin harjoituksin ja ryhmätöin. Materiaalina ja instrumenttina oli opiskelijoiden oma ääni.
”Näin ’orkesterissa’ oli aina oikeanlainen kokoonpano ja kynnys esimerkiksi improvisointiin oli matalampi.”

Ryhmäyttämisen rinnalla edettiin omalla äänellä improvisointiin. Pisto tutustutti opiskelijoita kuoroteoksiin, jotka rakentuivat perinteestä poikkeavaan notaatioon ja vaihtelevaan ääni-ilmaisuun. Opiskelijat saivat myös kuuntelu- ja havainnointitehtäviä herättelemään omaa sisäistä ääntään ja mielikuvitustaan.

Jakso oli hyvin tiivis, mutta kaikkia Piston hahmottelemia osa-alueita ehdittiin käsitellä. Ja itse päätöstyönä valmistui hieno teos.
”Ryhmätyönä sävelletty tekstimotetti onnistui mielestäni loistavasti huomioiden kurssilaisten lähtötason ja projektiin varatun ajan.”

 

”Tykkään opettaa ja oppilaat olivat suloisia”

SäPe-säveltäjät arvioivat omien opetusperiodiensa sujuneen hyvin. Kaikilla raportoineilla itse oppilaiden kohtaaminen ja heidän kanssaan työskentely vaikuttaa lähikontaktina ja kasvamiskertomuksena olleen antoisa.

Säveltäjien oli lähestyttävä ryhmiään oppilaiden sävellysteknisen tietotaidon puuttuessa improvisaatioharjoittein. Yksin tai ryhmässä tehdyt improvisaatiot vaikuttavatkin olleen useiden opetusjaksojen perusmetodeja.

Kokemukset ja suhtautuminen vaihtelevat. Toiset eivät asiaa kommentoi, ja moni tuntuu olevan tyytyväinen käyttämiinsä ryhmäyttäviin ja improvisaatiomenetelmiin. Toiset taas tekevät eron säveltämisen ja improvisaatiopohjaisen luovan toiminnan välillä.

”Itse kyllä toivoisin osallistujien pystyvän nuotintamaan omaa musiikkiaan, vaikka hiukan avustettunakin. Se sulkee tosin aivan pienimmät ulkopuolelle. Improvisaatiosessiot ovat asia erikseen”, toteaa Tapio Tuomela kokemuksistaan Lahden konservatoriossa.

Jukka-Pekka Lehto opetti syksyllä 2015 Palmgren-konservatoriossa Porissa. Heidän ryhmässään tuloksena oli sekä nuotinnettua että improvisoitua musiikkia:
”Saimme aikaan muutamia perinteisiä nuotille kirjoitettuja sävellyksiä pienestä tuntimäärästä huolimatta. Kaikilla ei ollut valmiuksia tähän ja heidän kanssaan pääpaino keskittyi tarkasti suunniteltuun improvisaatioon. Kaiken kaikkiaan kokemus oli puutteineen opettavainen mutta myös hyvin myönteinen.”

Yksinkertaisimmin muotoiltuna kokemukset olivat pelkästään hyviä. Tai kuten Maija Hynninen sanoo:
”Tykkään opettaa ja oppilaat olivat suloisia.”

 

Muistisairaiden runot synnyttivät koskettavan esityksen

Musiikkioppilaitosten ohella hankkeessa oli yksi toisenlainenkin osallistujaryhmä. Päijät-Hämeen Muistiyhdistys ry tuotti syyskuulle 2016 esityskokonaisuuden Muistilangat laulaa. Adam Vilagi valikoi improvisaation pohjaksi muistisairaiden Alzheimerin taudille laatimia runoja. Esittäjänä oli lapsikuoro ja Lahden konservatoriossa opiskelevia muusikoita.

Tapio Tuomelalle Muistilangat oli jo toinen tuotanto, jota hän oli mukana valmistelemassa Muistiyhdistyksen kanssa. Aiemmin hän on ollut tekemisissä mm. yhdistyksen lauluyhtyeen kanssa.
”Kävin laulattamassa ryhmäläisiä muutaman kerran, ja oli hämmästyttävää, kuinka estottomasti ikääntyneetkin muistisairaat uskaltavat heittäytyä tilanteeseen.”

Viime syksyn esityksessä Tuomela valmisti Suvivirteen pohjaavaa ryhmäimprovisaatiota.
”Tilaisuuden päätähti, näyttelijä Kati Outinen esitti muistisairasta kuvaavan monologin Niin kauas kuin siivet kantaa. Sen väleihin suunniteltiin muut musiikkinumerot. 500-paikkainen Lahden vanha konserttitalon sali tuli täyteen, ja liikuttuneen hyvää palautetta tilaisuudesta on tullut.

Muistilangat ja sen menestys kertoo, että sävellysprosessiin osallistumisella voi olla innostava vaikutus hyvin monenlaisiin ryhmiin. Osallisuus ei välttämättä katso ikää eikä aiempaa musiikinharrastuksen määrää ja parhaimmillaan yhteinen prosessi rikastuttaa sekä osallistujia että vetäjiä.

 

Aarne Toivonen (5/2017)

Sitaatit pohjautuvat säveltäjien loppuraportteihin ja sähköposteihin.

 

SäPe 2014–2017

Sanna Ahvenjärvi Ylivieskan seudun musiikkiopisto, kevät 2015
Maija Hynninen Nurmijärven musiikkiopisto
Rafael Junchaya Lahden konservatorio, kevät 2015
Maria Kallionpää Hämeenlinnan musiikinystävät ry, kevät 2016
Juho Kangas Helsingin suomenkielinen työväenopisto, syksy 2016 – kevät 2017
Tapio Lappalainen Alajärven musiikkiopisto
Jukka-Pekka Lehto Palmgren-Konservatorio, syksy 2015
Minna Leinonen Pirkanmaan musiikkiopisto, syksy 2016
Juha Pisto Oulun ammattikorkeakoulu, syksy 2015
Ari Romppanen Imatran musiikkiopisto, kevät 2015
Riikka Talvitie Länsi-Helsingin musiikkioppilaitos
Adam Vilagi Lahden konservatorio, Päijät-Hämeen Muistiyhdistys ja Tainionvirta soi -kuorotapahtuma Hartolassa, syksy 2015 ja kesä 2016

Hankerahoituksen ulkopuoliset osallistujat

Markku Klami Musiikin perusteet -kurssi
Jukka Koskinen Musiikin perusteet -kurssi
Tapio Tuomela Päijät-Hämeen Muistiyhdistys, syksy 2016

 

Lue myös

SäPe-hankkeessa, pohdittin kuka saa ja voi säveltää (4/2017)