Tulonmuodostus

Säveltäjä on rinnastettu yhteiskunnassa pikemminkin ammatinharjoittajaan (tai yrittäjään) kuin palkansaajaan. Asialla on hyvät ja huonot puolensa. Huonoa on se, että säveltäjä ei yleensä ole voinut saada työttömyyskorvausta säveltäjänä (mutta esim. opettajana on saanut) eikä eläketurvaa ole kertynyt samalla tavalla kuin palkansaajalle. Hyvää taas on se, että säveltäjä voi itse järjestellä asiansa vapaammin kulloisestakin elämäntilanteestaan riippuen. Vaikka säveltäjä luetaan ammatinharjoittajaksi (tai yrittäjäksi), ei säveltäjä yleensä ole hakeutunut ennakkoperintärekisteriin, vaan hänelle maksetuista palkkioista pidätetään palkansaajan tavoin verokortin mukainen ennakonpidätys. Edellä mainitut seikat tekevät säveltäjän ammatista eräänlaisen välimuodon palkansaajan ja yrittäjän väliltä.

Säveltäjän toimeentulon voi katsoa koostuvan kolmesta lähteestä: apurahoista, sävellystilauspalkkioista ja tekijänoikeustuloista. Riippuen säveltäjän kiinnostuksen kohteista ja taipumuksista on säveltäjillä myös sivutoimia, jotka kohentavat toimeentuloa. Näistä tavallisimpia ovat erilaiset luottamustehtävät, opetustyö sekä kirjoittaminen erilaisiin julkaisuihin ja lehtiin.

Apurahoja jakavat opetusministeriön lisäksi useat säätiöt ja kunnat. Suurimpia työskentelyyn tarkoitettuja apurahoja jakavat mm. Taiteen edistämiskeskus taidetoimikuntineen (taitelija-apurahat), Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Svenska Kulturfonden (suomenruotsalaisille taiteilijoille).

Sävellystilauspalkkioiden suuruus on jokaisen säveltäjän sovittava erikseen tilaajan kanssa. Yhdistys on tehnyt sopimuksia suositustariffeista eri tahojen kanssa. Nämä tariffit eivät kuitenkaan ole sitovia kummallekaan sopijaosapuolelle, vaan toimivat lähinnä ohjeellisina.

Tekijänoikeustuloja säveltäjä voi saada sekä tekijänoikeusseuralta (lähinnä Teostosta), näyttämöteoksen tuottajalta tai kustantajalta esim. nuottirojalteina.