Sosiaaliturva ja eläke

Onnekkaat taiteilijat voivat 60 vuotta täytettyään saada valtion taiteilijaeläkkeen, joka ei kuitenkaan korvaa lakisääteistä eläkettä. On myös selvää, että kun suuret ikäluokat ovat eläkeiässä eikä taiteilijaeläkkeiden määrää ole lisätty, on näistä eläkkeistä jatkossa huutava pula. Ei liioin ole mitään takeita siitä, että taiteilijaeläkkeitä maksettaisiin ikuisesti.

Vuoden 2007 alussa uudistettiin Suomen eläketurvajärjestelmää. Aiemmin käytössä olleet yksityisen sektorin palkansaajien eläkejärjestelmät yhdistettiin ja niistä muodostettiin TyEL. Valtion palveluksessa työskentelevät kuuluvat VaEL:n (aiemmin VEL) piiriin. Valtion eläkelakia sovelletaan opettajien ja valtionapua saavien laitosten henkilöstöpalkkoihin.

Ne säveltäjät, joilla on vakituinen työsuhde ja kuukausipalkka, pääsevät automaattisesti lakisääteisen vakuutusturvan piiriin, johon kuuluvat työttömyys-, tapaturma-, henki-, sekä eläkevakuutus, työsuhteesta riippuen siis joko TyEL tai VaEL. Myös lyhytaikaisista työsuhteista kertyy pääsääntöisesti työeläkettä. Tämä ei kuitenkaan yleensä koske luottamustehtäviä, koska niitä ei hoideta työsuhteessa.

1.1.2009 tuli voimaan järjestely, jonka mukaan eläkevakuutus tulee ottaa kaikista vuoden 2009 alusta lähtien myönnetyistä apurahoista, jotka on tarkoitettu vähintään neljän kuukauden työskentelyyn Suomessa ja ovat vuonna 2014 euromäärältään vähintään 1238,43, (mikä vastaa vuosiansiona 3 715,29 euroa).

Eläkejärjestelyt hoidetaan Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) kautta. Eläkkeisiin kuuluu myös tapaturma- ja sairausvakuutus. Apurahan saajan tulee itse hoitaa eläkevakuutuksen ottaminen ja maksaminen ottamalla yhteyttä Melaan.

Säveltäjän muista tuloista ei kerry automaattisesti eläkettä, vaan säveltäjän tulee itse huolehtia lakisääteisen eläkkeen ottamisesta. Koska säveltäjä tässä suhteessa rinnastetaan yrittäjään, tulee hänen vakuuttaa itsensä Yrittäjien eläkelain (YEL) mukaisesti. Miksi pelkkä vapaaehtoinen eläkevakuutus ei riitä? Sen vuoksi, että lainsäädäntö edellyttää pakollisen eläkevakuutuksen ottamista. Tämä johtuu siitä, että lakisääteisten eläkkeiden maksuilla rahoitetaan nykyisten eläkeläisten eläketurva ja samalla lunastetaan optio omaan eläkkeeseen, kun sen aika tulee. Lisäksi YEL-vakuutus tuo mukanaan muuta sosiaaliturvaa, mm. oikeuden vanhempainpäivärahaan ja sairauspäivärahaan sekä oikeuden perhe-eläkkeeseen vakuutetun kuoleman jälkeen. Pakollisen eläketurvan lisäksi voi tietenkin ottaa myös vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, joka on itse asiassa pitkäaikaista säästämistä (ja sijoittamista).

Varsinaiseksi säveltäjän työtuloksi katsotaan periaatteessa vain sävellystilauspalkkiot, joista on siis pakko ottaa eläkevakuutus. Säveltäjä voi kuitenkin itse määrätä sen tulon määrän, josta maksaa vakuutusta. Pienin vuosittainen työtulo, josta työeläkemaksua on maksettava, on 7430,59 € ja työtulon yläraja on 168 750,00 €. Työttömyysturvan piiriin pääsee, jos YEL-työtuloksi on vahvistettu vähintään 8 520 euroa/v (2014) ja muut työttömyysturvan edellytykset täyttyvät.

Jos säveltäjä ottaa oma-aloitteisesti eläkevakuutuksen, voi hän itse määritellä työtulon määrän. Jos hän ei vakuutusta ota ja käy ilmi, että hän vastoin lakia ei ole asiaa hoitanut, joutuu hän maksamaan eläkettä todellisten työtulojensa mukaan viivästysseuraamuksin. Tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää hoitaa eläkeasiat kuntoon mahdollisimman pian sen jälkeen, kun esim. sävellystilauspalkkioita on alkanut kertyä.

YEL:n määrä on vuonna 2014 18–52-vuotiailta 23.30 % ja 53–67-vuotiailta 24,80 % työtulosta. Ns. aloittava yrittäjä saa 25 % alennuksen vakuutusmaksuista neljän vuoden ajan. YEL-maksut ovat verotuksessa täysimääräisesti vähennyskelpoisia.