Yhdistyksen uusi jäsen: Roger Wanamo

 

”Sävellystyössä olen aina ollut kiinnostunut tutkimaan, mitä materiaalilla voi tehdä, miten materiaali kehittyy tilanteesta seuraavaan ja miten erilaiset materiaalit käyttäytyvät kohdatessaan.” – Roger Wanamo esitteli itsensä yhdistyksen uutena jäsenenä keväällä 2017.

 

Säveltäjän työ on kutsumusammatti. Olen myös joskus pohtinut, milloin sain oman kutsumukseni. Isälläni on vanha kasetti, jolla minä noin parivuotiaana laulan lastenlaulua Bä, bä, vita lamm (Bää, bää, karitsa). Toisen rivin sanat (”ja, ja, kära barn, jag har säcken full”) korvaan sujuvasti melodiassa ja rytmissä pysytellen sanoilla ”nej, nej, kära barn, ingen ingen säck har jag”. Tämän jälkeen purskahdan räkäiseen nauruun. Ilmeisesti jo tuolloin musiikki ei ollut minulle absoluuttinen ja valmiina annettu asia, vaan väline jolla päätin toteuttaa omat hullut ideani.

Kouluikäisenä istuin tuntikausia pianon ääressä improvisoimassa, joskus tuttujen biisien ympärillä, joskus ihan vain tutkimassa millaisia outoja sointuja ja kiehtovia sointimaailmoja löydän soittimesta. Tein tätä kuitenkin vain niin kauan, kun olin yksin kotona. Heti kun kuulin avaimen ovessa, aloin soittaa jotain Czernyn etydiä läpi.

Varsinaisesta säveltäjyydestä taisin puhua ensimmäisen kerran lukioikäisenä. Niihin aikoihin vietin suurimman osan ajastani pianon ääressä, mutta pianistin ura ei kiinnostanut. Sen sijaan säveltäminen kiinnosti. Ongelmana oli, että en ollut koskaan säveltänyt mitään, joten juuri sillä hetkellä sävellyksen opiskelijaksi hakeutuminen ei tuntunut todelliselta vaihtoehdolta. Niinpä harhailin jonkin aikaa Teknillisessä korkeakoulussa ja teatteriopintojen parissa ennen kuin lopulta päätin hakea Pirkanmaan ammattikorkeakoulun (nykyinen TAMK) sävellyslinjalle.

Teknillisen korkeakoulun ja teatteriopintojen kautta säveltämisen pariin

Tampereella huomasin, että en tiedä musiikista oikeastaan mitään. Tämän tosiseikan valossa tulevat vuodet olivat antoisia ja avasivat minulle paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia. Sain myös kattavan työkalupaketin säveltäjän uralla pärjäämiseksi, kiitos opettajieni Juhani Nuorvalan ja Hannu Pohjannoron.

Sävellysopintojen loppuvaiheessa sain opiskelukaverini Jonne Valtosen kautta mahdollisuuden sovittaa pelimusiikkia orkesterille konserttiesitystä varten. Sovituksistani pidettiin, joten tilauksia tuli lisää. Sitten pyydettiin isompia sovituksia ja orkesterit muuttuivat nimekkäämmiksi. Ennen pitkää istuin yhdessä Jonnen kanssa Abbey Roadin ykkösstudiossa äänittämässä Lontoon sinfoniaorkesteria.

Olen sovittanut päätyökseni pelimusiikkia kohta kymmenen vuotta. Sovitustyö on ollut hyvin mielekästä. Sävellystyössä olen aina ollut kiinnostunut tutkimaan, mitä materiaalilla voi tehdä, miten materiaali kehittyy tilanteesta seuraavaan ja miten erilaiset materiaalit käyttäytyvät kohdatessaan. Sovitustyössä olen päässyt pohtimaan juuri näitä kysymyksiä, kun työstettävä perusmateriaali on ollut valmiina. Tällä hetkellä suuntaan uraani enemmän sävellystöihin ja tätä kirjoittaessa kalenterissa onkin lähinnä sävellystilauksia.

Sovitustöiden takia oma sävellystuotantoni on viime vuosina jäänyt harmillisen suppeaksi. Useiden vuosien orkesterityöskentely on kuitenkin kehittänyt minua muusikkona ja säveltäjänä paljon, eivätkä vanhat sävellykseni edusta kovinkaan hyvin nykyisiä taitojani ja näkemystäni säveltämisestä. Siksi toteankin, että keskeiset sävellykseni ovat vielä tulossa.

Roger Wanamo

 

Inspiraatio

”Ulkoilu.”

”Sauna.”

”Deadlinet.”

 

Kuva: Pitkä ja monipolvinen ura pelimusiikin sovittamisessa on hionut Roger Wanamon profiilia säveltäjänä ja muusikkona. Nyt hänen työlistallaan on pitkän tauon jälkeen omia sävellyksiä. (kuvaaja: Philippe Ramakers/Intuitive Fotografie Cologne)

Lähde
Kompositio 1/2017
Jonne Valtonen ja Roger Wanamo ovat saaneet Pirkanmaan taidepalkinnon (22.11.2017)

[lisätty verkkoon erillisenä artikkelina 17.11.2017]

  • Arkistot